Ryhdyttyäni mielihyvin toimimaan salaisen Kalevan Pojat- järjestön harhaanjohtavissa operaatioissa huomasin, että työt olivat satunnaisia, mutta mielenkiintoisia. Siviilielämässäni ei tapahtunut suuriakaan muutoksia. En löytänyt asunnostani salaisia mikrofoneja, videokameroita tai salaovia. Myöhemmin kuulin, että ne oli viety aikoja sitten pois. Aluksi työtehtäväni olivat perinteistä Tarkkailija-luokan toimintaa, valmiiden listojen mukaisesti seurasin eri tiedotusvälineitä etsien niistä järjestölle vahingollista tietoa. Disinformaatiota levitetään oletettua tehokkaammin ja laajemmin, ja siksi minun täytyi lukea esimerkiksi kuolinilmoitukset hyvin tarkkaan. 

Eräänä syysaamuna olin alkanut sovitusti lukemaan uutta puhelinluetteloa väärinpäin, kun postiluukusta tipahti lähikaupan mainoslappunen. Löysin siitä piiloviestin, joka kehoitti minua saapumaan kaupungin pääkirjaston käsikirjastoon kello 11.31. Kun saavuin sovitusti saliin, oli se poikkeuksellisen tyhjä. Ainoa salissa ollut henkilö oli keski-ikäinen nainen, joka nyökkäsi ja kutsui minut pienestä sivu-ovesta sisään. Huone oli pieni, mutta hyllyille oli sijoitettu huomattava määrä kirjoja, lehtiä ja äänitteitä. Istuimme pöydän ääreen, ja Kalevan Tytär, Viputtareksi esiintynyt, ojensi minulle kirjan. Katsottuani sen kantta ymmärsin heti, että jostain oudosta oli kysymys. Kirjassa ollut teksti oli riimukirjoitusta. 

- Mistä tämä kirja oli löytynyt? 
- Tästä samaisesta kirjastosta. Löysimme sen aamulla. 
- Ja mikä, eli mitä siinä on? 
- Tämä kirja on nelisensataa vuotta vanha oleva 'Valhallan valitus'. Sen ovat kirjoittaneet yhteispohjoismainen järjestö, joka tunnetaan nimellä Jälkiviikingit. He ovat muinaisten viikinkien toiminnan jatkajia. 
- Kappas, mitäs.. 
- Meillä jäi sota kesken noin tuhat vuotta sitten, kun mitä murskaavimman Inri-projektin tulokset alkoivat vaikuttaa viimein Pohjois-Euroopassa. Juuri silloin meidän piti mennä maan alle ja odottaa parempia aikoja, kuten Kalevalan lopussa todetaan. Nähtävästi vastapuolemme on päättänyt hieman testailla meidän puolustuksiamme. Kirjaa on tavattu jo 29 kappaletta. 
- Eli heillä on järeämpiäkin aseita tiedossa? 

Viputar nousi ja alkoi tutkiskelemaan hyllyillä olevia lehtiä. 
- Sitä ei aina tarkalleen tiedä, mikä vastaantuleva esine tai tapahtuma on jonkun Valaistuneen järjestön lähettämä ja mitä sillä halutaan saada aikaan. Meidän täytyy Tarkkailla ja Toteuttaa tehokkaasti. Katsopa vaikka tuota. 

Viputar heitti pöydälle erään suuren sanomalehden vuodelle 1973 päivätyn numeron. Etusivulla kerrottiin pääkaupungin verisestä valtauksesta. 
- Muinaispirkkalaisten vapausrintama oli ehdittänyt jo painattaa näitä varastoon. Eivätpä kuitenkaan päässeet juhlimaan valtionsa syntymää... Se yö vei monen hakkapeliitan hengen. 
- Eli pahimmassa tapauksessa Suomen suhteet muihin pohjoismaihin viilenevät ratkaisevasti? 
- Tottakai nykytilanteeseen verrattuna esimerkiksi joku suurlähettiläidenkin kotiinkutsuminen olisi radikaali saavutus, mutta suurin huolenaihe on mahdollisten rajasotien syntyminen. 
- Ei uskoisi, että Ruotsi tai Norja... 
- Nyt täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on järjestö, jonka käyttämät ihmiset aikanaan sattuivat asumaan läntisessä Skandinaviassa. Jälkiviikinkien päämääränä on juuri tietynlaisen kulttuurin, sotasaavutusten ja uskonnon aikaansaanti siellä missä mahdollista. 
- Suomeenko sitten saapui käytännössä sattumalta runonlaulajuuteen perustuva organisaatio? 
- Turvaluokituksesi ei riitä tuohon tietoon. Mutta ota tuosta salkku, se sisältää erinäistä tietoa jota tarvitset uudessa tehtävässäsi. 

Ryhdyin siten tarkkailemaan Jälkiviikinkien toimintaa asuinkaupunkini alueella. Entiseen verrattuna toimin nyt laajemmalla säteellä, käytin mielikuvituksellisia valehenkilöllisyyksiä ja salahaastattelin ulkomaalaisia. Esimerkiksi soluttautumalla eräälle ala-asteelle huomasin, miten siellä kerrottiin äidinkielentunneilla Tor-mytologiaan perustuvia tarinoita lapsille enemmän kuin sallitut 18 prosenttia. Minulla ei ollut lupaa Toteuttaa, joten ilmoitin asiasta 'Tupaan' ja eräänä päivänä huomasin, että koululle oli tullut postissa paketti Lasten KuvaKalevaloita. Tällaisista pikkutehtävistä yleensä selvittiin vaivattomasti. Mutta sitten läheni pelätty V-viikko, eli teemaviikko, joka keskittyi Viikinkien perinteiden ja elintapojen esittelyyn. Viikko oli yhteispohjoismaisen kulttuuriministeriökomitean järjestämä, joten tutkimuksia alettiin laajentaa valtioneuvostotasolle. Levitimme television ja lehdistön kautta pahansuopaa disinformaatiota viikinkien julmuuksista, vähättelimme heidän merkitystään yleisönosastokirjoituksissa. Olimme saaneet onneksi järjestettyä jääkiekon MM-kisat osaksi päällekkäin tapahtuman kanssa. 

Viikinkiviikkoa vietettiin myös pääkirjastomme juhlasalissa. Järkytyimme suuresti, kun viattoman ohikulkijamummon valeasussa kulkenut Tarkkailijamme löysi ennen virallista avaamista olleesta juhlasalista kaksi nanosädeprojektoria. Emme tietoisesti poistattaneet niitä, vaan maalautimme seinät maalilla, jonka tuoksu pienentäisi lähetyksen tehoa. Paikallistasolla otettiin toisillakin tavoin yhteen. Tanskasta tuli Viikinkimytologiasta vaikutteensa saava hevimetalliyhtye, jonka laulajalle järjestimme äänenmurroksen. Mutta kaiken kaikkiaan tehtävämme oli äärimmäisen vaikea, ja lopulta kävi käsky ryhtyä suoriin toimenpiteisiin. Minutkin ylennettiin määräaikaisesti Toteuttajaksi, ja minulle annettiin muutamia psionistisia voimia, joita käytämme perinteisesti runoja laulamalla. Kanteleet kädessä astuimme siniseen helikopteriin eräänä talvisena iltana. 

Matka meni hyvin, saimme jopa karistetuksi muutaman mustan helikopterin kannoiltamme. Laskeuduimme huomaamattomasti K:n omistamalle tontille ja lähdimme soitellen sotaan. Meillä ei ollut huolta ohikulkijoista, sillä heille oli yllättäen tullut muuta puuhaa. Sanomalehden etusivulla oli näet ollut ns. paha mainos, joilla olimme aikaansaaneet yleistä väsymystä ja pahoinvointia tiettyjen kortteleiden asukeille. Joukkueemme etunenässä levitoi Iso-Ekres soitellen psi-kantelettaan. Olimme voitokkaalla tuulella. 

- Tulkoon turma tunkijoille, pohjan miehille poloille! Runoilla tulkoon ruville, <poistettu> tehköön <poistettu>! 

Ulko-ovella ei näkynyt mitään, ja lähestyimme juhlasalia. Voittomme näytti niin selvältä, etten arvannut mikä meitä odotti kun kierrepotkaisin salin oven rehvakkaasti auki. Laser- ja Maserpyssyjen läiske vihmoi ylitsemme! Jälkiviikingit olivat rikkoineet törkeästi Yhteenottosääntöä ja ottaneet käyttöön nykyteknologiaa. 
- Mitä teitte mittelölle, säännöin kerran salatulle? Pyssyin väärin pistelette, asein kurjin ammustatte! 
- Kautta Odinin! Olemme muuttaneet päämääräämme; se olkoon tästälähtien avaruuden valloitus. Olemme Laserviikinkejä ja ylpeitä siitä! 
- Väärin teitte, pahan loitte; ihan väärin isillenne! Päämäärät on pitkät olla, suunnitelmat sata vuotta. Vuoksi valan vangitsemme, valaistuneet väärin tehneet. 

Muut valaistuneet järjestöt eivät ikinä hyväksyisi uutta toimintatapaa hyvin tasapainotettuun järjestöverkostoon. Jälkeenpäin analysoimme, että kyseessä oli ehkä Diskordianistien salajuoni hajoittaa maailmaa hyvin palveleva salaliittoverkosto. Mutta tuolla hetkellä olimme peloissamme; olimme tulleet mittelemään sanan voimalla, ja meitä uhkasi hengenvaara. Emme voineet tehdä muuta kuin sulkea ovi nopeasti, teljetä se ja kutsua Sampo paikalle. 

<teidän turvaluokituksenne ei riitä Sammon käytön raportointiin> 

Kun kaikki oli ohi, meidän täytyi suljettaa koko Kirjasto ja aloittaa kolme vuotta kestävä remontti. Sen aikana voiisimme myös rakennuttaa uuden toimipisteen, Omegametroasemine kaikkineen. Raportoimme myös tapahtuneesta yhdysjärjestöille, ja Laserviikinkiprojekti alkoi rappeutua. Vain meidän huomaamia merkkejä siitä alkoi näkymään viikkojen kuluessa: valaiden joukkorantautumisia Norjan rannikolle, ydinkoe Ruotsin Lapissa. Yksi uhka olisi nyt vähäksi aika ohi, mutta toisia tulisi pian eteen. Olin saanut pysyvän ylennyksen kaupungin kirjaston Tarkkailijaksi, ja jatkoin piilohologrammien, hieroglyfien ja kirliankuvien sensurointia. Tähän raporttiin olen jättänyt tarkoituksella viisi piiloviestiä vihollisiamme varten, mutta mikäli olette päässyt tänne asti ilman äkillistä aivoverenvuotoa voitte luokitella itsenne tavalliseksi Instrumentiksi ja jatkaa rauhassa rutiinejanne.