Braveheart, joka on siis suomennettu Taipumaton, kertoo erään version skottikapinasta Englannin kuninkaan Edward Pitkäkoiven hallitsijakautena. (Kummaa, etteivät britit sen paremmin kuin skotitkaan ole tehneet yhtään OMAA versiotaan aiheesta. Ilmeisesti kansojen rikoksista kertomaan tarvitaan aina jokin ulkopuolinen. Amerikkalainen ote tulee näkyviin jo filmin alkumetreillä upeiden maisemien vyöryessä kankaalla parin minuutin ajan. Töksähtäen laskeudutaan keskelle lehtimetsää, josta tarina alkaa.) Englannin kuninkaan pyrkimykset saada Skotlannin kruunu omaan päähänsä loivat aikanaan melko kinkkiset oltavat ympäri saarivaltiota ja johti lopulta skotlantilaisten järjestelmälliseen terrorisointiin. Kapinajohtaja William Wallacen johdolla Skotit listivät tuhansittain engelsmanneja ketsupin ja tekoveren roiskuessa katsojien silmille asti ja välillä pohdittiin miehisen miehen elämänarvoja ja kunniakäsityksiä. Wallacen elämänkertaan mukaan juonitut poliittinen ilmapiiri ja skottikansan olot tuovat katsojan eteen kuvauksen helvetin ilkeistä englantilaisista ja ihan yhtä likaisista ylämaalaisista, joiden aatelisetkin asuivat olkimajoissa. 

Aitoamerikkalaiseen tyyliin oli Wallacen elämän romanttinen puoli kuvattu erittäin yksityiskohtaisesti ja selkeästi ja sama tuntui jatkuvan läpi leffan. Katsojan mielikuvitukselle ei todellakaan jätetty mitään askarreltavaa vaan käsis käytiin tavu tavulta rautalangasta vääntäen läpi. Pituutta kertyikin ihan liikaa, melkein kolme tuntia. Karsittavaa olisi varmaan löytynyt pitkin matkaa. Jos tykkäät joukkotappeluista ja sotavasaroista, niin katso ihmeessä. Historiallista totuutta etsivät saavat suhtautua monin varauksin tähän elokuvaan.