edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

Dan Simmons: Hyperion

Lukenut: Heikki Kauma


ISBN 951-578-448-4  
Kustantaja : LIKE  
Painanut Jyväskylässä 1997 Gummerus Kirjapaino Oy  
Sivumäärä: 592  

Hyperion on scifiä parhaimmillaan ja ehkä myös pahimmillaan. Se on sekoitus hyvin monenlaista eri tyyliä ja se on kerrottu seitsemästä eri näkökulmasta, seitsemällä eri tavalla. Siinä on draamaa, kauhua, toimintaa, romantiikkaa ja pieni ripaus huumoriakin. 

Kirjan päähenkilöitä ovat konsuli, eversti Kassad, Sol Weintraub, isä Hoyt, etsivä Lamia, temppeliherra Masteen, runoilija Martin Silenus ja kauhistuttava Lepinkäinen. 

Konsuli on noin 40-50 vuotias mies, joka soittaa taitavasti pianoa. Hän on älykäs diplomaatti, jonka lyömätön pokerinaama on auttanut häntä suuresti diplomaatin uralla. Hänen menneisyytensä on salaisuus, joka paljastuu vasta kirjan lopussa. Konsulilla on ollut ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa. Hän juo edelleen runsaasti viskiä, muttei ongelmaksi asti. Diplomaatti nauttii eristyneisyydestä. Hän on toiminut Hyperionin konsulina useita vuosia. 

VOIMA:n eversti Fedmahn Kassad on pitkä, ruskettunut, hoikka ja lihaksikas sotaveteraani. Hän on edelleen nuorekas ja liikkuu pehmeästi kuin vaaniva pantteri. Kassad on taitava sotajohtaja, jonka ääni pakottaa kuuntelemaan. Hän on älykäs ja tarkkaavainen mies, joka ei tunne armoa vihollisille. 

Oppinut Sol Weintraub on "vaeltava juutalainen" niin kuin media häntä kutsuu. Hän on lähes satavuotias, mutta Polstenin hoidolla hän muistuttaa hyväkuntoista 60-vuotiasta. Hän kantaa suuresti rakastamaansa tytärtään Rachelia mukanaan pyhiinvaelluksella. Rachel on pieni vauva. Sol on hyvin älykäs vanhus ja ystävällinen. Hän on tunnettu viisaista kirjoituksistaan. Hän on kokenut kovia viimeiset 30-vuotta, mutta se ei ole lannistanut häntä vaan hänellä on edelleen toivoa. 
 
Isä Lenar Hoyt on pienen uskonlahkon nimeltään katoliset pappi, jonka elämä on yhtä tuskaa. Hän käyttää vahvoja huumeita selvitäkseen kivuistaan, joita hänen kantamansa loinen aiheuttaa. Hoyt on nuori, mutta silti vanhettuneen näköinen. Hän on hyvin laiha, kalpea, riutunut ja surullisen näköinen. 
 
Etsivä Brawne Lamia on todella lihaksikas Lususlainen nainen, jolla on pitkät mustat kiharat. Brawnen katse on kotkamainen ja tutkiva. Naisen suu on leveä ja sitä voisi sanoa jopa aistilliseksi. Monet miehet pitävät häntä kauniina. Hän on yksityisetsivä ja taitava työssään. Brawne kantaa antiikkista luotiasetta mukanaan. 
 
Temppeliherra Het Masteen on puualus Yggdrasilin kapteeni. Hän on pitkä mies, joka kantaa kaapua, jonka huppu peittää hänen kasvonsa. Kapteeni Masteen on mystinen mies, joka ei paljasta juuri mitään itsestään. Hän palvoo luontoa ja temppeliherrojen pyhä tehtävä on istuttaa joka maailmaan Pyhän Puun taimia. 
 
Runoilija Martin Silenus on kotoisin Vanhasta Maasta. Maa tuhoutui satoja vuosia sitten, joten runoilija on hyvin vanha mies. Hän on viettänyt yli sata vuotta syväjäädytyksessä, mikä on vaikuttanut hänen aivoihinsa. Lisäksi häntä on käsitelty lukuisilla nuorentavilla Polstenin hoidoilla. Martin on kova ryyppäri ja irstas vanhus, jonka kasvot ovat omituisen demoniset. Hän ärsyttää monia ihmisiä käyttäytymisellään. Hän on suuri runoilija, joka on kuitenkin rikastunut kirjoittamalla myös roskaviihdettä, koska runoutta ei lähes kukaan enää lue. Martin syntyi omien sanojensa mukaan kultalusikka perseessään ja hänen lapsuutensa oli hyvin hemmoteltua. 
 
Lepinkäinen on legendaarin teräksen ja kromin hohtoinen hirviö. Kivun herraa palvotaan ja pelätään. Se on täydellinen tappaja, joka voi muokata aikaa. Lepinkäinen on kuin kolmimetrinen humanoidi, joka on täynnä silpovia, repiviä ja pistäviä teriä. Sillä on neljä käsivartta ja kaksi punaisena hohtavaa silmää. Lepinkäinen on orgaaninen kone ulkomuodoltaan. Se liikkuu Hyperion planeetalla tappaen ilman syyta mystisten aikahautojen lähellä. 

Konsuli, eversti Kassad, isä Hoyt, Silenius, etsivä Lamia, kapteeni Masteen ja Weintraub määrätään tai lähtevät vapaaehtoisesti pyhiinvaellusmatkalle Hyperioniin kauhean Lepinkäisen luokse. 
 

Juoni lyhyesti Aikahaudat ovat jostain oudosta syystä avautumassa ja Lepinkäinen on lähes vapaa. Tähtien välillä matkaavat "barbaariset" hyljityt ovat lähteneet massiiviselle hyökkäysretkelle vallatakseen Hyperionin. Lähes kaikki tietävät TekoÄlyt suunnittelevat outoja juonia, joissa Hyperion näyttelee merkittävää osaa. Koko galaksi on kaaoksessa sodan riuhutessa Hegemonian ja hyljittyjen välillä. Pyhiinvaeltajat matkaavat Hyperioniin Yggdrasil-puualuksella ja sitten planeetan pinnalla jalan, jokilaivalla ja monella muulla härvelillä. 
 
Matkan aikana he kertovat toisilleen salaiset tarinansa oppiakseen tuntemaan toisensa ja syyn miksi juuri he koko galaksista kutsuttiin viimeiselle pyhiinvaellukselle. Toki he myös toivovat tarinoiden avulla keksivänsä keinon selvitä tappavasta Lepinkäisestä, joka odottaa heitä matkan päässä. 

Kirjan tapahtumat tapahtuvat pääasiassa Hyperionissa, mutta pyhiinvaeltajien tarinat kertovat muistakin osista galaksia. Hyperion on hieman Vanhaa Maata muistuttava planeetta, mutta myös hyvin erilainen. Siellä ei ole luonnollisia isoja petoja, paitsi Lepinkäinen. Planeetan uumenissa on tuhansia vuosia vanha labyrinttien verkosto. Siellä sijaitsevat myös aikaa ja fysiikan lakeja uhmaavat aikahaudat. 
 
Tapahtuma aikana on 2800-luku. Ihmiset ovat levinneet kymmenille eri planeetoille ja kaukosiirtäjien avulla matkan planeetalta toiselle voi suorittaa hetkessä. Avaruusaluksiakin tarvitaan koska siirtäjiä ei ole läheskään kaikkialla. Alukset kulkevat yli valonnopeutta, mutta silti tähtien väliseen matkaan menee useita vuosia. 
 
Teknologia on kehittynyttä ja siirrännäiset ovat tavallisia. Älykkäitä avaruusolentoja ei kuitenkaan ole juuri kohdattu. Hegemoniaa avustaa joukko TekoÄlyjä, jotka elävät salaisessa TeknoCoressa. 

Arvostelua Hyperion on hieman kummallinen kirja. Se on mahtavasti kerrottu ja hyvin erilainen eri kohdissa. Kirjassa on pääjuoni, johon jokaisen pyhiinvaeltajan tarina jotenkin liittyy. Tarinat ovat kukin kuin oma kirjansa, joten Hyperion onkin kuin monta toisiinsa liittyvää kirjaa. Se on jännittävä, koskettava, pelottava, surullinen, kauhea ja hauska. Päähenkilöt ovat todella eläviä ja syviä persoonaltaan. Muutama vähän tylsempikin kohta kirjassa on, mutta niitä on vain hyvin vähän. Välillä tarinat ovat hieman sekavia, ne kun on kerrottu osittain väärinpäin. 
 
Itse asiassa ainoa kunnon miinus tulee lopusta. Loppu jättää mielestäni aivan liikaa mielikuvituksen varaan. Kuitenkin suosittelen Hyperionia kaikille jotka jaksavat lukea vähän paksumpiakin kirjoja. Se on loistava kirja, joka pohdiskelee elämän suuria mysteerejä jännittävästi.
* * *
Anna palautetta kirjoittajalle seuraavalla tekstilaatikolla.
Pienestä vaivasta syntyy arvaamaton hyöty ja hyvä mieli
sekä palautteen antajalle, että vastaanottajalle.
   

edellinenetusivu  arvostelut  KK-filesseuraava