edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

Congo Marko Ikäheimon silmin nähtynä

eli

"Kumigorillojen kosto"


Ihan alkuun pitänee pistää traditionaalinen varoitus. Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA. Elikkä jos meinaatte vuokrata kyseisen elokuvataiteen merkkipaalun videona, saattaa seuraava arvostelu pahasti vähentää nautintoanne. Eipä sillä että kovin paljon olisi muutenkaan nautintoa luvassa. 

Ja sitten asiaan. Ihminen on siitä ihmeellinen eläin, että se tarvitsee elämäänsä jotakin pysyvää ja turvallista. Sattumalta universumin vakioihin kuuluu myös "Hollywood - tekijä". Suomeksi tämä tahtoopi sanoa, että unelmakaupunki tuppaa tuottamaan pohjamateriaalista riippumatta sitä mitä lehmä saa aikaan heinästä ("Ai siis maitoako?" ... "Go away, you idiot").

LIIAN HYVÄ KIRJAILIJA HOLLYWOODILLE Nythän on niin että Michael Crichton on keskivertoa parempi kirjailija. Suosikkini hänen kirjoistaan taitaa olla Andromeda Uhkaa (Andromeda Strain alkukielellä). Aikana, jolloin joku David Morell kirjoittaa pokkana raskaampien esineiden putoavan nopeammin, on aika harvinaista saada nähtäväkseen todentuntuista tieteellisten menetelmien kuvausta. Eikä juonenkuljetuksessakaan ole pahemmin valittamista. Jopa elokuvana todella infantiili Jurassic Park on kirjana aika mukiinmenevä. Lempparikohtani Parkissa on muuten kohta, jossa pikkudinot pistävät sen raivostuttavan miljonäärin elävänä poskeensa. Pari kertaa on Crichtonkin iskenyt tekstinkäsittelylaitteensa p... makkiin. Esimerksi "Nouseva Aurinko" ja "Vieras Tulevaisuudesta" eivät oikein jaksa nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle. Sensijaan "Congo" ei olisi todellakaan ansainnut nyt saamaansa kohtelua. 

Luojan kiitos satuin tutustumaan kirjaan ja elokuvaan oikeassa järjestyksessä. Eli ensin luin kirjan ja sitten vasta menin katsomaan sen kirotun leffanräpellöksen. Olisi muuten saattanut mennä lukunautinto pilalle. Joka sivulla olisi vain muistanut, miten sekin kohta oli leffassa saatu pilattua. Siinä olisi nautinto kaikonnut kuin gorillan pieru vuorenrinteen aamu-usvaan. Kieltämättä huumoripuolta rajoitti nytkin hieman se tosiseikka, että olin maksanut elokuvalipun hinnan täysimääräisenä omasta kukkarostani. No, jaa jos joku on niin tyhmä että hukkaa rahansa sellaiseen, saanee kai syyttää vain itseään.

PUUPÖKKELÖITÄ JA KUMIELUKOITA Antaa melkoisen huonot lähtöasetelmat elokuvalle, jos heti alkuun onnistutaan sotkemaan näyttelijävalinnat pahemman kerran. Congon tuottaja on tehnyt tässä mielessä piristävää työtä, että yksikään valinta ei ole onnistunut. 

Dylan Walsh tri Peter Elliottina ei kertakaikkiaan ole vakuuttava. Elliotin hahmoon kuuluu kieltämättä tietty lepsuus ja päättämättömyys. Mutta sitten kun Elliotin pitäisi juonen mukaan terästäytyä loppua kohti mentäessä, Walsh ei saa yhtään terää mukaan näyttelijätyöhönsä. Kirjan tohtorismies on aika älykäs tyyppi. Elokuvan hyypästä ei millään uskoisi, että hän osaisi lukea lehtensä käyttämättä sormeaan apuna. Eipä sillä, olenpahan jo minäkin tähän ikään mennessä nähnyt pari proffaa, joita ei oikein uskaltaisi pistää omin avuin kauppaan maitoa ostamaan. 

Vaan eipä ole toisessakaan pääosan esittäjässä paljon hurraamista. Kirjassa esiintyvän tri Karen Rossin voisi kuvata lyhyesti kolmella adjektiivilla: nuori, kaunis, huippuälykäs. Laura Linney Rossina täyttää kieltämättä kaksi ensimmäistä kriteeriä. Valitettavasti tärkein jää puuttumaan. Leffan Ross sekoilee ympäriinsä ihan pallo hukassa (muutoin varsin yleistä muillakin näyttelijöiden kohdalla). Tämä ei kokonaan ole Linneyn syytä. Käsärissä on Ross laitettu tekemään niin älyttömiä päätöksiä, että ei ole kunnolla tosikaan. Mutta niistä enemmän lopun spoileriosuudessa. 

Ja sitten vielä ne sivuosien esittäjät (sheesh). Ernie Hudson "suurena valkoisena metsästäjänä" Monroe Kellynä tekee roolisuorituksen, joka saa jopa meikäläisen punaniskajuntin miettelijääksi. Kaverille on nimittän suotu pigmenttiä nahkaan ihan päiväntasaajan tarpeisiin asti. Silti tyyppi koettaa puhua kunnon sisäoppilaitosenglantia (suunnilleen yhtä vakuuttavasti kuin Costner yritti käydä britistä Robin Hoodissa). Pikkuisen pelottaa, että tämä on tarkoittu koomiseksi kevennykseksi tyyliin: "katsokaa, kun musta mies puhuu sivistyneesti". Tim Curry romanialaisena seikkailijana, Herkermer Homolkana on jonkinlainen mysteerio. Suurin ihmetyksen aihe Curryn kohdalla on se, miten noinkin lahjaton näyttelijä on kelpuutettu edes elokuviin. Näyttelijäsuoritus on tasoa, johon on lähinnä tottunut suomalaisisssa elokuvissa (ja Turkan ohjaamissa tv-näytelmissä), eli ylinäytellään ja komeasti sittenkin. 

Aika kuvaavaa Congon näytteijäsuorituksille on se seikka, että yhdellä pääosanesittäjällä, naarasgorilla Amyllä on ilmiselviä motivaatio-ongelmia roolissaan. Ja sitä sentään esittää nukke, jonka sisällä on joku tyyppi heilumassa ympäriinsä! Mahtoi sivumennen sanoen olla oikea unelmajobi sademetsän kuumuudessa...

"KOMEETA SEN OLLA PITÄÄ..." Tehosteet on Congossa kieltämättä tehty viimeisen päälle. Leffan viidakko on paikoitellen hyvinkin todenmakuista. Jopa niinkin todentuntuista, että meikäläisen ötökkäfobiat aiheuttivat pari kertaa ilkeähkön väristysaallon selkäpiissä. Muutamasta kohtauksesta studiokuvaus näkyi vähän turhankin selvästi lävitse (mutta ei mitenkään mahdottoman usein). 

Aitoja gorilloja esittävät nuket olivat kohtuullisen luonnonmukaisia. Tai olisivat olleet, jos eräs Hollywoodin helmasynti ei olisi päässyt luikertelemaan tässäkin mukaan. Eläinhahmojen ei näytetä millään malttaa antaa käyttäytyä luonnonmukaisella tavalla. Aina pitää enemmän tai vähemmän liittää niiden käyttäytymiseen ihmismäisiä piirteitä. Erityisen selvästi tämä pistää silmään harmaiden tappajagorillojen kohdalla. Nämä ötökät ovat kapisine turkkeineen ja verestävine silmineen niin alleviivaavia, että niitä ei hetkeäkään miellä miksikään muiksi kuin näyttelijöiksi gorilla-asuissa. 

Leffan päätuottajat Kathleen Kennedy ja Frank Marshall ovat kuulema saaneet leffaoppinsa Spielbergin tallissa. Tämä kyllä näkyy ja kuuluu. Tehosteissa ei ole todellakaan säästetty. Parin minuutin mittaista virtahepojen hyökkäystä varten Paramountin studioille rakennettiin jokilavasteet kauko-ohjattavine virtaheponukkeineen. Erityisen maininnan ansaitsevat myös Industrial Light And Magicin tietokone-efekteillä ryydittämä laavavirta sekä siihen liittyvä erittäin vaikuttavan tuntuinen maanjäristys.

MÄTTÄÄ MÄTTÄÄ MÄTTÄÄ... Kuten olen kainosti ja parikymmentä kertaa tainnut mainita, elokuvana Congo on aika tehokkaasti onnistunut pilaamaan kaiken kirjassa olleen hyvän aineksen. Taisipa olla Hitler aikoinaan, kun Maine Kampfissaan kirjoitti propagandan suunnittelemisesta kohdeyleisön älyllisesti heikompitasoisten jäsenien mukaan. Perhana jos Hollywoodin filmimogulit eivät ole ottaneet tästä vinkistä vaaria. Crichtonin kirjasta on poistettu suunnilleen kaikki älyllinen aines, ja jäljelle on jätetty pelkkä seikkailurävellys. Jostakin käsittämättömästä syystä jopa seikkailuaineksen paras osa on jätetty pois. Kilpajuoksu sinisten timanttien luokse ei ole ollenkaan perustellun tuntuista, kun sinne on pyrkimässä vain yksi taho. Olisivatko muka tuottajat pelänneet, että eurooppalaisten kilpailijoiden mainitseminen olisi jollakin tavalla haitallista leffamyynnille (ei kai nyt sentään, vaikka ei sitä koskaan tiedä)? 

[Välivaroitus: seuraavassa kappaleessa viuhtoo spoilereita niin että heikompaa hirvittää.

Oma lukunsa ovat sitten käsärin kamalat epäloogisuudet. Yhdessä vaiheessa sissit ammuskelevat sankareiden DC-3:a lämpöhakuisilla ohjuksilla (mahtavat olla huiman tehokkaita potkurikonetta vastaan). Pälkähästä pelastutaan ampumalla ohjuksia valoraketeilla lentokoneen oviaukosta. Ei tämä nyt mitään, mutta kun raketit lentävät koneesta melkein suorassa kulmassa runkoon nähden! Nähtävästi DC-3:n on jossakin vaihessa oppinut uuden lentotavan: paikoillaan lekuttelun. Myöhemmin sankaritar tarvitsee viestintälaseriinsa taistelun kiireessä timanttikiteen. Hän hakkaa kivellä lähintä basalttimuodostumaa ja kas kummaa, sieltähän löytyykin heti (täydellisen säännölliseksi hiottu) luonnontimantti! Mainitussa viestintälaserissa on nähtävästi minikokoinen fuusioreaktori vakiovarusteena, koska se timantilla terästettynä leikkaa gorillalauman keskeltä poikki kun tyhjää vaan (vaakatasossa). Onpa tässä laserissa potkua jopa niin paljon, että sillä tipauttaa lopussa niljakkaan työnantajan viestintäsatelliitin taivaalta (ja vielä pilvipeitteen läpi). Nämä esimerkit raapaisevat vasta pintaa, joten turha sanoakaan, että järki ei kyllä pääse kovin paljon juhlimaan tässäkään tuotoksessa. 

Sitten kai pitäisi jakaa jonkinlaista lopputuomiota (sivumennen sanoen kaikenmaailman tähtien ja prosenttien jakelijat pitäsi kuristaa opiksi ja varoitukseksi muille). Congon tekijät ovat yltäneet todellakin merkittävään suoritukseen, kun ovat niinkin hyvästä kirjasta kuin Crichtonin teos on saaneet aikaan niinkin järkijättöisen tekeleen. Suoraan sanoen tämäkin elokuva olisi saanut jäädä tekemättä. Tai ainakin meikäläisen olisi saanut jäädä käymättä siinä (ja maksaa vielä täyttä hintaa kaiken lisäksi)...

* * *

Lähetä palautetta suoraan kirjoittajalle!

   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava