| Hoppeli juoksenteli sinnetänne eli Kuopion
kaupunginteatterin esitys Hobitti - sinne ja takaisin.
Mustien sarvikypäräisten hirviöiden ryntäys räjähtävästä vuoresta sekä valtavan lohikäärmeen jyrisevä bassoääni saivat paskit lipsahtamaan monen pienen ympyräsilmäisen lapsukaisen housuihin. Ei, kyseessä ei todellakaan ole Prinsessa Ruusunen tms pehmoelokuva, vaan suurella näyttämöllä toteutettu satunäytelmä. Näytelmän tunnelmaa kuvaa hyvin usein kuulemani lause:" Äiti, pelottaa". Tolkienin satu "eräästä pienestä
hoppelista", Bilbo Reppuli Repunperältä, oli varsin näyttävästi
kääntynyt näyttämökielelle. Puvusteisiin oli tuhlattu
aikaa ja vaivaa, ja kaikki näyttelijät oli saatu "aidon" näköisiksi.
Larppaajat olisivat varmaan siinä kuuluisassa seitsemännessä
taivaassa, jos saisivat puvut käyttöönsä. Lavalla pyöri
siis jos jonkinlaista sankaria, kääpiötä, haltiaa,
peikkoa ja örkkiä. Viimeksimainitut olivat varsin pirullisen
näköisiä suurisarvisine kypäröineen ja mustine
nahkapanssareineen, ja oikeutetusti ansaitsivat ykköspaikan tämän
katselijan suosikkilistalla. Varsinkin örkkien entrance räjähtävän
vuoren sisältä taustanaan punainen "tulimeri" oli sykähdyttävää
(ja joitakin hypähdyttävää) nähtävää.
Myös rokkaava musiikki terästi tunnelmaa.
Näyttelijätyö oli mielestäni keskinkertaista. Oikeastaan edes tarinan sankari Bilbo ei ollut mitenkään merkittävästi erilainen kuin muut. Ehkä mieleenpainuvin oli se olmimainen muumionnäköinen resupekka, jolla oli mulkosilmät. Se kun äänteli niin hassusti. Ainakin minulle jäi tästä esityksestä jotenkin tavallisen työvoiton maku suuhun eli se viimeinen ilo jäi tavallaan puuttumaan. Ehkä tämä johtuu tarinan juonesta, joka on jokseenkin synkänpuoleinen eli ruumiita tulee. Lastennäytelmäksi ehkä liiankin paljon, sillä pikkuväestön jännitys kuvastui hyvin teatterin äänikentässä: useimmiten oli hiirenhiljaista. Itse tarinasta ei sen enempää, siinä mennään vain sinne ja tänne. Käykää itse katsomassa, minne.
Muita Tolkien-aiheisia kirjoituksia Kalaksikukossa:
Hobitti-baletti |