edellinen   etusivu   arvostelut   KK-files   seuraava

Margaret Weis, Tracy Hickman:
Dragonlance: Kesätulen Lohikäärmeet

Marko Ikäheimo ikaheimo_palaute@hotmail.com



Jalava 
504 s. 
Juva 1996 
ISBN 951-887-084 

Ja taas sitä ollaan levittämässä tiedon valoa henkilökohtaisen turvallisuuden uhalla. Edellisestä samaan sarjaan kuuluvasta kirjasta (Dragonlace: Seuraava sukupolvi) tekemäni arvostelu herätti osaksi hieman hilpeänpuoleista palautetta . Ainakin yksi tyyppi poltti hihansa pahemman kerran. Tai luulisin niin, kirjoittajan järjenjuoksu avautui minulle vähintäänkin vajavaisesti. Mutta ei voi mitään, kansa janoaa tietoa, vaikka sitten miten subjektiivista tahansa. 

Vihdoinkin se selvisi... Edellisen kirjan motivaatio jäi hiukkasen hämäräksi. Kyynisempi henkilö olisi jopa haistanut rahastuksen lemun. Kyseessähän oli perimmältään kokoelma novelleja, joilla oli melko vähän tekemistä toistensa kanssa. Kyllä niitä suhteelli sen mukava oli lueskella, mutta mitään erityisen merkittävää fantasian saralle ne eivät tuoneet. 

Mutta uusi päivä kaiken muuttaa voi. Tai paremminkin kirja tässä tapauksessa. Kieltämättä Kesätulen Lohikäärmeet olisi ilman edellistä kirjaa vaikuttanut todella typerältä nököttäessään muun jatkumon keskellä kuin... mikä tahansa (kielikuvat halvaantuivat ). Mutta onneksi niin ei päässyt käymään. Sen verran sentään Seuraavastakin sukupolvesta jäi kouraan, ettei aivan hoona tarvinnut olla tämän uuden tuotoksen kanssa. 

Kulissit En sitten millään jaksa käydä lävitse koko Dragonlance-mytologiaa. Mutta ei se ole edes tarpeenkaan. Se on käyty tarpeellisessa määrin lävitse toisessa tämän lehden arvostelussa. 

Vanhoja tuttuja viuhtoo mukana oikein kiitettävästi. Tanis Puolhaltija, Caramoon Majere, Tasslehof Takiaisjalka ja se yksi, joka on muuttunut suorastaan pakkokalusteeksi Weisin ja Hickmanin kirjoissa (mutta ei taida kannattaa pilata ”yllätystä” vähemmän tarkkaavaisilta kanssakärsijöiltä). Nuorempi sukupolvi nyt tietysti on kuvioissa myöskin. Mustalta ritarilta, Steel Kirkaskalvalta ovat pasmat oikein todella sekaisin. Mutta ei paljon paremmin suju Palin Majerellakaan, niin valkoinen velho kuin onkin. Mukaan änkeää vielä salaperäinen ihmistyttö, jonka mystinen rotu on kasvattanut. Kuinka ollakaan, hänellä on kullankimalteiset silmät (kukahan tulee mieleen... hmmm). 

Entäpä tarina itse? Tässä vaiheessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta ja pää kylmänä. Varomaton lipsahdus olisi erityisen valitettava, sillä Weis&Hickman ovat kerrankin saaneet kasattua juonen ilman turhia venyttelyjä ja vatkutteluja. Vieläkin puistattaa, kuin muistelee kaksos-trilogian piiitkästyttäviä matkakuvauksia. 

Nyt mukaan on ympätty oikein kiitettävä määrä juonenkäänteitä ja ne jopa toimivatkin. Tietysti mukana ovat tavanomaiset kärhämät hyvän ja pahan välillä, mutta asioihin sotkeentuu pikkuhiljaa myös jotakin Suurempaa. Ihme ja kumma, tuloksena ei kuitenkaan ole kuusiosainen tiiliskivisarja (vastoi kaikkia fantasian nykysuuntauksia. 

Aikaisemmin Dragonlance kärsi pahasti roolipelimäisten vaikutteiden ylivallasta. Nyt samat tekijät on kuitenkin saatu käännettyä tukemaan tarinaa sen hajottamisen sijasta. Hahmoissa on oikeaa elämän tuntua. Välillä viitataan tapahtumiin, joita kirjassa ei sen kummemmin selitellä. Eikä yksitään henkilö ole niin pyhä, etteikö hänelle olisi mahdollista jossakin vaiheessa käydä köpelösti. 

Tämähän on... ... ihan oikeasti hyvä kirja omassa lajissaan! Ei tarvitse odottaa sananlaskun sateista päivää, että voisi ottaa Kesätulen Lohikäärmeet luettavakseen. Melkein voisi tämän takia antaa anteeksi edellisen kirjan tyhjänpäiväisyyden. Melkein, mutta ei aivan. 
* * *

Osuiko nappiin vai onko kirjoittaja täysi ääliö?
Ota ja lähetä mielipiteesi suoraan sylttytehtaalle.

   

edellinen   etusivu   arvostelut   KK-files   seuraava