| Devilman I: Syntymä (1987)
Pituus 52 min Devilman II: Demonilintu (1990)
Molemmisa täyskuva ja japaninkielinen ääniraita suomitekstein. Länsimainen edustus MangaVideo
Ilahduttavasti on japanista kauhu-animea alkanut
pikkuhiljaa tippumaan tänne periferiaankin. Videovuokraamosta käsiin
tarttui pari vähän paremmanpuoleista alansa edustajaa. Mutta
aloitetaampa alusta.
|
||
| Pohjamanaukset | Ykkösosan alussa Akira-sankaria kohtaa henkilökohtainen
tragedia. Pahat jengiläiset tappavat hänen pupujussinsa. Ei taida
näin kirjoitettuna kuulostaa kovin karmivalta, mutta kyseiset rusakot
on esitetty aika naturalistisesti.
Ai niin, ja olihan Akiran vanhemmatkin kadonneet etelänapamantereelle suuntautuneen retkikunnan mukana. Eikä ongelmat tähän lopu. Akiran lapsuudenystävä Ryo ilmaantuu paikalle ja vaatii Akiran mukaansa. Ryon isä oli koettanut sulautua demonin kanssa voidakseen taistella maailmaa uhkaavaa demoni-invaasiota vastaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt hallitsemaan riivaajaansa, vaan ajautui itsemurhaan. Demonien uhka ei kuitenkaan ole väistynyt, vaan ne odottavat aikaansa Antarktiksen mannerjäähän jäätyneinä (jotenkin se liittyy Danten Jumalaiseen Näytelmään, älkää kysykö miten). Ilmeisesti globaali lämpeneminen uhkaa vapauttaa ne kahleistaan. Ja sehän ei käy laatuun. Ryo on laatinut suunnitelman, jonka avulla hän yrittää sitoa demonin voimat itseensä ja Akiraan. Pahalaisen houkuttelemiseen tarvitaan nykyaikaista versiota noitasapatista. Ja sehän on tietysi vanha kunnon disco ("Burn baby burn, disco inferno!")! Pienehkö fiba suunnitelmassa on, että Ryo ei ole kertonut mukaan houkuttelemilleen discoajille heidänkin joutuvan riivauksen kohteiksi. Jos suunnitelma toimii, poikien on ensitöikseen nitistettävä nämä sivulliset. Aika sankareita! Suunitelma näyttäisi toimivankin. Akira sulautuu demoni Amonin kanssa, ja linttaa muut paikalle saapuneet demonit. Erittäin sotkuisesti. Siihen ykkösosa loppuukin. Kakkosessa seurataan muuttuneen Akiran elämää. Hän voi muuttua halutessaan Devilmaniksi, mutta ihmismuodossakin kaveri pystyy melkoisiin suorituksiin (lentäminen, energiasäteet, yliluonnolliset voimat ja niinpoispäin). Heti aluksi Akira kohtaa kilpikonnademoni Jinmenin, jonka erikoisuutena on kilven pintaan liimatut ihmissielut. Yksi näistä sieluista on sankarin äidin. Jinmen-episodin jälkeen saamme yllättäen pikaoppitunnin populaatioekologiasta. Tämän tietoiskun jälkeen päästään takaisin toimintaan. Ilmeisesti Amon on ollut haadeksen hierarkiassa melko iso kiho. Paholainen
ei oikein pidä sen sieppaamisesta Akiran voimanlähteeksi, vaan
lähettää demonilintu Shirenun Devilmania nitistämään.
Apunaan tällä ovat vesidemoni ja jonkinlainen morfautujademoni.
Ja siitäpä alkaakin melkein puolet elokuvasta kestävä
(melkein taukoamaton) mäiske. Ilmeisesti tekijätiimiltä
loppui määrärahat kesken, sillä leffa loppuu kuin olisi
tiiliseinään juossut.
|
|
| Pirulisen komeaa | Ihmisnäyttelijöillä tehtynä
Devilmanit olisivat selvittäneet Suomen sensuurin noin vuoden 3002
tienoilla. Ne ovat jopa animeiksi hämmästyttävän verisiä
ja asenteiltaan kieroutuneita. Esimerkiksi diskosapattiin kuuluu aimo annos
hurmetta, joten Ryo alkaa viillellä sivullisia rikkinäisellä
pullolla (no huh huh). Sitten samaisella sankarilla on otsaa ruveta kauhistelemaan
Devilmanin suorittamaa demoniharvennusta.
Piirrostyyli on kautta linja komeaa. Toisessa osassa henkilöt ovat ehkä hieman vähemmän suurisilmäisiä. Hieman kankeahkon vaikutelman antaa demonien tapa puhua leukojaan liikuttamatta (ilmeisesti telepaattisesti). Parhaaseen animetyyliin Devilmanit ovat erittäin vauhdikkaita ja kekseliäitä. Jopa niinkin, että terve järki ja loogisuus tuppaa hetkittäin hukkumaan pahemman kertaa. Heikkohermoisille niitä en voi ylemääräisen veren (ja suolenpätkien) roiskuttelun vuoksi voi suositella. Mutta kaltaisilleni heikkopäisille kylläkin. Olisivat vain vähän pidempiä, tällaisena eivät
houkuta oikein ostamaan...
|