edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

Bill: Linnunradan Sankari Mauttoman 
Mielihyvän Planeetalla

Marko Ikäheimon näkemys


Harry Harrison, David Bischoff 
Like Scifi - sarja 
208 s., 89 mk,- 
ISBN 951-578-456-5 
Kirjapaino Oy Like 
Helsinki 1997 

Edellisen suomennetun Bill-kirjan (arvostelu löytyy Kalaksikukosta), perusteella 
odotukset eivät keikkuneet kovin korkealla. Kirja oli... kuinka sen nyt kohteliaasti sanoisi ...aivan uskomatonta paskaa. Täysin juonetonta koheltamista erinomaisen huonojen vitsien ryydittämänä. Mutta näissä hommissa täytyy olla ennakkoluuloton, joten karkaisin hurjan luontoni ja lukaisin uusimman tuotoksen lävitse. 

 

“Juonesta”  
lyhykäisesti
Eipä tälläkään kertaa kirjan sisällöstä ole Mensan vuosikirjan täytteeksi. Vanha kunnon (anti)sankarimme on joutunut jonnekin Jumalan selänjatkeen taakse armeijan jalka- ja peräsuolispesialistin hoidettavaksi. Ongelmana on lähinnä jalkapuoli, nimittäin Billin istutejalka on ryhtynyt reagoimaan isäntänsä alitajuisiin mielenliikkeisiin. Vaikka naiset ovatkin jatkuvasti mielessä, ei pukinsorkka ainakaan flaksia paranna. 

Lyhyen alkusuvannon jälkeen pääsemmekin kiinni tuttuun tajuttomaan koheltamiseen. Varsin sekopäisten käänteiden jälkeen Bill viskautuu jonkinlaiseen metaulottuvuuteen etsimään tarunomaista Ylirauhasta, ihmissuvun miehenpuolten testosteronin lähdettä. Mukana hänellä on Melkomoinen Nymfi Irma, joka saa Billin herkemmät tunteet ihan oikeasti läpättämään (vähän noloa ammattitappajalle). 

Taustatukea antaa myös parikymmensenttinen loilaajalisko Vls (alias Aatu Avulias). Älykkäillä ja rauhaarakastavilla loilaajilla ei ole mitenkään erityistä hinkua päätyä numeroksi 102 324 ihmiskunnan sukupuuttoon hävittämien älykkäiden lajien listalla. Joten pienoinen metafyysinen hormonitasojen rukkaaminen lienee paikallaan. Mukana pyörii myös yliluonteva sankari Rick ristiretkellä etsimässä legendaarista Vaarin Kaljaa, joka ainona voi sammuttaa hänen janonsa. Itse asiassa melkoinen juoppo, tämä Rick- ystäväisemme. 
 

Vaan mitäpä 
juonesta
Tosiaankin, vitsithän Bill-kirjoissa tärkeimpiä ovat. Ja kuinka ollakaan, tällä kertaa Harrison ei ole lyönyt kirvestänsä aivan täysin kallioon. Toki mukana on sarjan aikaisemmista jaksoista tuttua älytöntä sanakikkailua. Sitävastoin eri elämänaloille kohdistuvat tölväisyt ovat huomattavasti terävöityneet. Osansa iskuista vesirajan alapuolelle saavat Valitut Palat, roolipelaajat ja scifikirjoittajien Vanhat Pierut (ja miksei vähän nuoremmatkin). Suorastaan legendaarinen on Rickin elämänkerran älykköversion aloitus: 
    “...poisti vedon digitaalisesta herätyskellosta. 

    Sitten ruikutti maailmankaikkeudelle pyytäen itselleen nimeä.  

    Yliääni vastasi röyhtäyksellä. 

    Röyhtäisi kuuluville vastauksen: Hitto senkin uikuttava kybermulkku kakara, paskatko minä siitä välitän. Kapteeni Kid, Kapteeni Rick, mikä tahansa uraputkiastronautti paukuttaa bongorumpuja ja saa aikaan kansainvälisen kansallislaulun sävelen ja hitto! Banaanien hinta on Nicaraguassa noussut pilviin ja hissinkuljettajat hankaavat peukalolla persettään ja pörssikurssit liukuvat maan rakoon niin että miksi minun pitäisi sanoa “Terveydeksi”?...” 
     

Tuomio Eipä tätä kirjaa pahemmin tuomita tarvitse. Varsin hauskahan se on. Ehkä vähän karhea paikkapaikoin. Mutta tarvinneeko noiden kaikkien niin loppuunasti kiillotettuja ollakaan? 
* * *
 
Jos huvittaa, arvostele arvostelijaa
seuraavan laatikon kautta.
   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava