| Julkaisija :
Microprose Minimi : 486DX4/100Mhz, 8 MB RAM, 2xCD-ROM, SVGA, 75 MB kiintolevyltä. Suositus : Pentium 90, 16 MB RAM Testattu : Pentium 75, 16 MB RAM, 4xCD-ROM, Logitech Soundman. Toimii sujuvasti DOSissa. Nykii pahasti W95 käytettäessä. Moninpeli : Modeemi, nollakaapeli, IPX-verkko. Muuta : Toisin kuin pakkauksessa väitetään, peli pyörii siedettävästi 486DX2/66 - koneessa.
Kauan odotettu Master of Orionin jatko-osa on ilmestynyt vihdoinkin. Jaa, mikä Master of Orion ? Kyseessä on vuonna 1994 ilmestynyt strategiapeli, jossa pelaaja pyrkii galaksin herraksi. Master of Orion voitti aikoinaan lukuisia palkintoja. MOO kakkosen takakannessa esi-isän saavutuksista mainitaan mm. " Best PC Game, Pelit Magazine. " Master of Orion on yhä yksi maailman parhaista peleistä, ja sitä löytynee halpapeliversiona kauppojen hyllyiltä.
|
|
| MUUKALAISET | Pelaaja aloittaa kolmestatoista rodusta valitsemansa
kansan keisarina. Jokaisella rodulla on omat erikoispiirteensä, esim.
muotoaan muuttavat Darlokit ovat erinomaisia vakoojia ja Gnolamit taas
tehokkaita kauppiaita. Jollei yksikään valmiista roduista kelpaa,
pelaaja voi luoda itse oman kansansa. Maksimissaan kahdeksan pelaajarodun
lisäksi galaksin voimasuhteita muuttavat Antareslaiset, satunnaisesti
toisesta ulottuvuudesta hyökkäilevät superkehittyneet olennot.
Aloitusvalinnoista riippuen käytettävissä on joko yksi aurinkokunta tai muutamia kymmeniä planeettoja sisältävä imperiumi. Keisari huolehtii kansan hyvinvoinnista alkaen ruuantuotannosta ja päättyen verotukseen. Valtakuntaa levitetään rakentamalla siirtokuntia uusille planeetoille. Aurinkokunnissa on nykyisin useita planeettoja, ja ajan kuluessa pystytään asuttamaan myös kaasujättiläisiä ja asteroidikenttiä. Siinä välissä tutkitaan uutta teknologiaa ja rakennetaan siirtokuntia rakennus kerrallaan. Itseasiassa siirtokuntien rakentaminen on suora kopio Master of Magicin vastaavasta. Alussa rakennuksia on niukasti, uusia pystytään tekemään teknologian kehittyessä. Planeettojen huoltamisen ja rakentamisen voi jättää myös tietokoneen tehtäväksi, joskaan se ei hoida niitä kovin älykkäästi. |
| TAIVAALLISET KEISARIKUNNAT | Perimmäisenä tavoitteenahan on päästä
Master of Orioniksi, galaksin hallitsijaksi. Ja on pelaajan päätettävissä
millä keinoin. Keinoja on karkeasti ottaen kolme : orjuuttaa ja tuhota
kaikki muut rodut, kukistaa mystiset Antareslaiset tai voittaa galaksin
herruudesta järjestettävä äänestys. Pelaaja valitsee
miten hän pyrkii tavoitteisiinsa. Imperiumin resurssit pitäisi
jakaa vakoiluun, sodankäyntiin, tutkimukseen, diplomatiaan ja siirtokuntien
juokseviin kuluihin.
|
| TEKNOKRATIAA | Yksi tärkein menoerä on uuden teknologian
tutkimus. Alkuperäisestä Orionista poiketen tutkimuksen osa-alueet
on jaettu tutkittavan asian, ei tutkimusten tulosten mukaan. Esim. tutkimalla
antimateriaa voi saada käyttöönsä antimateriapommit,
antimateriatorpedot ja antimateriamoottorit.
Yhteen tutkimusalueeseen kuuluu aina kolme rakennusta/asetta/laitetta jne, joista voi tutkia vain yhtä. Nyrkkisääntönä tutkimukseen kannattaa keskittää paljon voimavaroja. Teknologia on avainasemassa miltei kaikessa, ennenkaikkea sodankäynnissä. Valtavasta laivastosta ei ole paljon iloa, jos alustesi aseet eivät edes läpäise vihollisten suojakenttiä. |
| TODELLISTA ULKOPOLITIIKKAA | Kun on saatu Ensimmäinen Yhteys, on aika
solmia diplomaattisuhteet muihin rotuihin. Suhteiden aukaiseminen ei ole
välttämätöntä, mutta hyödyllistä. Muiden
rotujen kanssa voi käydä kauppaa ja vaihtaa teknologiaa, tai
tehdä liittoja ja hyökkäämättömyyssopimuksia.
Sekä käydä viitta-ja-tikari leikkiä vakoojien, vastavakoojien, vastavastavakoojien ja vastavastavastavakoojien välillä. Vakoilijat voidaan lähettää sabotoimaan tai varastamaan teknologiaa, ja lisäksi he voivat toimia puolustuksillisina vastavakoojina. Toisten rotujen käyttäytyminen pitäisi määräytyä johtajien persoonallisuuden mukaan. Ikävä kyllä tämä ei toimi edelleenkään. Niin pasifistit kuin militaristit käyvät provosoimatta pelaajan kimppuun. Tai heikoilla ollessaan ruikuttavat polvillaan liittoa. Olenpa nähnyt sellaisiakin kummallisuuksia kuin johtajan, jonka luonne on aggressiivinen pasifisti... Ilmeisesti pelaaja saa mainetta tekojensa mukaan - kukaan ei suostu tekemään liittoa selkäänpuukottajana tunnetun johtajan kanssa.
|
| TÄHTIEN SOTA | Ennenpitkää diplomatia pettää
ja alkaa todellinen tähtien sota.
Pelaaja komentaa itse suunnittelemiaan aluksia. Alusten koko vaihtelee fregatista doom stariin, planetoidin kokoiseen taistelualukseen. ( Doom Star-runkoluokan nimi oli alunperin Death Star. Tulivatkohan tekijänoikeudet väliin ? ) Alukset ottavat mittaa toisistaan pääasiassa sädeaseilla ja ohjuksilla. Poiketen MOO ykkösestä mukana ovat nyt myös avaruusasemat, miinakentät, alusten valtaaminen taistelussa, itsetuho ja suuremmista aluksista laukaistavat hävittäjät. Hyvänä pikkuseikkana vanhoja aluksia voi varustaa uudelleen. Ikävä kyllä taisteluihin ei voi osallistua kuin kahden osapuolen aluksia, joten sotilaallisia liittoja ei pysty muodostamaan. Maataisteluihinkaan ei pysty vaikuttamaan millään tavalla. Maajoukot jalkamiesten lisäksi panssareista, ja 'Mechejä muistuttavistaa Battleoideista.
Tekoäly ei hallitse vieläkään taktiikkaa, vaan käy yleensä täysillä päin. Sen sijaan olin huomaavinani tiettyä strategista ymmärrystä, ja onnistuipa pannahinen yllätämään minut täydellisesti ainakin yhden kerran. Kyseessä saattoi tietenkin olla sattumakin, mutta... Olin kasannut kaikki alukseni yhdeksi isoksi laivastoksi, joka oli sijoitettu suunnilleen keskelle valtakuntaani. Luotin pystyväni siirtämään sen tarpeeksi nopeasti tähdestä toiseen torjuakseni hyökkäykset. Huomasin tietokoneen olevan hyökkäämässä erääseen rajasiirtokuntaani, joten siirsin koko laivastoni sinne. Sillä aikaa tietokone siirteli toista laivastoaan asumattomasta aurinkokunnasta toiseen lähestyen rajojani. En kiinnittänyt tähän huomiota, vaan keskityin odotettuun hyökkäykseen. Samalla vuorolla kun laivastoni teurasti hyökkääjät, tietokoneen kakkoslaivasto oli päässyt yhden vuoron päähän miltei puolustamattomista rajaplaneetoistani. Menetin pommituksissa kaksi siirtokuntaa ennen kuin joukkoni ehtivät alueelle. Tietokoneen laivasto onnistui vielä pakenemaankin. Auts.
Taistelut voi jättää tietokoneen hallintaan, jolloin se myös suunnittelee automaattisesti uudet alukset.
|
| PALKKASOTURIT | Täysin uutena ominaisuutena pysty värväämään palkkasotureita, jotka vastaavat Master of Magicin sankareita. Johtajat jaetaan upseereihin, jotka laitetaan komentamaan laivastoja, ja kuvernööreihin, jotka huolehtivat siirtokunnista. Upseerien ja kuvernöörien käyttö parantaa sijoituslaivaston/aurinkokunnan ominaisuuksia, tai vaikuttaa koko valtakunnan tasolla. Kaikilla johtajilla on omat kykynsä, aina hävittäjäpilotista ja kauppiaasta tiedemieheen ja salamurhaajaan. |
| ÄÄNIMAAILMA & ULKONÄKÖ | Pelin äänimaailma on hieman köyhähkö.
Äänitehosteet ovat sellaista siedettävää räiskettä,
poksahtelua ja huutamista. Musiikin jättää mielellään
päälle, kappaleita on vain turhan vähän. Kahdella taustamusiikilla,
kahdella taistelukappaleella ja animaatioiden teemoilla ei järjestetä
mitään diskoja. Jokaisella rodulla on lisäksi oma tunnusmusiikkinsa,
joista osa onnistuu jopa kuvailemaan kyseisen rodun perusluonnetta. Toisaalta,
tämähän on strategiapeli, joten audio ei ole niin tärkeää.
Grafiikka on ihan siistiä ja toimivaa. Osa teknologisia saavutuksia esittelevistä kuvista on jopa hienoja.
|
| YLEISVAIKUTELMA | Master of Orionin vahvin ominaisuus oli sen miltei
rajaton uudelleenpelattavuus. Master of Orion II on siunattu samalla kyvyllä
ja lisäksi moninpelillä, joka nostaa uudelleenpelattavuuden kymmenenteen
potenssiin. Mikäpä sen hauskempaa kuin pieni valtapolitiikka
ja juonittelu kahdeksan ihmispelaajan kesken.
Suosittelen Master of Orion kakkosta kaikille keskiraskasta strategiapeliä haluaville, sekä Master of Magicista ja Master of Orion ykkösestä pitäneille.
Multimediasaastan aikakautena on kerrankin jaksettu keskittyä olennaiseen, eli hyvään sisältöön ja pelattavuuteen pintokiillon sijasta. Peli viekin vain yhden rompun kymmenen sijasta, eikä tarvitse multimediapenttiä toimiakseen. Saavutus sinäänsä. HYVÄÄ :
HUONOA :
|