Ari, kertoisitko hieman ajoneuvostasi ja miten innostuit rakentamaan moisen vempeleen?

Polkupyöräni tai oikeammin recumbent-polkupyörä (nojapyörä kielitoimiston mukaan) koostuu normaalin pyörän tavoin kahdesta pyörästä. Poikkeusena minun pyörässäni on se, että etupyörä on 19 tuumainen ja takapyörä 26 tuumainen. Pyörälläni on pituutta 2,4 metriä ja ajoasento on nojatuolimainen, josta sanakin recumbent eli selällään maaten johtuu. Viereisen kuvan lisäksi pyörästä voi nähdä muutaman kuvan osoitteessa: http://www.uku.fi/~paanala/recumb.html

Recumbent pyöräni on itse tehty. Rakensin pyörän 1993 syyskesällä Sirkkulanpuisto ry kierrätyskeskuksella yhdessä Kari Saarisen kanssa. Pyörä on kootu suurimmaksi osaksi vanhoista pyörän osista ja rungon on hitsattu kanssa vanhoista pyörän rungoista. Ainoastaan kuluvimmat osat kuten jarrupalat yms. on ostettu kaupasta.

Sain ideaan omaan pyörääni alunperin lukio aikoina nähdessä TV:ssä A-studion jälkipaloissa Steven K. Robertsin BEHEMOTH-pyörän. Steven pyörän hinta on Suomen rahassa noin 6 miljoonaa markkaa. Pyörässä on kolme tietokonetta, Internet yhteydet, radiolaitteet yms. jne. Piirsin muistaakseni ensimmäisen version omasta pyörästäni jo tuona samana iltana. Hanke jäi pöytälaatikkoon pariksi vuodeksi, mutta palasi jälleen Agendaan kun näin Steven pyörän pyörän MikroBitissä vuonna 1992. Lehdessä oli mainittu Steven sähköposti-osoite joten laitoin sähköpostia hänelle. Sain häneltä monia mielenkiintoisia vinkkejä ja tietooni myös Human Powered Vehicles (http://www.ihpva.org) eli HPV:n sähköpostilistan. HPV kautta sain monia hyviä käytännön läheisiä neuvoja pyöräsuunnitelmiin. Tekniikan maailmassa oli myös juttua Steven pyörästä.

Lopulta löysin myös paikan missä voisin rakentaa pyöräni, ja kaverin joka lupasi auttaa hitsaamisessa (hitsasi pyörän 99%:sesti). Paikka oli Sirkkulanpuisto, jolla oli suuri merkitys pyörän aikaansaamisessa kuten myös Kari Saarisella, joka hitsasi pyörän.

Pyörä valmistui ajokuntoon parissa viikossa ympäripyöreiden päivien vauhdittamana. Ensimmäisenä ajokertana tuntui samalta kuin miltä tuntui pikkupoikana, kun ensimmäistä kertaa astui pyörän sarviin. Istuimen alla oleva ohjaustanko tuntui oudolta jne., mutta parin pienen alamäkivauhdin jälkeen pyörä alkoi liikkua ja tuntui hyvin pian olevan hallinnassa.

Mika saa ihmisen ryhtymään tuollaiseen värkkäämiseen? Mitä siitä saa irti?

Rakentaminen on aina kiinnostanut lego-iästä asti. Lisäksi jollain tavalla ekologisen liikkumisen kehittäminen. Tähän pyörään tuli innostus varmaankin tuon Steven K.Robertsin BEHEMOTH-pyörän kautta.

Rakentamisessa näkee oman kätensä jälkiä. En ole mikään kovin hyvä piirtämään, maalaamaan tai soittamaan, mutta rakentaminen tai eri rakenteiden hahmottaminen on aina ollut melko helppoa.

Moni on kysynyt miksi recumbent pyörä?

Recumbent pyörässä on hyvä ajoasento eli nojatuolimainen. Niskat ja hartiat eivät tule kipeiksi ja istuminen onnistuu paljon pidempään väsymättä. Ilmanvastus on myös hieman pienempi joten keskimääräiset matkanopeudet saattavat olla hieman nopeammat. Pyörä ei ole mikään kaupunkipyöräilijän unelma.

Millaisia ongelmia olet kohdannut pyöräsi kanssa?

Itse pyörän tekniikkaan liittyviä ongelmia ei ole ollut vaikka koko pyörä on hyvin pitkälle vanhoista pyörän osista tehty. Tottakai kaikki osat voisivat olla viimeistä huutoa, mutta ehkä tämä ensimmäisen pyörän kohdalla oli tärkeää, että sai jonkinlaista kokemusta.

Millaisia matkoja olet pyörälläsi tehnyt? Miten ne ovat onnistuneet?

Kesän 1994 kolmen reissun yhteispituus oli minimissään 1500km. Pisin reissu oli muistaakseni noin 700-800km. Se suuntasi Kuopiosta Varkauteen ja sieltä Savonlinnaan ja Imatralle. Päivän reissu Lappeenrantaan. Imatralta kohti Joensuuta ja sieltä Kuopioon. Tarkempi kuvaus tuosta ja muista kesän 1994 reissuista löytyy WWW:stä http://www.uku.fi/~paanala/recumb.html

Mielestäni nuo reissut onnistuivat hyvin jos nyt pieniä auringonpolttamia ei oteta lukuun. Yhtään kertaa en muistaakseni kaatunut jne. Viime kesänä en ajellut pyörän kanssa kovinkaan paljoa, koska toimin yo-kunnan tehtävissä. Ensi kesän reissuista en vielä tiedä. Uusi pyöräkin on ollut haaveissa...

Oletko ajatellut kehittää nykyistä pyörääsi, vai joko suunnitelmissa on uusia ajoneuvoja?

Mahdollisesti rahavarojen kasvaessa tämän vanhan pyörän voisi laittaa uusiksi. Runkomateriaalin keventäminen nykyisiin materiaaleihin ja pyörän muiden osien vaihtaminen saisi varmaan ihmeitä aikaan. Korostan sitä, että pyörän rungossa on käytetty arviolta noin seitsämän pyörän rungon kappaleita. Pyörän muut osat on kanssa saatu vanhoista pyöristä.

Samanhenkisten määrä Suomessa/Kuopiossa. Onko järjestäytynyttä toimintaa?

Suomessa on "buumi" alkamassa. Kuopion läänissä pyöräni saattaa olla ainut. Pohjois-Karjalassa on yksi Lieksassa Englannista tuotu kaupallinen malli. Etelä-Suomessa olen itsekkin nähnyt yhden ja kuullut kavereilta.

Suomessa on olemassa kevytkulkuneuvo yhdistys, jossa on esim. Vaisala Oy:n radiosondin elektroniseksi laittanut Jorma Ponkala. Jorma on rakentanut myös vedessä kulkevan kolmipyöräisen, aurinkomopon ja aurinkoveneen. Tällä hetkellä Jormalla on rakenteilla isompi vene perhekäyttöön, jossa voimanlähteenä on aurinko ja oletettavasti tuuli.

Millaisena näet recumbent-pyörien ja muiden ihmisvoimalla kulkevien ajoneuvojen tulevaisuuden?

Uskoisin, että recumbent tuossa minun muodossani ei Suomessa välttämättä tule kovinkaan suureen suosioon. Vaikka pari viikkoa sitten ajoin sillä myös lumisohjossa. Kenties joku muu malli voisi jollain tavalla yleistyä. Lisäksi Suomessa yleinen mielipide (ja osittain poliisin) saattaisi jossain vaiheessa tulla esteeksi tämän uuden mallin isolle esiintulemiselle.

Euroopassa on kait jonkinlainen buumi menossa tälläiselle pyörätyypille. Uskoisin, että muut ajoneuvotyypit tulevat sekä polttomoottori että ihmisvoimalla liikuttaessa yleistymään.

Voisiko näillä luontoa hyvin vähän rasittavilla ajoneuvoilla korvata edes osan autoliikenteestä?

Muistaakseni puolet työmatkoista on alle 6 km. Tarkka mediaani taitaa olla 5,7 km. Tuntuu hieman ihmeelliseltä esimerkiksi se, että ihmiset ajavat autolla töihin ja menevät illalla autolla aerobickkiin jne. Jättäisivät auton pois, niin ei tarvitsi illalla mennä aerobickkiin. Esimerkki voi olla hieman kärjistetty, mutta kyllä pyörä myös talvella sopisi paljon useammallekkin ihmiselle.

Miten liikenteen aiheuttamat ympäristöongelmat tulisi mielestäsi ratkaista?

Pyöräilyn arvostusta nostamalla. Se on kait peruslähtökohta. Hyvä pyörätieverkosta saa paljon aikaan. Firmat ja kunnat palkitsemaan kuntoilevia (=pyöräileviä) työssäkävijöitä jne.

Miten oman pyörän rakentamisessa pääsee alkuun? Mistä apua, jos omat taidot/tiedot eivät riitä?

Jaa-a. Pitää kait omata jonkinlainen silmä tekniselle rakentamiselle. Ei kannata ainakaan liikaa suunnitella ja yrittää laskea mikä kestää ja mikä ei. Monissa asioista tuntuma ja funtsaaminen on parasta suunnitelua.

No jos on sähköpostin päässä niin voin aina yrittää neuvoa ja lev@uku.fi lista on myös rakentajien sähköpostilista. Suomessa on myös Kevytajoneuvojen rakentajien yhdistys, joka tosin ei ole rekisterlöity, mutta sen kirjepostilistalla on useita kymmeniä rakentajia.

Hitsaamisen taito pitää osata tai pitää olla tuttu joka hallitsee hitsaamisen taidon. Tavallisen pyöräputken hitsaamisessa on isoimpana ongelma putken palaminen puhki.

Kokeilemalla oppii kanssa paljon.

Harrastuksen kustannukset (rakentaminen/yllapito)?

Tuon pyörän hinta ei ollut kuin muutamia satasia. Ylläpito on saamaa luokkaa kuin normaalissa pyörässä. Tottakai pyörään saisi upotettua rahaa paljonkin. Ulkomailta pelkät pyörien rungot maksavat 2400mk ja siihen osat päälle ja vielä Suomeen tuotuna niin aletaan puhumaan kymmenistä tuhansista.

Itse haaveilin ja haaveilen vieläkin hiilikuitu ja kevlar rungoisesta, levyrenkailla varustetusta mustasta vauhtipelistä. Ihmisiä, jotka Suomessa osaisivat rakentaa tuollaisen rungon on hyvin harvassa ja näin hinnatkin ovat omaa luokkaansa.

Rakentaminen ei osaavillekkaan ole kovin helppoa. No vauhti maksaa aina.

Mistä kannattaa aloittaa jos aihe alkaa kiinnostamaan?

Perus pyörätuntemus on hyvä olla hanskassa. Normaalin pyörän purkamisen ja kokoamisen tulee onnistua. Hyvä jos osaa hitsata. Kirjastosta voi löytyä aiheesta kirjoja ja ainakin Helsingin parhaimmissa kirjakaupoista löytyy myös aiheesta kirjallisuutta. On olemassa lev@uku.fi sähköpostilista, jolta saa varmaan muilta rakentamisesta haaveilevilta ja minulta neuvoja. Sähköpostilistalle voit liittyä lähettämällä osoitteeseen majordomo@uku.fi viestin, jonka sisältönä on ainoastaan subscribe lev.

http://www.uku.fi/~paanala/ sivulta löytyy linkit pyöräaiheisiin.