| Taas taitaa olla aika Suurten Paljastusten. Kaikki
maailman virukset ovatkin osa yhtä suurta organismia ilman keskitettyä
hallintaa. Kuinka ollakaan, Costa Rican sademetsistä löytyy kanta
tätä johtajavirusta. Viruksesta tartunnan saaneiden ihmisten
silmät muuttuvat punaisiksi ja heidän äänesä alkaa
kaikua. Muita sivuvaikutuksia ovat kalpeus, hikoilu, kyky viestiä
kaikkien muiden tartunnan saaneiden kanssa pitkienkin matkojen takaa ja
taipumus ruveta suunnittelemaan kaikkinaista maailmanvalloitusta.
Tämähän ei tietenkään käy laatuun. Joukko
tiedemiehiä alkaa urakan, jonka päämääränä
on eristää virus ja tehdä se vaarattomaksi. Pahaksi onneksi
nämä "tiedehenkilöt" ovat järjenjuoksultaan niin onnettomia
reppanoita, ettei heistä pitäisi olla supervirukselle pahempaa
vastusta. Onneksi sarjan käsikirjoittajat ovat vielä pahempia
pösilöitä, joten täydellinen katastrofi vältetään
ainakin pilotissa.
|
||
| Tartuntavaarallista
kamaa... |
... ainakin siinä suhteessa, että iltapalani oli koko ajan
vaarassa luiskahtaa lattialle Vaaravyöhykettä katsoessani. Sarja
on yksinkertaisesti järkyttävän typerä.
Idea viruksista joukko-organismina on sinällään melkoinen voittaja, mutta ehkä sen voisi antaa vielä anteeksi. Mutta sitten perusteluksi annetaan: "onhan termiiteilläkin vastaava, ja ne viestivät keskenään sähkökenttien avulla". Vaikka tämä pseudotieteen kukkanen olisikin pätevä teoria, tilanteeseen sovellettuna se on melkoisen turski. Viesti tuntuu välittyvän niin kauaksi, että siihen tarvittava kilowattimäärä käristäisi lähettäjän kertalaakista puolikypsäksi. Muutenkin sarjan "tieteellinen" puoli on ihan hatusta temmattu. En ole mikään puristi, joka vaatii faktojen täydellistä paikkaansapitävyyttä, mutta saisivat ne olla yhteensopivia edes sarjan sisällä. Esimerkiksi jonkun mielestä varmaankin termi "matemaattinen mallintaminen" kuulostaa coolilta. Niinpä sitä käytetään sitten selvittämään alkumerien mikrobijakaumaa. Niinpä. Mutta tämäkään tieteellisten metodien runteleminen ei riitä. Tutkijaryhmän johtajana toimii Mulder - klooni (nuhjuista ulkonäköä myöten), jonka bravuurina on puolivillaisten teorioiden vetäminen hihasta. Ja tietenkin hän on aina oikeassa... Mukatieteellisen paukutuksen vielä antaisi anteeksi, jos Vaaravyöhyke olisi edes jännittävä. Ilmeisesti käsikirjoittajat ovat kuitenkin käyttäneet samaa metodia työssään, millä epäilen taannoisen Space: Above and Beyondin syntyneen. Pullo viskiä naamaan ja tulokset raakkaamattomina filmaukseen. Kun tähän vielä lisätään parhaimmillaan ärsyttävät, pahimmillaan murhanhimoa synnyttävät näyttelijät, on Melkoinen Tekele valmis. Jos haluaa tuntea ylemmyyttä tv-sarjan käsikirjoittajia kohtaan, on Vaaravyöhyke onnen omiaan katsottavaksi. Muutoin, voi Äiti sentään mihin Kolmosen ohjelmahankinta kätensä työntää... |