edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files

PRINSESSA RUUSUNEN

eli

romantiikan maihinnousu Marko Ikäheimon silmin nähtynä
ikaheimo_palaute@hotmail.com


Olikin taas aika saada tähänkin lehteen taas kunnon fantasia-aiheista juttua. Juuri sopivasti tulikin teattereihin uusintakierrokselle Walt Disneyn "Prinsessa Ruusunen". Nyt olikin mahdollisuus nähdä tämäkin teos muodossa, johon se on alunperin tarkoitettukin. Eli ei muuta kuin markat jonoon ja katsomoon. 

Tässä vaiheessa olisi joku toinen arvostelija voinut saattaa itsensä vakavan uskottavuuskriisin eteen. Onneksi ei ole kuitenkaan ehtinyt rakentaa itselleen kovempaa imagoa. Olisi muuten saattanut olla hieman noloa tunnustaa käyneensä katsomassa leffateatterissa Prinsessa Ruususen ja vielä pitäneensä siitä. 

Leffan juonessa ei nyt ole yhtään mitään uutta ja yllättävää. Luultavasti jokainen on kuullut saman tarinan ainakin kymmenen kertaa. Sillä, joka ei juonta tunne on luultavasti älykkyysosamäärä jolla vessan vetämisen henkinen ponnistus tuottaa ylipääsemättömän kriisin. Joten se siitä juonilyhennelmästä. Riittänee kun toteaa, että kuninkaita ja kuningattaria, hyviä haltioita ja noitia riittää ihan yhden elokuvan tarpeiksi. Niin ja sitten vielä ovat ne pakolliset kaunis prinssi ja komea prinsessa (tai siis toisinpäin tietysti). 

Ajan säälimätön hammas ei ole kovin pahasti päässyt nakertamaan tämän elokuvan tenhoa. Itse piirroselokuva on tosi hyvä muoto fantasiaelokuvalle. Tässäkin olevat tehosteet ja näkymät olisivat olleet tekoajankohtanaan aika vaikeita toteuttaa uskottavasti (nykyään ne olisi yksinkertaisesti turattu tietokoneella). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Ruususen tekemisessä olisi nähty ylimaalisen paljon vaivaa. Ruusunen oli kuulema viimeinen Disneyn piirrosfilmi, jossa jokainen kuva piirrettiin kokonaan käsin (101 dalmantialaisessa osa oli jo ilmeisesti tehty valokopiotekniikalla). Ja kun kun ajattelee, että yhteen piirroselokuvasekuntiin niitä yksittäisiä kuvia kuluu 24 kappaletta, voi vain kuvitella tarvitun työn määrää. 

Ruususessa on myös jotakin, mitä en olisi uskonut olevan olemassakaan. Nimittäin toimiva suomenkielinen dubbaus. Tosin täällä Aku Ankka - maassa Disneyn tuotoksille on aina varattu erityiskohtelu. Varsinkin Hannele Lauri Pahattarena on erityisen värisyttävä. Melkein olisi toivonut, että Pahatar olisi rutannut sen prinssinrääpäleen. Olisi siellä kuitenkin mielestäni pienehkö mokakin mukana. Alkuperaisessä dialogissa oli varmaankin ilmaus "mistress of the dark", suomennos kuului "pimeyden voimien rakastajatar". Okei, mutta jos käännös "valtiatar" olisi ollut paremmin paikallaan? Mutta tämä nyt on vaan sellaista pilkun... totanoin ...kiertämistä. 

Yksi homma jäi kuitenkin ihmetyttämään. Miksi useilla nykyajan nuorilla naisillä näyttäisi olevan s-vika? Ruususenkin suomalaisen äänen s-äänteet tuntuivat välillä siltä kuin joku olisi tökännyt jääpiikin korvaan. 

Kaiken kaikkiaan Ruusunen oli häpeämättömän romanttinen viritys. Ja siinä oli häpeämättömän onnellinen loppu. Kuitenkin häpeämättömänä romantikkona minun on tunnustettava, että pidin leffasta erittäin paljon. Eikä elokuva, joka pystyy pitämään salillisen kymmenvuotiata (äiti, mua janottaa; äiti, mun pitää päästä vessaan; äiti toi kiusaa mua jne.) hiljaisina parin tunnin ajan ei voi olla täysin vailla meriittejä.

* * *

Anna palautetta suoraan kirjoittajalle!

(4 = erinomainen 1 = huono) 
4 3 2 1
Aihe:
Rakenne:
Omaperäisyys:
Mielenkiintoisuus:
Yleisarvosana:
Halutessasi voit lähettää kirjoittajalle myös viestin: 
   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files