|
|
(Toimituksen huomatus. Olemme saaneet taas salaperäisten kanaviemme
kautta uuden artikkelin tunnetun salaliittoteoreetikon Mangel Valmenton hour...kirjoituksia. Lähetyksen mukana seurasi myös tiukkasävyinen vaatimus materiaalin julkaisemiseksi lyhentämättömänä. Koska mr. Valmento on etsintäkuulutettu kansainvälisesti sekä Marttaliiton että Metsähallituksen toimesta, emme uskaltaneet pullikoida hänen tahtoaan vastaan.) Muinaisten ja Mystisten Salaliittojen Toimista Suomessa Väliraportti 24.9.1998 (11293 jjkp) Mangel Valmento, Illuminatus Primii Sisällys Johdanto 1. Valaistuminen
Johdanto Raportissa kuvaillaan koehenkilön ottamista mukaan salaliiton toimintaan
Raportti sisältyy ...
1.
Eräänä yönä en saanut nukuttua ollenkaan; päivärytmini oli mennyt sekaisin valvottujen öiden johdosta. Sen vuoksi avasin televisioni kello 3.23 ja ryhdyin selaamaan kanavia. Mitään mielenkiintoista ei televisiosta tullut, lukuunottamatta muutamia kaapelikanavia joissa näkyi pyörivän jos jonkin sorttista ohjelmaa. Koska en ole tilannut näitä kanavia näkyi niiden paikalla lähinnä käsittämätöntä suttua. Sitten kanavalla 23 näkyi jotain mielenkiintoista: pikkuinen pyramidilogo törrötti kuvaruudun vasemmassa yläkulmassa. Jatkoin selailua, mutta parin minuutin kuluttua logo oli yhä paikoillaan. Jätin kanavan päälle ja ihmettelin sitä hetken. Yhtäkkiä ruutuun ilmestyi pyramidi, jonka keskellä oli kantele - kanteleella soitetun melodian siivittämänä. Tunnus pysyi ruudussa 2 minuuttia, jonka jälkeen se vaihtui tekstiin "Koelähetys 01110101". Nyt ruutuun ilmestyi kaksi kaapuun pukeutunutta henkilöä. Toinen kopautti mikrofoniin ja tokaisi: - Yksi-kaksi.
- Joo-o. Kaikki näyttää olevan ihan kunnossa.. mutta
mitäs per..katoppa tuota.
- Oho, joku Instrumentti seuraa meitä. Gammaseuranta päälle....
Tässä vaiheessa normaali ihminen olisi joutunut paniikkiin tai vastaavaan reaktiomaiseen olotilaan. Itse olin kuitenkin lievästi kiinnostunut siitä, mitä tuleman pitää ja vastasin puhelimeen. - Valmento.
Aamulla heräsin kello 11.23 enkä muistanut silloin vielä yhtään mitään yön tapahtumista. Ihmettelin kyllä, miksi nukuin väärin päin sängyssä, mutta pistin kaiken yökävelyn piikkiin. Etenin veltosti mehuryyppy-aamupalan kautta autolle ja lähdin ajamaan kaupungille. Aurinko paistoi melko voimakkaasti silmiin aurinkolaseista huolimatta ja ruuhkainen liikenne jumitti matkantekoa roimasti. Näin, kuinka pieni sininen auto lähti jonosta vauhdilla kohti moottoritien ramppia, ja hetken mielijohteesta seurasin esimerkkiä. Ajelimme moottoritiellä vähän aikaa kunnes sininen auto jarrutti voimakkaasti pakottaen minut ohittamaan sen tiukasti. Katsoin ohimennen edelläajanutta etsien äskeisen toiminnan syytä kuljettajan mahdollisesta olotilasta. Kumma kyllä, autossa istui vain tavaratalon mallinukke, suu pöljässä hymyssä ja kädet jäykästi ratilla. Hätkähdin näkyä melkoisesti ja käänsin katseeni takaisin tuulilasin läpi melkein liian myöhään. Edessä oli tietyömaa ja omituiseen sadeasu-haalariyhdistelmään pukeutunut henkilö ohjasi minut ylös moottoritieltä nousevalle rampille. En nähnyt mitään kylttiä rampin kohdalla, eikä mieleen tullut oliko siinä ennen ramppia ollutkaan. Kuitenkin nousin ylös ramppia, joka oli yllättävän pitkä. Se mutkitteli koivupuiden varjossa edestakaisin ja päätyi soratielle. Nyt olin aivan ulalla mutta jatkoin matkaa soraisella kulkutielläni. Ajoreitti vei kohti tiheää havumetsää ja pian saavuin synkkien kuusien ympäröimään risteykseen, jossa viisi soratietä yhtyi säännöllisesti. Eräällä tiellä näkyi olevan raskaanpuoleisia ajouria, joten päätin seurata niitä luullen yhä vielä olevani jonkinmoisella, tavallista hämärämmänpuoleisen oudommalla kiertoreitillä. Ajettuani tätä tietä kilometrin vastaan nousi harmaista pilareista rakennettu portti. Poskeni sanoivat puuh, ja suunnittelin jo peruuttamista takaisin ynnä uutta yritystä. Salamannopeasti sihahtaen vetäytyvä portti, ja etenkin tiukalla äänenpainolla annettu käsky sai minut kuitenkin ajamaan sisälle tunneliin. Soratiestä ei ollut tietoakaan uudella reitilläni, joka muodostui kirkkaiden valojen valaisemasta, leveästä asfalttitiestä. Ihmeteltyäni hetkisen tunnelin metallisia seiniä päädyin pienelle parkkipaikalle, johon oli pysäköity kolme pientä sinistä autoa. Nousin autosta, kävelin mutkan taakse ja hämmästyin katsoessani alas kaiteen takaa. En nimittäin nähnytkään valkotakkisia miehiä juoksentelemassa pitkin hehtaarien suuruista varastohallia. Varastossa ei ollut futuristisia kulkuneuvoja tai mitään silmänkääntövempeleitä, vaan ainoastaan muutamia toimistopöytiä tietokoneineen. Erään pöydän ääreltä minut viittoili alas nelikymppinen, tavallisen suomalaisen näköinen mies. Lopulta portaat löydettyäni istui alas tarjottuun tuoliin ja aloitin tähän mennessä kivuttomimmin suorittamani työhaastattelun. - Joo päivää, olen Suurkatse ja tässä
työkumppanini Auri. Saimme käskyn Aktivoida teidät.
Suunnittelija oli sitä mieltä, että Tarkkailijoita
on liian vähän, ja teidät on katsottu sopivaksi
siihen puuhaan varsinkin, kun viime yönä saitte
tietää jo asiasta hieman.
Suurkatse lauloi samassa muutaman säkeistön nelipolvitrokeeta Kalevalan tyyliin, ja muistiini palasin viime yön tapahtumat. Taisin tuohtua hieman pääni sorkkimisesta ja yritin kysyä jotain, mutta he ehtivät haastatella ensin. - Muistatteko esi-isienne nimiä yhdeksänteen polveen saakka?
Vietin varmaan tunnin vastaillen miesten outoihin kysymyksiin. Kumma kyllä, osasin antaa vastauksen kysymyksiin hyvin helposti. - Tiesittekö, että dollarin kääntöpuolella
olevan pyramidin vieressä lukee "Annuit Coeptis, Novus Ordo
Seclorum" eli "Kauan eläköön uusi
maailmanjärjestys?"
Seurasin haastattelijan kädenheilautusta toimiston ovelle, jossa luki vain "Illuminati Project 153-12242: Sentinel Kaukomieli". Koputin, ja sain luvan tulla sisään. Huoneessa minut ohjasi kädenpuristuksen jälkeen istumaan noin viisi-kuusikymmenvuotias mies, joka siemaili hieman vettä ja aloitti: - Kuten teille kerrottiin ja olette jo luonnollisesti
ymmärtäneet, on teille tarjottu täältä
työpaikkaa. Työ koostuisi lähinnä
säännöllisestä raportoinnista.
En keskeyttänyt enää, katsoin vaan edessä istuvaa miestä vähän aikaa, mietin minulle tähän asti tapahtuneita outoja sattumuksia, juuri saatuja mystisiä potkuja työpaikaltani ja sanoin- - Aloitanko huomenna?
|
|