edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava
 

KEVIN COSTNER JA HYDROKEFALUS

WATERWORLD. USA 1995. Ohjaus: Kevin Reynolds. Pääosissa: Kevin Costner, Dennis Hopper, Jeanne Tripplehorn.

Petri Peltonen


Maailma, jossa napajäätiköt ovat vuosisatoja sitten sulaneet, on vain kolme elementtiä: merivesi, hydro ja menovesi. Viimemainittua tuhlataankin sitten noin yhden ruosteisen tankkerillisen verran. Juomavesi eli hydro suodatetaan tietysti tuottaja-näyttelijä Kevin Costnerin aivonesteestä. 

Pääosassa tässä vetisessä näytelmässä on itse äiti-meri josta kumma kyllä ei tykkää kukaan muu ihmisennäköinen kuin KC:n esittämä yksinäinen merenkävijä. Mutta hän onkin kalojen huonetta ja sukua. Miljoonakalamme seilaa pitkin planeetan kosteaa pintaa teräksisellä trimaraanilla aitoon Hjallis 'Harry' Harkimo-tyyliin jos jonkinlaisten teknisten apuvälineiden avustamana. Ukulimme harmina ovat pikkuiset vuodot vesirajan alapuolella joiden tukkimiseksi tarvittavaa hartsia sankarimme yrittää ostaa veden alle jääneistä kaupungeista nostamallaan roinalla. Ystävälliset keinotekoisen atollin ihmisasukit tietysti ottavat mutanttipaskiaisemme ystävällisesti vastaan ja suuressa oikeamielisyydessään päättävät laittaa hänet ja hänen veneensä 'kierrätykseen'. Kalapoikamme pelastaa ennenaikaiselta purkittamiselta Savuttajien yllätyshyökkäys. Savuttajat ovat eräänlaisia maantierosvoja MadMaxin hengessä mutta autojen sijaan he syöksähtelevät vesiskoottereilla. Ja ne pirut osaavat väijyä veden alla kuin mureenat. Atollin väestö jää tietysti alakynteen: kuka nyt pystyisi tappelemaan pelkillä harppuunoilla nelipiippuista it-konekivääriä vastaan, varsinkin kun mainitun laitteen polkimia paineleva Savuttaja on ilmiselvästi jäänyt joskus sinivalaan alle. Tuloksena on siis näyttävää teurastusta mutta koska elokuva on vasta alussa pääsee sankarimme karkuun kaksi naispuolista ihmistä mukanaan. Ohimennessään KC tulee myötävaikuttaneeksi Savuttajien pomon (Dennis Hopper) naamataulun uudelleenmuokkautumiseen. Merenkulkijan matkaan tulleet nainen ja nuori tyttö eivät yhtään miellytä häntä, ei vaikka nainen (Jeanne Tripplehorn) tarjoaa matkasta maksuksi sitä ainoaansa. Matka kuitenkin jatkuu pakollisen rotujenvälisen vittuilun saattelemana ja aikaa myöden käy selväksi että nuori tyttö, jonka selkään on joku perverssi tatuoinut omituisen kuvion, on lupaus uudesta onnesta. Mainitun tatuoinnin pitäisi kertoa mistä löytyy Kuivamaa, alue jota ihmiset ovat pitäneet lähinnä hyvänyön satuna mutta jota on samalla niin hartaasti etsitty. Tietysti jokapaikkaan nokkansa tunkevat Savuttajatkin ovat saaneet vihiä tytöstä. Alkaa ajojahti jonka lopputulos on (jälleen kerran) arvattavissa: taaloja palaa. 

Filmi on visuaalisesti varsin hyvin onnistunut. Luontokuvaukset ovat mielestäni elokuvan komeimpia elementtejä: merta jaksaa katsella toisin kuin joitain tehostekohtauksia joissa tuntee lähinnä katsovansa vanhaa Paroni von Munchausen-leffaa. Elokuvassa on monta pikkujippoa jotka jaksavat naurattaa vielä myöhemminkin. Minua ainakin huvitti suuresti Costnerin 'Joonas ja valas'-kalastustekniikka. 

Näyttelijätyöstä ei Kevin Costnerin kohdalla voi taaskaan puhua, sama kirveellä veistetty ilme kuin ennenkin. Jeanne Tripplehorn on edelleenkin varsin herkullinen katsottava ja Dennis Hopper suorastaan nauttii konnana olemisesta. Valitettavasti henkilöhahmot eivät kuitenkaan omasta mielestäni olleet aivan huippuelokuvan vaatimuksen mukaisia, niistä puuttui se viimeinen kipinä joka sytyttää roihun. Kaiken kaikkiaan elokuvan katsoo jo maisemien takia ja kaksituntisen aikana on senverran nauramisen aihetta että käynti elokuvissa kannattaa. Onhan elokuvassa ajan hengen mukaan myös ekologinen sanoma. Eniten minua ihmetytti että suoritettiinkohan kuvaukset Bermudan kolmiossa, se ainakin selittäisi ne miljardi markkaa... 

* * *

Anna palautetta suoraan kirjoittajalle!

(4 = erinomainen 1 = huono) 
4 3 2 1
Aihe:
Rakenne:
Omaperäisyys:
Mielenkiintoisuus:
Yleisarvosana:
Halutessasi voit lähettää kirjoittajalle myös viestin: 
   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava