edellinen etusivu artikkelit KK-files seuraava

DERTICKIN SUVUN TYLY HISTORIA

Mangel Valmento


Koska seuraavasta jutusta ei ole mainontoja missään valtakunnan eikä seurakunnan tiedotusvälineissä, katson parhaaksi kerrata asioiden taustaa ja seuraamuksia, välissä luonnollisesti mainiten itse tapahtumat! Että voisimme saada miellyttävän seikkaperäisen kehyskertomuksen, aloitan suoraan vuodesta 1549... tuolloin John van Dertickin esi-isä William van Dertick kuoli mystisissä olo-suhteissa! Eikä tuossa kaikki, myös hänen hevosensa Olof sairastui pahaan ripuliin, kuollen tähän mystiseen sairauteen sankarillisesti! 

Luonnollisesti on turhaa kerrata suvun myöhempiä vaiheita, vaikkakin sukukronikoista löytyykin mitä sairaampia ja yliluonnollisimpia kertomuksia tämän perverssin suvun vaiheista. Vain antaakseni pienoista suuntaviitettä, vuonna 1734 Frans van Dertick kirjoitti paaville suorasukaisen maanis-depressiivisen kirjeen, jossa hän mainitsi olevansa ei sentään uusi Jeesus Kristus, ei toki, vaan tämän uskollinen koira Grull. Täten pyysi pyhän kolminaisuuden uskollinen vartija ja paras ystävä kohotettavansa itsensä pyhimykseksi, luonnollisestikin kuolemansa jälkeen... tiettävästi paavi reagoi tapahtuneeseen suutahtamalla närästyneesti! Tätä ei Frans - idiootti kestänyt vaan keksi murheissaan giljotiinin edeltäjän franjotiinin, joka ei edes tappanut poloista koetestauksessa. 

Siis miten itse asiassa vuoden 1549 tapahtumat liittyvät tämänhetkisiin tapahtumiin? Ratkaisua voidaan hakea useisista lähteistä, joista luotettavin on historian ja parapsykologian professori Ernst Flazerblazer. Itse asiassa professori Flazerblazer on hankkinut tietonsa van Dertickien suvusta sattumalta, tiedot ovat vain putkahtaneet hänen ulottuvilleen muiden tutkimuksien sivutuotteina. Loppujen lopuksi koko suku ei kiinnosta Ernst Flazerblazeria pätkääkään. Seuraavassa on legendaarinen katkelma professorin haastattelusta, joka suoritettiin toimittaja Poulsenin toimesta vuonna 1974. Pahoittelemme radionauhoitteen huonoa teknistä tasoa. 

"... siis monarkkisen systeemin mukaisesti. Mutta, tuota, siis onhan meillä montakin esimerkkiä tuon aikakauden ihmisistä, jotka vaikuttivat ajan tapahtumiin merkittävyydestään huolimatta sangen vähän. Esimerkiksi William van Dertick, Alexander Neder..." 

"Anteeksi, sanoitteko van Dertick? Voisitteko kertoa hänestä hieman tarkemmin?" 
"Toki. van Dertick oli sangen epämääräinen mies, aikalaiset kutsuivat häntä kernaasti hulluksi. Kerrotaan hänen menneen naimisiin kirveensä kanssa. Sitten on sanottu, että hänen ansiotaan on useat ajan tapahtumat... onpa jopa väitetty hänen kyenneen levitoimaan." 
"Mitä mieltä olette väitteistä, joidenka mukaan van Dertickit ovat kautta vuosisatojen mystisesti...(epäselvää ratinaa)... ja vaikuttaneet täten ihmiskunnan kohtaloon?" 
"Kyllä, tuotahan on tietyissä piireissä väitetty jo ...(epäselvä sana: 'vuosisatojen' ?)... ajan." 
"Entä viime kesäkuun tapahtumat... kuinka kommentoisitte tätä, vieläkö van Dertickit vaikuttaisivat samalla tavoin, 1900- luvulla?" 
"Ehdottomasti... itse asiassa voisin paljastaa tähän asti vaiettuja tietoja. Siis kuulkaa. On huhuttu, että van Dertickit itse asiassa ovat...(minuutin verran epäselvää kohinaa. Nauhaa myöhemmin analysoitaessa puhetta ei ole pystytty rekonstruoimaan. Tosin innokkaat huhut kertovat, että taustalta kuuluu selvää morsetusta, joka muodostaa sanan MYSTERY.) ... eli tähän asti suuri salaisuus." 
"Tuohan mullistaisi kokonaan tämänhetkisen käsityksen tosiolevaisuuden luonteesta! Oletteko aivan varma, että esimerkiksi juuri van Dertickien tavallista pitempi etusormi...(nauha loppuu kesken.)..." 

Emme koskaan saane tietää, mitä professori Flazerblazer toimittaja Poulsenille kertoi. Kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen Donald Poulsen kuoli hämärissä olosuhteissa liikennevaloihin. Professori Flazerblazer vaihtoi henkilöllisyytensä ja sukupuolensa ja katosi Etelä-Amerikkaan. 

Lienee siis jo korkea aika kerrata nämä viimeisimmät tapahtumat, jotka ovat saaneet minut kirjoittamaan tämän raportin. Elokuun 19. päivä vuonna 1993 chileläinen maanviljelijä Juan Perreros juoksi taloonsa hysteerisesti nauraen, jääden pysyvästi tuohon kammottavaan tilaan. Miespololta ei muuta tietoa tihkunut kuin , että "kaikki on turhaa! Se mies kertoi miksi!". Tuo mies tunnistettiin näköhavaintojen perusteella John van Dertickiksi. Oliko hän kertonut Perrerosille elämän tarkoituksen? Vai jotain karmeampaa? Ehkä ratkaisu löytyy seuraavista Perrerosin sanoista, jotka nauhoitettiin salaa 4.2.1994: "Ei kaikkkeutta mitata voi, ei tietoa salata saa. Kuusitoista on luku." Viittaako luku kuusitoista John van Derrickin esi-isiin William van Derrickistä lähtien? 

Ryhtyessämme analysoimaan eri tietolähteistä saamiamme tietoja Dertickistä meidän tulee ottaa huomioon myös kaikki epäilyttävimmätkin huhut ja kansojen legendat. Kerrotaan, että eräs malilainen paimentolaisheimo laulaa iltaisin laulua De Tee - nimisestä jumalasta, joka toiminnallaan vaikuttaa miellyttävästi ko. heimon toimintaan. Monet tutkijat ovat esittäneet satasivuisia todistuksia siitä, että De Tee olisi itse asiassa joku Dertickien suvun edustaja. Eräs määrätietoinen toimittaja vietti vuodet 1962 - 1971 kyseisen, Gulul - nimisen heimon luona. Hänen nopeasti unohdetut artikkelinsa asiasta valottavat asiaa, mutta erittäin vähän. 

"Tuo ikivanha alkuasukas istui minun edessäni nuotion ääressä... tuntui kuin olisin täysin hänen vallassaan. Suoritettuani neljätoista minuuttia kestäneet tervehdysseremoniat kysyin vanhukselta... suoraan Dertickistä. Vanhus pisti silmänsä kiinni ja oli vaiti... minusta tuntui selvästi että hän keskittyi, pyysi jumalilta lupaa kertoa tuosta ihmeellisestä olennosta... mutta mies pysyi vaiti. Aika pysähtyi... vaikutuin syvästi tapahtumasta. Kuitenkin, vaikutelma latistui myöhem- min kun vanhuksen naapuri kertoi ukon kuolleen kyseenomaisella hetkellä. Lisäksi hän totesi kyynisesti, että De Tee tosiaan on heimon jumala eikä mikään imperialistinen kulttuurin väärinymmärretty edustaja..." 

Vaellellessaan Oxfordin yliopiston kirjaston käytäviä satunnainen vierailija tuskin huomaa pientä, vuonna 1823 nidottua kirjaa. Tuo kirja, pastori Harold McHayerin 'Ensyclopedia Mystericia' omistaa puolitoista sivua Dertickien suvun kummallisuuksille. Kirjaston päähoitaja, Mr. Geetlejoy, kertoo seuraavassa kirjan kohtalosta. 

"Tosiaankin, syy siihen, miksi kirjaa ei hyllyistä löydy, lienee se, ettei se siellä ole. OLEN NÄILLÄ OMILLA KÄSILLÄNI POLTTANUT TUON SAATANALLISEN KIRJAN JA TOIVON ETTÄ SIITÄ EI KOSKAAN LÖYDY KOPIOTA JA TOIVON ETTEN KOSKAAN OLISI NÄHNYT TUOTA KIRJAA SAATI LUKENUT SITÄ..." 

Mr. Geetlejoy vaipui haastattelun aikana koomaan sangen mystisesti. Oliko kirja vaikuttanut häneen näin voimakkaasti? Seitsemän vuoden jälkeen Mr. Geetlejoy lähetti meille kirjeen, jossa hän pahoitteli käyttäytymistään ja ehdotti uutta yritystä. Näin tapahtui, seuraavassa yhteenveto tapahtumista. 

"Olen täällä Mr. Geetlejoyn ateljeessa... seiniä koristavat ahdistavat maalaukset, jotka esittävät vain yhtä ainoaa esinettä - kirjaa. Mr. Geetlejoy koki voimakkaan sielullisen kokemuksen luettuaan kirjaa Dertickien suvun vaiheista ja on nyt palautumassa järkytyksestä. Voitteko kertoa asiasta lisää, Mr.? " 

"Jepp, oliko se syksy -73, kun avasin ensimmäisen kerran tuon kirjan. Se kertoi hyvin oudon tarinan hyvin oudoista asioista... olisin kaiken muun kestänyt tajuntaani räjäyttämättä MUTTEN KERTOMUSTA TUOSTA SAATANALLISESTA SUVUSTA JOKA ON LÄHTÖISIN ITSE HELVETIN SYÖVEREISTÄ..." 

Mr. Geetlejoylle on sittemmin tehty lobotomialeikkaus sekä kasvojen kohotus. Mutta mitä ihmettä siinä kirjassa sitten luki? Löysimme kirjasta kopion - paikasta jonka nimeä ei mainittaman pidä. Vapisevin sormin aukaisen tämän kirotun opuksen, ja jo ensimmäisen tyhjän sivun saatanallisuus räjäyttää tajuntani. Viimein rauhattomat ja muutenkin väsyneet silmäni löytävät oikean kohdan... 

"D e r t i c k , suku. Levinneisyys ympäri Eurooppaa. Vaikuttanut rajusti ajan tapahtumiin kautta aikojen... heidän nopeatempoinen, elämäärakastava asenteensa on vaikuttanut muunmuassa Karl Marxin sävelteoksiin... ainainen sympatia, naturalistinen symmetrialismi sekä dadaismi suhteutettuna nihilismiin... kaukainen laulu, joka kertoo suvun tarinat: The life goes on... ahkeraa, työtätekevää sekä epämääräisen mystistä porukkaa..." sekä muutama kappale lisää samaa roskaa. 

On tullut aika jättää Dertickien suku taakse. Lukuisista viitteistä huolimatta emme ole löytäneet yhtään suvun edustajaa. Viimeisin yritys tapahtui 2.3.1995 Dublinilaisessa omakotitalossa. Olimme saaneet selkeäsanaisen vihjeen siitä, että John van Dertick asuisi tuossa talossa. Koputimme oveen, jonka avasi vanha, raihnainen mies. Hän kiisti koskaan kuulleensa Dertickistä, mutta kutsui meidät sisälle. Vanhus pyysi meitä yläkertaan tutustumaan hänen kissanpääkokoelmaansa. Astuimme sisään tyhjään huoneeseen... samalla huomasimme, että vanhus oli kadonnut. Ikkunasta näimme, kuinka tumma auto lähti talon edustalta kiihdyttäen karkuun. Alakerrasta löysimme vanhaa miestä esittävän naamion. Missä olet, John van Dertick? 

***** 
Äskeinen artikkeli on mystisesti ilmestynyt haltuumme. Jutun kirjoittaja, toimittaja Mangel Valmento on viimeksi nähty K:n kaupungin kauppatorilla levitoimassa yleistä liikennettä häiriten. 
Vaikka Mangel Valmento on salaperäisesti kadonnut, voit jättää hänelle palautetta KK:n toimitukseen siltä varalta, että Mangel sattuisi vielä ilmaantumaan ihmisten ilmoille. 
   

edellinen etusivu artikkelit KK-files seuraava