ISBN 951-578-448-4
Kustantaja : LIKE Painanut Jyväskylässä 1997 Gummerus Kirjapaino Oy Sivumäärä: 592 Hyperion on scifiä parhaimmillaan ja ehkä myös pahimmillaan. Se on sekoitus hyvin monenlaista eri tyyliä ja se on kerrottu seitsemästä eri näkökulmasta, seitsemällä eri tavalla. Siinä on draamaa, kauhua, toimintaa, romantiikkaa ja pieni ripaus huumoriakin. Kirjan päähenkilöitä ovat konsuli, eversti Kassad, Sol Weintraub, isä Hoyt, etsivä Lamia, temppeliherra Masteen, runoilija Martin Silenus ja kauhistuttava Lepinkäinen. Konsuli on noin 40-50 vuotias mies, joka soittaa taitavasti pianoa. Hän on älykäs diplomaatti, jonka lyömätön pokerinaama on auttanut häntä suuresti diplomaatin uralla. Hänen menneisyytensä on salaisuus, joka paljastuu vasta kirjan lopussa. Konsulilla on ollut ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa. Hän juo edelleen runsaasti viskiä, muttei ongelmaksi asti. Diplomaatti nauttii eristyneisyydestä. Hän on toiminut Hyperionin konsulina useita vuosia. VOIMA:n eversti Fedmahn Kassad on pitkä, ruskettunut, hoikka ja lihaksikas sotaveteraani. Hän on edelleen nuorekas ja liikkuu pehmeästi kuin vaaniva pantteri. Kassad on taitava sotajohtaja, jonka ääni pakottaa kuuntelemaan. Hän on älykäs ja tarkkaavainen mies, joka ei tunne armoa vihollisille. Oppinut Sol Weintraub on "vaeltava juutalainen" niin kuin media häntä
kutsuu. Hän on lähes satavuotias, mutta Polstenin hoidolla hän
muistuttaa hyväkuntoista 60-vuotiasta. Hän kantaa suuresti rakastamaansa
tytärtään Rachelia mukanaan pyhiinvaelluksella. Rachel on
pieni vauva. Sol on hyvin älykäs vanhus ja ystävällinen.
Hän on tunnettu viisaista kirjoituksistaan. Hän on kokenut kovia
viimeiset 30-vuotta, mutta se ei ole lannistanut häntä vaan hänellä
on edelleen toivoa.
Konsuli, eversti Kassad, isä Hoyt, Silenius, etsivä Lamia,
kapteeni Masteen ja Weintraub määrätään tai lähtevät
vapaaehtoisesti pyhiinvaellusmatkalle Hyperioniin kauhean Lepinkäisen
luokse.
|
||
Juoni lyhyesti | Aikahaudat ovat jostain oudosta syystä avautumassa
ja Lepinkäinen on lähes vapaa. Tähtien välillä
matkaavat "barbaariset" hyljityt ovat lähteneet massiiviselle hyökkäysretkelle
vallatakseen Hyperionin. Lähes kaikki tietävät TekoÄlyt
suunnittelevat outoja juonia, joissa Hyperion näyttelee merkittävää
osaa. Koko galaksi on kaaoksessa sodan riuhutessa Hegemonian ja hyljittyjen
välillä. Pyhiinvaeltajat matkaavat Hyperioniin Yggdrasil-puualuksella
ja sitten planeetan pinnalla jalan, jokilaivalla ja monella muulla härvelillä.
Matkan aikana he kertovat toisilleen salaiset tarinansa oppiakseen tuntemaan toisensa ja syyn miksi juuri he koko galaksista kutsuttiin viimeiselle pyhiinvaellukselle. Toki he myös toivovat tarinoiden avulla keksivänsä keinon selvitä tappavasta Lepinkäisestä, joka odottaa heitä matkan päässä. Kirjan tapahtumat tapahtuvat pääasiassa Hyperionissa, mutta
pyhiinvaeltajien tarinat kertovat muistakin osista galaksia. Hyperion on
hieman Vanhaa Maata muistuttava planeetta, mutta myös hyvin erilainen.
Siellä ei ole luonnollisia isoja petoja, paitsi Lepinkäinen.
Planeetan uumenissa on tuhansia vuosia vanha labyrinttien verkosto. Siellä
sijaitsevat myös aikaa ja fysiikan lakeja uhmaavat aikahaudat.
|
|
Arvostelua | Hyperion on hieman kummallinen kirja. Se on mahtavasti
kerrottu ja hyvin erilainen eri kohdissa. Kirjassa on pääjuoni,
johon jokaisen pyhiinvaeltajan tarina jotenkin liittyy. Tarinat ovat kukin
kuin oma kirjansa, joten Hyperion onkin kuin monta toisiinsa liittyvää
kirjaa. Se on jännittävä, koskettava, pelottava, surullinen,
kauhea ja hauska. Päähenkilöt ovat todella eläviä
ja syviä persoonaltaan. Muutama vähän tylsempikin kohta
kirjassa on, mutta niitä on vain hyvin vähän. Välillä
tarinat ovat hieman sekavia, ne kun on kerrottu osittain väärinpäin.
Itse asiassa ainoa kunnon miinus tulee lopusta. Loppu jättää mielestäni aivan liikaa mielikuvituksen varaan. Kuitenkin suosittelen Hyperionia kaikille jotka jaksavat lukea vähän paksumpiakin kirjoja. Se on loistava kirja, joka pohdiskelee elämän suuria mysteerejä jännittävästi. |