| ”Perustuu vuosikymmenen kohutuimpaan scifiromaaniin”
Kaikkea ne markkinamiehet keksivätkin. Käsi pystyyn, kuka muu on lukenut kyseisen Carl Saganin kirjan. Sitähän minäkin. Mutta nyt Hollywood on kuitenkin iskenyt rasvaiset näppinsä
tähänkin tuotokseen. Ohjaajaksi valikoitui Robert Zemeckis, jonka
unohtumattomista elokuvallisista mestariteoksista mainittakoon...ööh...tuotanoin...ei
kyllä tähän hätään tule yhtään
mieleen.
|
||
| Viestejä vihreiltä miehiltä | Ellie Arroway (Jodie Foster) on radioastronomi,
joka tuhlaa omaa aikaansa ja kallista radioteleskooppiaikaa maan ulkopuolisen
älyn etsintään (kunhan ensin löytäisi sitä
maan päältä). Alitajuisena kantimena hänellä on
saada yhteys varhaisessa lapsuudessaan menettämiin vanhempiinsa (just joo).
Toistaiseksi kasassa ovat siis ainekset vähän perkuleellisen
yksitoikkoiseen leffaan. Kuitenkin vastoin kaikkea todennäköisyyttä
etsittyjä viestejä myös löytyy. Viestin tulkitseminen
ja sen seuraukset sitten ovatkin vallan toinen fandango.
Juoneen sekaantuu viralliseen tiedehallintoon fakkiutunut tri Drummond
(Tom Skerrit), joka kovien mielellään varastaisi kunnian löydöksestä.
Pitkän nokkansa soppaan työntää myös itsensä
maailman moraaliseksi poliisiksi nimennyt USA:n
presidentin hengellinen neuvonantaja Palmer Joss (Matthew McConaughey).
Jostakin ihmisen järjelle käsittämättömästä
syystä Arroway tuntee vetoa jälkimmäiseen niljakkeeseen.
|
|
| Miehityksestä | Jodie Foster esittää Jodie Fosteria
tieteentekijän roolissa. Hirveän taitavasti hän saa välitettyä
niinkin nuoreksi henkilöksi kuvan tiukkahuulisesta nutturapäätantasta.
Mikä lienee vain eduksi, sillä jokainen Fosterin yritys ylittää
tunneskaalalla keskiverto ratapölkky sai ainakin minut kiemurtelemaan
vaivautuneena istuimellani.
Tom Skerrit on aivan ylittämätön kusipäänilkki
kunniankipeänä tiedevirkamiehenä. Melkein samantasoiseksi
ällötykseksi pääsee Matthew McConaughey uskonnolisena
pääkyylänä... eikun neuvonantajana. Harmi vain, että hänen
pitäisi käsittääkseni kuulua hyviin heppuihin.
|
|
| Välittyykö viesti? | Ensimmäinen Yhteys on taattua Robert Zemeckis
- laatua. Valitettavasti. Melkeinpä erehtymättömällä
varmuudella hän onnistuu vesittämään kaikki kirjan
ajatuksia herättävät kohdat. Kieltämättä
hänellä on myös paikkansa. Äärimmäisen hieno
on alkukohtaus, jossa maapallolta lähtevää radiokohinaa
pitkin vedetään mittakaavaa Linnunradan kautta kokonaisiin galaksiryppäisiin
asti. Yleisön hiljentymisen ja kohtauksen loppupuolen täydellisen
hiljaisuuden suorastaan tuntee sisuskaluissaan. Pari hienoa paikkaa ei
kuitenkaan pelasta leffaa vajoamasta keskinkertaisuuden hetteikköön.
Kaikesta huolimatta tämän tuotoksen ehkä joten kuten nielisi, mutta kun se murjoo ihan hyvän alkuteoksen täysin tunnistuskelvottomaksi. Ihmiskunnan asemasta tai tieteen ja uskonnon suhteesta pohdintaa kaipaavien kannattaa lukea Saganin kirja. Elokuvasta ei tule kuin paha mieli. |