edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava


Haudantakaisia

(toim. Markku Sadelehto)
Kustannus Oy Jalava
Kirjapaino raamattutalo Pieksämäki 1994
ISBN 951-887-0505-0

 
Huomasin juuri, että tämä kirja ei oikeastaan olekaan niin hirvittävän uusi. Mutta hällä väliä, hyvää saa kehua vähän jälkijunassakin. Lisäksi on pakko saada uudempaa materiaalia lehteen, tai nykerrymme täydellisesti materiaalin puutteeseen (apua, minua pidetään täällä päätoimittajana vastoin tahtoani...). 

Joka tapauksessa kirjan pohjana on H. P. Lovecraftin 1926 julkaistu essee Supernatural Horror in Literature. Lovecraft kehua retosteli esseessään useita aikalaistensa novelleja, joista osan saamme nähtäväksemme tässä kirjassa.

Aluksi narinaa 
tarinoista
Vanha kunnon aarresaarimies Robert Louis Stevenson siirtää meidät novellissaan Ruumiinryöstäjät vuosisadan alun lääketieteellisiin piireihin. Siihen aikaan lääkiksen kandeilla oli todella vaikea saada tarpeeksi havaintomateriaalia patologian harjoituksiinsa. Uskonnon sävyttämä yleinen mielipide karsasti hieman leikeltynä tapahtuvaa ylösnousemusta. Jostain niitä raatoja oli kuitenkin saatava, joten tarinan sankarin päättävät turvautua hieman epätavanomaisiin keinoihin. 

Arthur Machenin Kertomus valkoisesta pulverista on puolestaan tarina Francis Leicesteristä, jota vaivaa omituinen "hermojenhivutustauti". Mutta ei hätää, kiltti tohtorisetä antaa pulveria, jolla saa potilas saa uutta puhtia kulkuunsa. Ja käteen menee tietenkin, että rytinä käy. Itse asiassa juttu on varsin mielenkiintoinen aikakauttansa vasten katsottuna. Niihin aikoihin nimittäin Doyle pisti Sherloc Holmesin vaihtamaan (Watsonin suosituksesta) oopiumin polttonsa terveellisempää vastikkeeseen - kokaiiniin. 

Ja sitten yksi kirjan herkkupaloista: J. Sheridan LeFanun Carmilla. Jossakin hiivatin tuutissa olevaan syrjäiseen linnaan saapuu kertojana toimivan nuoren tytön vieraaksi salaperäinen vieras, juuri tämä kuuluisa Carmilla. Ja heti alkaa läheisessä kylässä tapahtumaan kummia. Hammer-studioiden elokuvien ystävät tietävätkin, mistä on kyse. Carmilla kärsii hieman turhanaikasesta jahkailusta, mutta se on tulvillaan ihanaa aikakautensa mentaliteettia; eräänlaista viattomuutta, jonka nykyinen aikamme on tainnut jo menettää. 

Charlotte Perkins Elmerin Keltainen seinäpaperi on todellinen helmi. Niin hienosti koostettu, että yhdenkin palasen paljastaminen saattaisi pilata koko lukunautinnon. Pelkästään tämän takia kannattaa hankkia Haudantakaisia kännyihinsä. 

Robert W. Chambersin Keltainen merkki on hiukkaisen pökelö. Novelli liittyy Chambersin kirjassa The King In Yellow laseeraamaan ideaan kirjasta, joka on niin turmeltunut että sen lukeminen on turmioksi onnettomalle uhrilleen. Ehkä tämä on iskenyt paremmin kirjoitusaikanaan. Taaskin hurmaava ajankuva pelastaa sen minkä pelastettavissa on. 

Neljää seuraavaa tarinaa ei aika ole käsitellyt kovinkaan hellin käsin. E. F. Bensonin Tornihuoneessa nähdään enneunia ja muutenkin kaikki on niin kovin pahaenteistä. Bram Stokerin Rottien hautajaisissa sankaria ajavat takaa Pariisin alamaailman murhanhimoiset kerjäläislaumat (olisivat vain saaneet kiinni). Ambrose Biercen Oikean jalan keskivarvas on - eipä oikeastaan yhtään mitään. William Hope Hogsonin Ääni yössäkin keskivertoa laimeampi kokemus. 

Lopuksi vielä itse maestro H. P. Lovecraftin juttu: Arthur Jermyn. Nyt ei jorata Muinaisten kannsa. Novelli kertoo suorastaan hilpeyttä herättävän rasistisen tarinan Arthur Jeremystä, jonka verenperinnön on myrkyttänyt hirvittävä ihmistä alempien olentojen veri. Niinpä, jos edelliset novellit todistivat omasta kirjoitusajastaan, tämä suorastaan rypee siinä.

Wanhaa kauhistusta Tuskin kukaan näistä enää painajaisia saa (paitsi ehkä Charlotte Perkins Elmerin tarinasta). Epookkikuvauksina ne kyllä ajelevat asiansa aivan hyvin (mikäli epookki tarkoittaa sitä mitä minä sen kuvittelen tarkoittavan). Kieltämättä nykykauhun veren, visvan ja suolenpätkien sekaan on mukava saada käsiinsä tällaistakin "kauhua". Ehkä olen ylitunteellinen hörhelö, mutta jotenkin minua hellyttävät novellit, joissa kauhistuttavin ihmistä kohtaava kohtalo on sielun turmeltuminen
       
* * *

Mitäs mieltä sinä olet vanhoista kauhutarinoista?
Ota ja kirjoita, sana on nyt vapaa.

   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava