Aika on kääntynyt ympäri. Vanhukset nousevat haudoistaan nuortuakseen takaisin kohtuun. 
Sebastian Hermeksellä tämä tietää liiketoimintaa. Hän on itse "vanhasyntynyt" kymmenen vuotta sitten ja johtaa nyt Hermeksen Astiaa, pientä kalifornialaista vitaariota. Vitaariot ovat yhtiöitä, joiden tehtävänä on kaivaa ylös vanhasyntyneet ja hoitaa heidät osaksi yhteiskuntaa. 
Hermeksen Astia on ollut pitkään talousvaikeuksissa, mutta asiaan tulee muutos kun syrjäiseltä hautausmaalta löydetään kuuluisan uskonnollisen johtajan hauta. Hänen kun on määrä vanhasyntyä lähiaikoina, ja moni taho haluaisi hänen pysyvän kuolleena. Tällä kertaa lopullisesti. 

Dick käyttää jälleen kerran yhtä suosittumista tehokeinoistaan, eli vääristynyttä aikaa. Tarina eteneekin itseasiassa kolmella tasolla ; kääntyneen ajan esittelynä, varsinaisena kertomuksena päähenkilöistä ja uskonnollisena ja filosofisena pohdiskeluna. Kohta, jossa päähenkilöt vertailevat muistojaan ajalta kuolemansa ja vanhasyntymisen välillä, muistuttaa hyvin paljon Valista ja päähenkilön pohdintaa. 

Kirja onkin sekoitus "varhaisempaa" ja "myöhäisempää" Dickiä. Mukana on siis sekä "maallinen" juoni että syvällinen pohjavire. 

Kaiken kaikkiaan Haudasta Kehtoon piti minut tiukasti otteessaan aina antiklimaattiseen loppuun saakka.