etusivu  artikkelit  KK-files  seuraava

Syvällistä pop-kulttuuria – manga kirjallisuudenlajina

Laura Ahlstedt 07.02.2004



 

Usein kuulee sanottavan: "Manga on japanilaista sarjakuvaa ja anime japanilaisten tapa tehdä animaatiota. Anime on yleensä - vaikkei aina - jonkun suositun mangan pohjalta tehty piirrossarja." Tämä kertoo kuitenkin vain osan koko totuudesta.

Joissain kohdin anime ja manga ovat niin läheisiä käsitteitä, että on paikallaan sanoa pari sanaa myös animesta, mutta pääasiassa tässä kirjoituksessa keskitytään mangaan, sen historiaan ja tyylisuuntiin, sekä pohditaan mangan suosion syytä länsimaissa.

Historia

Esihistoriaa
Sana "manga" muodostuu kanji-merkeistä (japanilaiset kirjoitusmerkit) man ja ga.

man.JPG (4461 bytes)
Man voi tarkoittaa joko "itsestä huolimatta", "pakotettuna" tai jopa "moraalisesti korruptoitunutta".




ga.JPG (4461 bytes)
Ga merkitsee "kuvia".




Merkitykseltään manga ei kuitenkaan ole näiden merkitysten yhdistelmä. Japanilais-englantilaisessa sanakirjassa määritelmä on: "cartoon; comic strip" – piirretty, sarjakuvastrippi. Tämä tapa ymmärtää manga on lähtöisin niiltä ajoilta kun itse termi (joka on siis yhdyssana) syntyi. Tunnettu edo-kauden puupiirtäjä Hokusai keksi sanayhdistelmän vuonna 1814 yrittäessään löytää kyllin tarkkaa termiä kuvaamaan taideteoksiaan. Hän kuitenkin tarkoitti sanan man merkitsevän "sutaistua", jolloin manga sai nykyään tunnetun merkityksensä "sutaistuja kuvia" (1)

Hokusai Manga-lehtiä (eräänlaisia sarjakuvalehtiä, siis) on julkaistu yhteensä 15 osaa, näistä 12 Hokusain elinaikana. Nämä julkaisut koostuivat yksittäisistä kuvista, jotka oli koottu yhteen kirjasiksi. Hokusai Mangaa pidetään nykyaikaisen mangakirjallisuuden perustana.

Skannauksia Hokusai Mangan kahdennestatoista osasta (1834)

Mangan juuret johtavat kuitenkin kauemmas kuin 1800-luvulle. Ensimmäiset mangaa muistuttavat työt tehtiin niinkin varhain kuin 900-luvulla. Nämä olivat buddhalaisia piirroskääröjä kuolemanjälkeisestä elämästä. Huumori tuli mukaan jo 1100-luvulla, kun buddhalaisluostareissa piirrettiin kuvakääröjä, joissa eläinhahmot karrikoivat ihmisten puuhia ja toimia. Kuuluisin näistä lienee Chôjû giga, Hulluttelevat eläimet eli Eläinsatiirien kuvakääröt. Teos koostuu neljästä tussimaalauskääröstä, joista ainakin ensimmäiset ovat munkki Kakuyûn piirtämiä. Huumorikääröt levisivät myös luostareiden ulkopuolelle osaksi populaarikulttuuria, ja edo-kauden puupiirrokset ja manga ovat näistä vauhdikkaimpia esimerkkejä.

1600-luvulla manga tyydytti japanilaisen porvariston viihteenkaipuuta. Silkillä sidotut mangakirjat, joissa kuvien lisäksi oli myös tekstiä selittämässä kuvien sisältöä olivat hyvin suosittuja, varsinkin jos ne käsittelivät loistokkaita näyttelijöitä. Kirjat olivat yleensä mustavalkoisia, mutta joskus niissä oli käytetty myös luonnonvärejä. Näyttelijöiden lisäksi jokapäiväinen elämä – kaksi naista juoruamassa, maanviljelijä satoaan hoitamassa, ylimys shakkilaudan ääressä – oli suosittu aihe.

Alusta asti mangaa on käytetty myös kanavana ilmaista kritiikkiä hallitsijoita ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Piirrokset piikittelivät valtaapitäviä aikana, jona suoraa yhteiskunnallista kritiikkiä oli mahdotonta antaa. Tiukasti sääntöihin sidotussa yhteiskunnassa manga tarjosi keinon kiertää sääntöjä. Vaikka nykyään manga on lähinnä viihdettä, jotkut mangat tarttuvat edelleen ajankohtaisiin kysymyksiin ja esittävät, että vallitseva tila ei olisikaan paras mahdollinen.

Vaikutteita länsimaista 1900-luvun alussa japanilaiset piirtäjät alkoivat saada vaikutteita kahdelta voimakkaalta taholta: länsimaiset sanomalehtisarjakuvat sekä elokuvat. Sanomalehtisarjakuvien puhekuplat ja lineaariset juonikuviot olivat japanilaisille tarinankertojille väline saada sanomansa kerrotuksi suurille massoille. Nämä sanomalehtisarjakuvat loivat pohjaa nykyaikaisille mangajulkaisuille.

Ensimmäiset japanilaiset piirroselokuvat (eli anime, jonka kehitys tässä vaiheessa liittyi tiukasti mangan kehitykseen) ilmestyivät vuonna 1914. Japanin ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt animaatioelokuva oli Kitayama Seitaron lyhytpiirretty Momotaro (1918). Japanilainen animaatioala kasvoi ja kehittyi hitaasti, ja sen viimeinen virstanpylväs ennen sotia oli Chikara To Onna No Yononaka (1932), ensimmäinen japaniksi puhuttu piirroselokuva.

Muualla maailmassa animaatioala ei vain kehittynyt nopeasti vaan teki läpimurtoja. Kun Walt Disneyn hulluksi tuomittu projekti, Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), saavutti valtavan suosion, Disney näytti että animaatioelokuva voi olla aivan yhtä ilmaisuvoimainen ja käyttökelpoinen muoto kuin tavallinen näytelmäelokuvakin.

Disneyn ja Fleisherin veljesten animaatioelokuvien suosio ei jäänyt vain Yhdysvaltoihin. Ennen toista maailmansotaa heidän teoksiaan oli nähty myös Euroopassa ja Aasiassa. Nämä teokset vaikuttivat suuresti erään nuoren miehen haaveisiin, jotka muuttivat japanilaisen kuvakerronnan lopullisesti.

Osamu Tezuka – "mangan jumala" Koko mangan ja animen menestys Japanissa perustuu yhden miehen työhön. Tämä mies on Osamu Tezuka, jonka ensimmäinen menestysteos oli romaanin pituinen Shintakarajima, "Uusi Aarresaari" (1947), joka ilmestyi kun Tezuka oli vasta 20-vuotias. Muutamassa vuodessa hänestä tuli Japanin suosituin manga-ka, mangapiirtäjä, ja ajan mittaan hän sai arvonimekseen "mangan jumala".

Tezukan tapa kertoa tarinoita oli aivan erilaista kuin siihen asti Japanissa oli nähty. Suoran, kuvaelmamaisen kerronnan sijaan Tezukan piirrokset uhkuivat toimintaa ja tunnetta. Tezuka lainasi ranskalaisen ja saksalaisen elokuvan ilmaisumuotoja ja venytti tarinansa satojen sivujen pituisiksi. Yksi kohtaus saattoi keriytyä auki hitaasti useiden sivujen aikana. Tezukan kerronta oli elokuvallista, ja samalla hän opetti kokonaiselle piirtäjäsukupolvelle mitenkä tarina saadaan näkyväksi kineettisesti.

Tezukan suurin lahja manga- ja animetaiteelle oli hahmosuunnittelu. Hän tarvitsi tarinoihinsa laajan skaalan tunteita. Tezuka haki inspiraatiota Disneyn sotaaedeltävistä piirretyistä, joita hän oli rakastanut lapsena. Tezukan eläin- ja ihmishahmoilla oli Mikki Hiiren ja Aku Ankan tapaan pyöreät päät ja valtavat ilmaisuvoimaiset silmät. Vaikka nämä piirteet olivatkin yksinkertaisia ja karikatyyrinomaisia, ne antoivat hahmolle mahdollisuuden ilmaista monenlaisia tunteita, innostuksesta syvään vihaan.

Muut manga-ka:t huomasivat miten ilmaisuvoimaisia Tezukan hahmot olivat ja kopioivat hänen tyyliään omissa töissään. Tämä johti nykyajan "mangatyylin" kehittymiseen: hahmoilla on useimmiten edelleen yksinkertaistetut kasvonpiirteet ja valtavat silmät.







Tunnetuin Tezukan hahmoista on Atom Boy, joka syntyi 1940-luvulla. Vaikutteet Disneyn (neljä sormea, yksinkertainen kehonrakenne) ja Fleisherin veljesten (suuret silmät ja yksinkertaiset nenä ja suu) hahmoista ovat selvästi nähtävissä.





Mangan nykymuoto Nykypäivinä lähes joka kolmas Japanissa ilmestyvä kirjallinen teos on mangaa. Yleensä mangaa julkaistaan lehdissä – zasshi – joissa on useita tarinoita eri tekijöiltä. Nämä lehdet tehdään halvalla kierrätyspaperille ja yhdessä osassa on 200–1000 sivua.

Jos joku tarinasarja saa paljon suosiota, siitä painetaan pieni pehmeäkantinen kirja paremmalle paperille, tankouboniksi. Tankoubonit tuottavat kustantamoille eniten rahaa, sillä ne ovat noin kaksi kertaa niin kalliita kuin zasshit, ja niiden sivumäärä on yleensä 150–220. Yksi tarinasarja voi jatkua jopa kymmeniä tankouboneja, ja joitakin osia ostetaan yli miljoona kappaletta.

Japanissa sarjakuva ei keskity vain viihdyttämiseen. Mangaa käytetään myös opetustarkoituksiin esimerkiksi koulutuntien oppimateriaalina tai toimintaohjeissa. Myös tietokirjallisuutta julkaistaan mangamuotoisena. Japanissa lukutaitoprosentti on maailman korkeimpia, mutta kun kirjoitettu kieli on kuvia (2), ei ole mikään ihme, että kuvan ja sanan yhdistelmä on voimakas ilmaisumuoto.








Vuonna 1989 38 % (painettujen kopioiden perusteella) kaikista Japanissa kustannetuista kirjoista ja lehdistä oli mangaa.

Mangasta 28 % oli kirjoja (tankoubon) ja 72 % kuukausittain tai viikottain ilmestyneitä lehtiä (zasshi).


Tyyli ja suuntaukset

Nykymangan kerronta
Tezukan perinnön mukaisesti nykymanga – johon tästä eteenpäin viitataan termillä "manga" – noudattelee elokuvamaista kerrontaa ja sen hahmojen piirteet ovat yksinkertaistettuja mutta ilmaisuvoimaisia. (Tästä on tietenkin poikkeuksia. Mangahahmoja piirretään jopa fotorealistisesti, mutta pääasiassa Tezukan tapaan yksinkertaistettuna.)

Japanilaisen ja länsimaisen sarjakuvakerronnan näkyvimpiä eroja on juuri elokuvallisuus. Kun länsimaisessa sarjakuvassa näytetään esimerkiksi polkupyöräilijän törmäys jalankulkijaan yhdellä tai korkeintaan kahdella ruudulla, mangassa samaan käytetään helposti kuusi ruutua: ensimmäisessä laajakuva ympäristöstä, toisessa vaikka lähikuva jalankulkijan askelista tai kokokuva jalankulkijasta, kolmannessa soiva pyöränkello, neljännessä jalankulkijan yllätyksen laajentamat silmät, viidennessä pyöräilijän irvistävät (eikö se väistä?) kasvot ja kuudennessa itse törmäys. Kaatumiseen päästään vasta seuraavalla sivulla.

Toinen eroavaisuus on tarinan ja hahmojen kehittyminen. Länsimaiset valtavirtasarjakuvat – eli lähinnä supersankarisarjakuvat ja etenkin Euroopassa Disneyn sarjakuvat – koostuvat hahmoista, jotka eivät kehity ajan mittaan, vaan useat piirtäjät eri puolilla maailmaa käyttävät samaa hahmoa omiin seikkailuihinsa. Mangassa kyse on useimmiten yhden piirtäjän näkökulmasta ja tarinasta, jonka kertomiseen muut eivät osallistu.(3) Länsimaiset sarjakuvatarinat ovat usein myös episodimaisia, kun manga puolestaan kertoo eeppisempiä tarinoita. Lehden lopussa tarina ei pääty tehdäkseen tilaa uudelle seikkailulle seuraavassa numerossa, vaan jää kesken – yleensä jännittävään kohtaan – ja jatkaa viikon (tai milloin seuraava osa ilmestyykään) päästä siitä mihin jäi.

Kolmas – ja myös ensivilkaisulla ilmeisin – ero länsimaisen sarjakuvan ja mangan välillä on, että mangaa luetaan kuten japanin kirjoitettua kieltä: oikealta vasemmalle. Länsimaisille markkinoille moni manga käännetäänkin peilikuvakseen, jolloin ruudut luetaan vasemmalta oikealle kuten meillä on totuttu. Tämä kääntäminen vaikuttaa kuitenkin myös siihen, missä järjestyksessä lukija näkee ruudun sisällön, ja näin saattaa joskus vaikuttaa viestin ymmärtämiseen.

Manga- ja animetarinoilla on (toisin kuin länsimaisessa sarjakuvassa yleensä) tapana päättyä. Sankarit ja sankarittaret menevät naimisiin tai katoavat. Animesarjoilla on yleensä kolmenlaisia loppuja: sankari voittaa (valtaistuimen, ihastuksensa kohteen yms.). sankari kuolee (yleensä voitettuaan) tai sankari saa Pyrrhoksen voiton (eli voittaa, mutta saa maksaa voitostaan liian kalliin hinnan). Joka tapauksessa tarinan loppu on tehty huolella ja sitä voi todellakin pitää loppuna, eikä hahmoille ole odotettavissa uusia seikkailuja kovinkaan suurella todennäköisyydellä.

Samaistuttavat hahmot Mangassa hahmot eivät ole täydellisiä tai arkkityyppejä. Sankarit ovat tavallisia ihmisiä, joilla on omat vikansa ja puutteensa. He elävät omaa elämäänsä ja heillä on omat haaveensa ja pelkonsa, jotka vaikuttavat heidän tekemisiinsä myös seikkailussa. Sankarin on ehkä voitettava oma heikkoutensa ennen kuin voi päihittää pahan taistelussa tai jopa ennen kuin hän voi lähteä suorittamaan tehtäväänsä. Myöskään "pahikset" eivät ole vain sekopäitä tai läpeensä pahoja, vaan heilläkin on inhimillinen puolensa ja syynsä toimia kuten he toimivat.

Tämä inhimillisyys tekee hahmoista helposti samaistuttavia. Mangassa näkyy myös paljon japanilaista elämää: kouluikäiset sankarit käyvät koulussa ja tekevät läksyjä, aikuiset ovat töissä, kotona laitetaan ruokaa ja syödään. Monessa suositussa sarjassa – kuten Ranma 1/2, Fruit Basket ja Bishoujo Senshi Sailor Moon – sankarit vaikuttavat aivan tavallisilta ihmisiltä, mutta heillä on jokin salaisuus, joka erottaa heidät muista. Tämä salaisuus voi olla esimerkiksi jokin fyysinen tai psyykkinen erikoiskyky, erikoinen ystävä (kuten tulevaisuudesta tullut robotti tai avaruusolento) tai eeppinen elämäntehtävä.

Mangasta (ja animesta) puhutaankin usein hahmolähtöisenä. Hahmoja ei pakoteta istumaan juonikuvioihin, vaan tarinat nousevat hahmoista: heidän elämästään ja tavoitteistaan tai vaikka ihmissuhteistaan. Mangan ydin on sen hahmojen sydämissä.

Kerronnan tehosteet Mangalle on tyypillistä, että hahmot ovat piirteiltään yksinkertaisia mutta taustat ja esimerkiksi vaatteet ovat hyvinkin yksityiskohtaisia. Taustaa käytetään myös ilman hahmoja, erityisesti kohtauksien alussa, kun halutaan kertoa millaisessa ympäristössä liikutaan.

Toinen tyypillinen kuvamuoto on erikoislähikuva. Hahmon reagoidessa tilanteeseen esitetään ruudussa pelkästään esimerkiksi silmät tai suu, joista näkyy selvästi, miten hahmo suhtautuu. Tällaisia lähikuvia voi olla useampi rinnakkain tai peräkkäin, jokaisessa eri osa kasvoista.

Ruutujen rakenne ja sijoittelu eroaa länsimaisesta sarjakuvasta. Kun länsimaissa on totuttu siististi vierekkäin ja päällekkäin aseteltuihin suorakulmioihin, mangassa ruudut ovat vinoja monikulmioita, nelikulmioita osittain päällekkäin, sivun tausta toimii yhtenä ruutuna – vaihtoehtoja on monia ja niiden käyttö vapautunutta. Ruutujen muoto tukee osaltaan ilmaisua.

Varsinaisen hahmon ympärillä voi tapahtua muutakin. Esimerkiksi chibi, hahmon sisäisessä maailmassa toimiva hyvin yksinkertaistettu pikkuhahmo, voi käydä sisäistä monologia ja siten analysoida tilannetta tai keskustella vastahahmon chibiversion kanssa ja tällä tavalla paljastaa, mitä henkilöt todella ajattelevat toisistaan. Toinen tyylikeino – ja samalla suurin päänvaiva mangan kääntäjille – ovat onomatopoeettisuutta lähentelevät pikkusanat, joita leijuu ilmassa hahmon ympärillä. Esimerkiksi niko, "hymy", näkyy usein kirjoitettuna hymyilevän henkilön viereen. Samoin tehosteääniä, kuten pika pika ("tuiks tuiks") käytetään paljon. Nämä vaikuttavat aloittelevasta lukijasta usein hämmentäviltä ja ne jätetään käännöksistäkin helposti pois, mutta kun niihin tottuu, ne tekevät tehtävänsä ja tuovat oman pienen lisänsä lukukokemukseen.


Incompleten toisen luvun kaksi ensimmäistä sivua. Ensimmäinen sivu oikealla ja toinen vasemmalla, ruudut luetaan myös oikealta vasemmalle.


Aihepiirit – karkea jako Koska manga kattaa sekä kauno- että tietokirjallisuuden, on ymmärrettävää, että myös aiheita löytyy laidasta laitaan. Pelkän kaunokirjallisen puolen tarkastelu antaa sekin laajan valikoiman, josta löytyy tarkastikin profiloituja julkaisuja: esimerkiksi äideille, jotka ovat entisiä nuorisorikollisia, löytyy oma kategoriansa.

Yksi tapa jakaa mangat eri kategorioihin on ikä- ja sukupuolijakauma:

Kodomo on lukemaan opetteleville lapsille, ja sisältää länsimaisesta näkökulmasta usein paljonkin väkivaltaa. Suositut kodomo-mangat piirretään lähes aina myös animeksi ja oheistuotteiden määrä on uskomaton. (Esim. Doraemon, jonka katsotaan usein kuuluvan myös shounen-mangojen ryhmään. Jako lasten- ja nuortenkirjallisuuden välillä on häilyvä myös Japanissa.)
Shounen on suunnattu 6–18-vuotiaille pojille. Eri ikäryhmille on omia lehtiä, mutta ei ole epätavallista että 15-vuotias ja 30-vuotias seisovat rinnakkain metrossa ja lukevat kumpikin samaa lehteä. Shounen-mangat sisältävät yleensä paljon toimintaa ja nopeasti – mangatyylin rajoissa – eteneviä tarinoita. (Esim. erittäin suosittu toimintamanga Dragon Ball ja Slam Dunk, koripallomaailmaan sijoittuva tarina.)
Shoujo on vastaavasti tyttöjen mangaa. Aiheet liikkuvat lähinnä romantiikan, fantasian ja magian ympärillä. Ihmissuhteet ovat tärkeänä teemana mukana lähes jokaisessa tarinassa, ja sankareita ovat yleensä teini-ikäiset tytöt. (Esim. kansainvälisestikin menestynyt Bishoujo Senshi Sailor Moon, joka on nähty Suomessakin animena lyhyemmällä nimellä Sailor Moon.)
Seinen on tehty 15–40-vuotiaille miehille. Koska ikäryhmä on laaja, myös tarinat vaihtelevat laidasta laitaan. Yleensä eri ikäluokille on tehty omat lehdet, mutta menestyäkseen seinen-mangan on hyvä vedota moniin eri ikäryhmiin. (Esim. Golgo 13, joka kertoo ammattimaisesta salamurhaajasta ja Hotel, joka käsittelee hotellielämää.)
Redisu on naisten versio seinenista, ja sen aihepiirit vaihtelevat yhtä paljon. Eräs esimerkki on vaikkapa Yan Mama Comic, joka on suunniteltu nuorille äideille, jotka yrittävät sopeutua japanilaiseen yhteiskuntaan. (Esim. Kouen no Shikitari, Rules of Behaving in the Park, tarina äidin vierailusta paikalliseen puistoon ja kuinka hänet hyväksytään muiden äitien joukkoon.)

Muita tunnettuja kategorioita ovat mm.:

Hentai tarkoittaa sanana (nykyään) suunnilleen "kieroutunut henkilö", ja terminä pornografiaa. Hentai on parhaiten tunnettu mangamuoto, ja useiden ihmisten ainoa mielikuva mangasta ja animesta rajoittuu hentaihin. Hentaita on eri tasoista, hardcoresta pehmopornoon, ja joskus pelkkä viittaus seksuaalisuuteen liittyviin asioihin kategorioi mangan hentaiksi.
Yaoi on eräs hentain muoto, joka on suunnattu erityisesti nuorille naisille. Termi itse on akronyymi sanoista "YAma nashi, Ochi nashi, Imi nashi", joka tarkoittaa osapuilleen "ei käännekohtaa, ei tarkoitusta, ei päätöstä". Yaoi käsittelee miesten välisiä intiimejä suhteita. Toinen vastaava termi on Shounen Ai (= "poika rakkaus"), mutta yleensä näkee jaettavan niin, että shounen ai käsittelee vain romanttista rakkautta ja yaoi on luonteeltaan seksuaalisempaa.
Yuri on vastaavasti miehille suunnattua mangaa, jonka pääteemana on naisten suhteet naisien kanssa. Yurin rinnakkaistermi on Shoujo Ai (= "tyttö rakkaus") ja tähän pätee usein sama jako kuin yaoiin ja shounen aihin.

Koska aiheita on lukemattomia, myös tapoja jakaa mangaa eri kategorioihin on monta. Tämän lisäksi on vielä alakategorioita ja niiden alakategorioita, tarvittaessa aina niin monta että kullekin mangalle löytyy täsmällinen oma paikkansa. Lisäksi kategorioita yhdistellään paljon. Yleisiä yhdistelmiä ovat:

- sci-fi ja poliisit
- sci-fi, fantasia ja romantiikka
- arkielämä ja ruoanlaitto
- baseball ja romantiikka
- etsivät ja paranormaalit ilmiöt
- sota ja romantiikka
- videopelit ja fantasia
- huumori ja toiminta/seikkailu
- liike-elämä ja seksi

Yhdistelmiäkin on lukemattomia erilaisia. (Laajempi lista aihepiireistä ja yhdistelmistä löytyy täältä.)

Manga länsimaissa Manga ja anime saivat nykymuodossaan alkunsa yhdysvaltalaisista vaikutteista. Vaikka mangan juuret juontavat japanilaiseen kulttuuriin yli tuhat vuotta sitten, länsimaiden puolelta ollaan usein kuultu syytöksiä siitä, että manga on vain länsimaisen sarjakuvan kopio, joka on istutettu japanilaiseen kulttuuriin. Ei kuitenkaan liene turhan rohkeaa esittää, että kun kirjallisuudenlajilla on oma tapansa ilmaista asioita ja oma tyylinsä, sitä voidaan pitää omana itsenäisenä lajinaan. Onhan kaikki kirjallisuus saanut ja antanut vaikutteita kautta aikojen.
Stereotypioita Länsimaisesta näkökulmasta mangan ja animen selkein stereotyyppi on "isot silmät ja hiukset". Syy tähän on selkeästi nähtävissä, sillä tällainen piirrostyyli on olennainen osa mangan itsensä tyyliä. Manga on kuitenkin muutakin kuin vain länsimaisia tarinoita isosilmäisillä hahmoilla, kuten edellä on jo todettu.

Toinen, uudempi stereotyyppi, joka leimaa koko manga- ja animegenreä, on "isorintaisia naisia, robotteja ja paljon verta ja suolenpätkiä". Osassa mangaa on toki näin, mutta suurimmassa osassa ei. Tämä stereotypia katsotaankin syntyneen nimenomaan länsimaisia – eritoten yhdysvaltalaisia – markkinoita varten. Koska manga edustaa itämaista kaukaista kulttuuria, kokonaiskuvaa on mahdotonta muodostaa yksinomaan länsimaisien markkinoiden tarjonnan perusteella. Tällöin on odotettavissakin, että virheellisiä käsityksiä muodostuu paljon.

Otaku-kulttuuri Japani on kaukana. Tavallisista kaupoista on hankala – ellei mahdoton, maasta riippuen – saada käsiinsä animea tai mangaa. Useimmiten mangaa täytyy tilata erikseen, ja Internetin kautta se käy nykyään kätevimmin. Lisäksi Internet on mahdollistanut Otaku-kulttuurin leviämisen ympäri maailmaa.

Otaku merkitsee alun perin "teidän talonne", joka on kohtelias puhuttelumuoto. Nykyään otakulla tarkoitetaan fanaatikkoa tai vastaavaa, Internetissä lähinnä animeen ja mangaan keskittynyttä sellaista. Otakuilla on laaja ja tehokkaasti verkostoitunut yhteisö, jonka välityksellä kulkee tieto uusimmista julkaisuista, arvosteluja ja mielipiteitä vanhemmista ja myöskin laittomia kopioita animesarjoista ja yhtä lailla laittomia skannattuja mangoja. Otakut myös kääntävät mangaa ja laativat japaniksi puhuttuun animeen tekstitykset englanniksi japania taitamattomia otakuja varten.

Maailma pienenee Nykyään globalisaation aikakautena myös kaukaisemmat kulttuurit alkavat tulla tutuksi – varsinkin kaupallisien tuotteiden. Anime ja manga ovat nimenomaan kaupallisiin tarkoituksiin tehtyjä, ihmisten viihdyttämiseksi. Toki on myöskin mangatyyliin tehtyjä ns. korkeakulttuurisia taideteoksia, mutta yleisesti ottaen manga edustaa populaarikulttuuria.

Nykyään englanninkielisiä mangakäännöksiä saa ostaa myös Suomesta. Fantasiapelit-ketjun valikoimissa on kohtalaisesti suosituimpia mangoja, joita paitsi myydään liikkeissä myös toimitetaan postitse ympäri maata. Postikulut ovat pienemmät kuin esimerkiksi Yhdysvalloista tai Japanista tilattaessa, ja näin myös aloitteleva harrastaja saa käsiinsä mangaa siedettävään hintaan.

Mangaa on käännetty myös suomeksi. Huippusuositun Dragon Ballin neljä ensimmäistä kirjaa ilmestyi vuonna 2003, mutta manga vedettiin markkinoilta kun asiantuntijat panivat liikkeelle kirjan kriminalisoinnin, joka vietiin eduskuntatasolle asti. Tämä herätti kuitenkin kansalaisvastarinnan, joka tuotti myös tulosta: 9.1. 2004 julkaistiin Dragon Ballin viides suomenkielinen kirja.

Dragon Ball-mangan nykyinen kustantaja Sangatsu Manga, Kustannus Kolibri Oy:n tytäryhtiö, on omistettu yksinomaan japanilaisille sarjakuville, joten on odotettavissa, että suomenkielistä mangaa alkaa löytyä kirjakaupoista ja lehtipisteistä enemmänkin. Tämä onkin tervetullut lisä sarjakuvatarjontaan, joka tähän mennessä on kattanut vain Aku Ankan, muutaman humoristisen sarjakuvan kuten Karvinen ja supersankarisarjakuvat. Nämä kaikki yhdysvaltalaista alkuperää. Uusi, syvällisempi näkökulma tuo vaihtelua ja ehkä jopa nostaa kotimaisenkin novellisarjakuvan arvostusta, kun sarjakuvaa aletaan nähdä ja lukea uudella tavalla.



(1) "sutaistu" viitannee tässä tapauksessa siihen, että piirroksen sisältö on kevytmielinen ja että sitä tehdessä ei olla ryppyotsaisen vakavia, mikä yleensä liitetään kaikkeen japanilaiseen tekemiseen (Fält, Nieminen, Tuovinen & Westerinen: Japanin kulttuuri. Otava. Keuruu. 1999. s. 188)
- takaisin tekstiin

(2) Japanilaista kirjoitusta on neljää eri muotoa. Kanji on alkujaan Kiinasta. Jokainen merkki – kanji – vastaa yhtä sanaa ja niiden yhdistelmät luovat uusia sanoja. Hiragana on kirjoitettu foneettinen symboli. 46 eri merkillä kuvataan puhutun kielen äänteet. Yleensä japanilainen kirjoitettu kieli on kanjin ja hiroganan yhdistelmä. Katakana on käytössä kun kirjoitetaan ulkomaisia sanoja kuten "koohii" (coffee). Neljäs tapa on kirjoittaa länsimaisilla aakkosilla, johon japani sopeutuukin kohtalaisen hyvin, toisin kuin esimerkiksi kiina.
Mangassa käytetään mieluummin japanilaisia merkkejä kuin länsimaisia aakkosia, sillä niiden ulkoasu on helposti muokattavissa tyyliin sopivaksi, ja niiden kanssa puhekuplat vievät vähemmän tilaa.
- takaisin tekstiin

(3)Tästä poikkeuksena mainittakoon doujinshi, eräänlainen fan-fiction-manga. Doujinshit kertovat joidenkin toisten luomien hahmojen seikkailuista, eli hahmot eivät kuulu tarinan kertojalle (eli piirtäjälle), ja nämä kertomukset ovat usein seksuaalipainotteisia ja/tai parodiaa. Esimerkiksi konsoli- ja PC-pelisarjasta Final Fantasy on piirretty – ja piirretään yhä – paljon doujinshia.
- takaisin tekstiin




Lähteet

Kirjallisuuslähteet:

Fält O., Nieminen K., Tuovinen A. & Vesterinen I. 1999. Japanin kulttuuri. 2. painos. Keuruu: Otava

Verkkolähteet:

Archen. 1999. Hentai [online, viitattu 07.02. 2004].

Archen. 2000. About Manga [online, viitattu 07.02. 2004].

Gaouette, N. 1999. Get your manga here [online, viitattu 07.02. 2004].

Ivanov, B. 1999. Who Are Otaku? [online, viitattu 07.02. 2004].

Izawa, E. 1997. The New Stereotypes of Anime and Manga [online, viitattu 07.02. 2004].

Izawa E. 2004. What are Manga and Anime? [online, viitattu 07.02. 2004].

Lehtinen, J. 2004. Dragon Ball jatkuu Suomessa [online, viitattu 07.02. 2004].

O'Connell, M. 1999. A brief History of Anime [online, viitattu 07.02. 2004].

Yleistietoa mangasta – manga et cetera [online, viitattu 07.02. 2004]

Mangan ja animen aihealueita [online, viitattu 07.02. 2004]

Kodiro-mangan määritelmä [online, viitattu 07.02. 2004]

Yaoin määritelmä [viitattu 07.02. 2004]

Yurin määritelmä [viitattu 07.02. 2004]



Tämä laatikko on suora palautelinja artikkelin kirjoittajalle.

   

  etusivu  artikkelit  KK-files  seuraava