edellinen etusivu KK-files artikkelit  seuraava

Kaniretki Watershipin ylängölle

Kertoja: Riitta Niemistö

Kuvasivu retkestä.


Ruohometsän kansan arvostelu Kalaksikukossa
Kanielokuvan arvostelu.

Alussa oli kirja, haave ja kartta

Richard Adamsin Kanikirjan Ruohometsän kansan tapahtumat sijoittuvat Adamsin kotiseudulle Watershipin ylängölle ja ylängön lähiympäristöön. Itse asiassa kaniinit liikkuvat varsin laajalla alueella. Kirja kertoo enemmänkin Adamsin rakkaudesta ylänköön kuin rakkaudesta kaniineihin, jotka ovat melkoinen riesa maataloudelle. Tämän (vuosi 2000) kesän Lontoon matkalla toteutimme pitkäaikaisen haaveemme nähdä tuo kuuluisa ylänkö.

'Täältä näkyy koko maailma!' Heti ensimmäisenä päivänä Lontoossa hankimme 1:50000 mittakaavassa olevan retkeilykartan, jonka eteläreunassa näkyy tuttuja sanoja: Watership Down jyrkän rinteen yläpuolella, Nuthanger Farm jonkin matkan päässä, Sandleford ja Enborne vähän pohjoisempana. Koko kirjan kattama alue osuu itseasiassa kahdelle kartalla, mutta me olimme liikkeellä julkisilla kulkuneuvoilla ja meille itse ylänkö riitti. Karttaa verrattiinkin moneen kertaan kirjan karttaan.

Enbornen ylitys

Ja ei kun matkaan. Paddingtonin asemalta pikajunalla Newburyyn ja ollaan kartalla, niin kirjan kartalla kuin, ja erityisesti, retkeilykartalla. Newburyssa kysytään linja-autoasemalta apua. Kuulemma Kingscleressä ei ole yhtään mitään, mutta kyllä sen läpi kerran tunnissa linja-auto menee matkalla Basinstokeen. Linja-autolla ylitämme Enbornen ja hyvä kun ehdimme nyt sanoa. Sandleford jää jonnekin oikealle puolelle, emme saa ihan selkoa, että missä suunnassa ne talot ovat, jotka on sen kuulun niityn päälle rakennettu. Edessä kaukaisuudessa näkyy ylänkö. Oli niillä kaniineilla vain melkoinen matka loikittavana. Ei ihme, että Pähkinäkään ei Viikkaan ollut luottaa.

Kingscleren kylä Kingsclere on juuri niin pieni kyllä, kuin odotimme sen olevan. Kuljettajalta täytyy silti käydä varmistamassa, että olimme tulleet keskustaan. Mitä sitten? Jokainen brittiläisten TV-sarjojen ystävä tietää mitä. Pubiin lounaalle ja kysymään isännältä neuvoja. Tämä osoittautuukin hyvin ystävälliseksi ja kertoo, mitä kautta kannattaa kulkea. On kuulemma mukava vähän pidempi päivälenkki, tunti sinne ja toinen takaisin. Kun näytämme pihamaalla hiukan epätietoisilta, tämä tulee sisältä varmistamaan, että tiedämme mihin olemme menossa.

Täältä näkyy koko maailma

Heti Kingsclerestä etelään jatkettaessa silmien eteen nousee ylänkö, ei kylläkään itse Watership, se nousee talojen takana oikealla. Ylängölle on kaksi reittiä ja valitsemme niistä se, jolla on enemmän polkua ja vähemmän maantien laitaa, sitä on mukavampi kulkea. Matkalla tulee vastaan hrurudu työssä, tiellä on hrakaa, tulee jyrkkä nousu ja lopulta käännymee ympäri: täältä tosiaan näkyy koko maailma. Kingsclere on jo jäänyt kaukaisuuteen.

Evästauko laukkapaikalla Pyökkilehto näkyy jonkin matkan päässä ja vielä kauempana on laukkapaikka, jonka takana alkaa maa taas laskeutua. Etelämpänä ja osittain toisella kartalla olisi Caesarin vyö, vanha roomalainen tie, ja sen takana Efrafa, "palkkitie" ja Test-joki. Jäämme laukkapaikalle syömään eväitä ja lähettelemään "ihan outoja" tekstiviestejä.

Paluumatkalla pysähdymme vielä katsomaan koko maailmaa, näemme rivin rautapuita ja rautapuiden ja kartan avulla tunnistamme yhden maalaistalon Nuthangerin taloksi. Kingsclere on hiljainen, pubikin on päivälevolla, Newbury samoin, Lontoossa on enemmän vilskettä.

Seuraavalla kerralla autolla

Englannissa ei tunneta jokamiehen oikeuksia. Sen sijaan maanomistajat on velvoitettu ylläpitämään polkuja (footpath) omien maidensa yli ja tarvittaessa rakentamaan portaita tai portteja aitoihin. Nämä polut myös merkitään ulkoilukarttoihin ja sellaisia pitkin kuljimme. Itse pyökkilehto jää lammasaitauksen sisään, mutta siellä on kuulemma johonkin puuhun veistelty kaniinien nimiä.

'Footpath' ylittää aidan Kaiken kaikkiaan retki vei meiltä koko päivän, kävely maastossa evästaukoineen kolmisen tuntia. Matkoihin junalla ja linja-autoilla kumpikin kulutti vajaat 20 puntaa. Epäilemättä autolla tai polkupyörällä liikkuen olisi nähnyt paljon enemmän, mutta oli tämäkin kaniretki melkoinen elämys. Käveltävää tuli kymmenkunta kilometriä ja illan viihdyimmekin oikein hyvin hotellissa. Seuraavalla kerralla tulen pidemmäksi ajaksi ja yövyn Kingscleressä.

* * *

Iskikö matkakuume? Pistelehän palautetta.

   
edellinen etusivu KK-files artikkelit  seuraava