edellinenetusivu  artikkelit  KK-files  seuraava

Finncon 2000


Harri Ohra-aho



 
 
Scifi on vakava asia Aikanaan, kun kuulin Finnconin pidettävän Helsinkin kulttuurijuhlien yhteydessä muodikkaalla Lasipalatsin alueella, kalvoi mieltäni selittämätön epäilys, että näinköhän tapahtuma menee ihan populistiseksi ja menettää katu-uskottavuutensa. Mutta huolet hälvenivät jo tilaisuuden ohjelmaa katsoessa: samat hörhöt siellä iskevät juttua yhtä oudoissa paneeleissa kuin ennenkin. Voi sitä helpotuksen määrää. Enkä edes nähnyt Jyrkin reporttereita paikalla.

Viime vuoden poikkeavista avajaisista oli palattu konservatiivisemmalle linjalle, ja avauspuhe olikin lähinnä scifi- ja kulttuuriväen keskenäistä verbaalista selkääntaputtelua.

Atorox-palkintojen jako ei tarjonnut paljon jännitysnäytelmää pikku tietovuodon seurauksena, mutta tuskin voittaja olisi muutenkaan ollut yllätys. Hattutempun riemukkuus kuitenkin kirvoitti Pasi Jääskeläiseltä lentävän lauseen: "Atorox on kuin pokemoni - kerää kaikki!"

Ensimmäinen paneeli aloitti tiukkaamalla, mistä Suomen tieteiskirjailijoiden kerma mieluiten varastaa kirjalliset ideansa. Kirjailijoiden mottona olikin "Jos se on idea, sen saa varastaa." ja ideoita oli kähvelletty tietoisesti sekä alitajuisesti Aku Ankan juonikuvioista lähtien. Kai rötöstelyään peittääkseen panelistit ohjasivatkin keskustelun sivuladuille ja ryhtyivät katkerasti tilittämään scifin ahdingosta mainstream-kirjallisuuden varjossa. Hurmahenkisesti realismi nimitettiinkin ahdistusproosaksi ja science fiction kirjallisuudeksi.

Kirjailijan kovaa elämää Neil Gaimanin saapuessa sali tuli odotetusti tupaten täyteen, ja hyvin mukaansatempaava puhujahan onkin kyseessä. Gaiman oli ottanut käyttöön kovat otteet saadakseen tulevan American Gods -romaaninsa valmiiksi ja päättänyt olla leikkaamatta hiuksiaan ennen kuin valmis teos on kädessä. Herran habitus toikin mieleen mustiin pukeutuvan noviisihipin. Seuraavana keinona kuulemma olisi vuorossa Las Vegasiin matkustaminen. Kaupungissa ei ole ketään tai mitään kiinnostavaa, joten romaanin pitäisi valmistua vauhdilla lukkojen takana hotellihuoneessa, aitoon Howard Hughes -henkeen. Esiintymisessään Gaiman pyrki vastaamaan yleisimpiin FAQ-aiheisiin. Hohdokkaalta tuntuva hittikirjailijan urakaan ei ole niin mahtavaa kuin tällainen maallikko luulisi, niin paljon Gaimanin on pitänyt tapella Hollywoodin kuvainraastajien kanssa. Kokemuksistaan oppineena hän haluaakin ohjata Death-elokuvansa itse.

Scifi-teknologian käsittämättömiä visioita ruotiva paneelikeskustelu oli sisällöllisestikin käsittämätön. Lähinnä tyydyttiin miettimään, että mitäs hassuja vimpaimia siinä Linnunradan käsikirjassa taas olikaan. Paluu jäyheälle asialinjalle oli jurkkä, kun kunniavieras Stephen Baxter piti puheen Fermin paradoksista ja elämän mahdollisuuksista universumissa. Baxter maalaili itse asiassa aika lohduttoman kuvan elämän löytämisen suhteen. Jos tuolla ulkona jotain olisi, olisi se kaiken järjen mukaan jo huomattu.

Iltapäivällä päätin katsastaa sarjakuvafestivaalien antia. Hirveä ihmismassa lavan luona paljasti, että herra Gaiman oli sielläkin paikalla. Nyt aiheet olivat luonnollisesti enemmän sarjakuvan maailmassa. Gaiman paljasti vielä yhden työmotivaattorin: syyllisyydentunteen. Sarjakuvan käsikirjoittamiseen tulee lisää vauhtia, kun tietää projektiin palkattujen rahattomien piirtäjien ja muiden työläisten odottavan tuloksia viimeistä kuivaa leivänkannikkaansa hamuten.

Perinteiset con-bileet olivat tänä vuonna myöskin poikkitaiteelliset sarjakuvafestivaalien vaikutuksesta. Ohjelmaan kuuluivat muun muassa Kissanainen ja Modesty Blaise hutkimassa toisiaan palavilla kepeillä, kai kilpaillen hieman esikuvaansa geriatrisemman Hämähäkkimiehen suosiosta. B5-uutisryhmän tapaamisessa debytoinut Kajasteen veljesten vorloni pyörähti pesemässä pukusarjassa muut harvalukuisen naamiaiskisan osanottajista. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun olen kemuissa kuunnellut orkesteria olut yhdessä ja vorlonin pää toisessa kädessä.

"Vinku viihtyy pikkuhousuissa" Sunnuntaiaamuna virttyneen con-kävijän oli jotenkin piristettävä henkeään ja sieluaan. Mikäpä siihen olisi paremmin käynyt kuin tunnin putki Käytöskukka -animaatioita sarjakuvafestivaalien lokoisalla sohvalla. Käytöskukan psykedeelinen meininki, absurdi selostus ja lapsuuden anarkisti-ihanteen Suursyömärin näkeminen tekivät todella terää.

Animaatiota oli myös vuorossa conin puolella, kun uutta animea esiteltiin. Mytologiapaneelissa ruodittiin ihan mainiosti myyttien syntyä, vaikka puheenjohtaja ehtikin jo kertaalleen julistamaan paneelin The Neil Gaiman Showksi. Kieltämättä Gaiman olikin taas vahvoilla.

Kimmo Lehtosen Kutzpah-live tarkoitti mystisestä nimestään huolimatta lähinnä sitä, että kirjailija esitteli uusia scifi-teoksia ja takarivissä juotiin kaljaa. Magian ja tieteen suhdetta käsittelevän paneelin sisällöstä en muista mitään... kai se oli vähän hiton tylsä. Onneksi conin lopun piristeenä olikin rempseästi otsikoitu esitys "Dick on paska - On se." Tämä paneelikeskustelun muotoon verhottu huonon huumorin pläjäys oli varsin hupaisaa seurattavaa. Erityisesti puheenjohtaja Pekka Mannisen antaumuksellinen, ruokottomankuuloisella tönkköenglannilla esittämä tulkinta Philip K. Dickin männävuosina kirjoittamasta tarkkanäköisestä naiskuvauksesta oli vatsan nyrjäyttävä. Dick-parka survottiin paneelin toimesta aivan totaalisesti surkeuden suohon, vaikkakin puheenjohtaja paljasti jopa pitäneensä parista kirjasta, ja häirikön tittelillä toiminut Toni Jerrman välillä provosoi kirjailijan puolustukseksi.

Kaiken kaikkiaan oli ihan nastaa, eikä nyt tarvinnut laukata kieli vyön alla salista toiseen, kun seurattavaa ei ollut sen seitsemässä salissa yhtä aikaa. Ja heti ensi vuonna Jyväskylässä uudestaan. Jupii.

****
Mahdollisen palautteen voi jättää suoraan seuraavaan laatikkoon, joka sattuu olemaan suora linja kirjoittajalle. On se nykytekniikka ihmeellistä.

   

edellinenetusivu  artikkelit  KK-files  seuraava