| Al Simmons on sankari 90-luvun malliin, palkkatappaja
hallituksen joukoissa. Mitäpä sillä on väliä,
jos noin tsiljoona viatonta pääsee ainokaisestaan pahaa jätkää
jahdattaessa. Pääasia, että työ tulee tehtyä.
Yhdessä tehtävässä Alille käy kuitenkin vähän
ohraisesti, itse asiassa häneltä menee henki.
Sattumalta kosmisen oikeuden rattaat toimivat, ja "sankarimme" joutuu helvettiin. Siellä Mefis.. Malebolgia - paholainen tekee tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Al saa palata maan pinnalle kostamaan oman kuolemansa. Vastapainoksi hän joutuu lupautumaan helvetin joukkojen komentajaksi sen tulevassa sodassa taivasta vastaan. Avukseen hän saa muutamia käheitä supervoimia ja valvojakseen kaikkien aikojen törkeimmän klovnin, Silpojan.
|
||
| Puolivillaisia
pirunsikiöitä |
Siispä kasassa ovat ainekset, jos ei aivan
gourmet-ateriaan, niin ainakin makoisaan toimintasoppaan. Valitettavasti
ennen juhlapöytään pääsemistä pata pääsee
kaatumaan pitkin lattiota, ja katsoja joutuu tyytymään pohjalle
jääneeseen sintuun.
Ilmeisesti kaikki Spawnin elokuvaversiosta vastuussa olevat ovat samaa pelkillä sarjakuvilla sivistettyä sakkia kuin alkuperäisen sarjakuvan luoja, Todd McFarlane. Ihastuttavan sinnikkäästi he tarjoavat Spawnissa joukon *todella* kuluneita kliseitä muka uusina keksintöinä. Tappajaviruksia, maailmanvalloituspuuhia ja mystisiä kostajia riittää. Kun itse helvetikin on McFarlane nyysinyt Marvelin mythoksesta, ei kannata paljon omaperäisyyspisteistä haaveilla. Spawnin tehosteet onnistuvat näyttämään perinpohjin
tietokoneella tehdyltä (mitä ne ovatkin). Perustavanlaatuisesta
laiskuudesta kielii esimerkiksi se, että Malebolgialle ei
Entä se toiminta? No jaa, mäiskettä riittä yhdelle
elokuvalle melkein kiitettävästi. Pahaksi onneksi se ei oikein
johda minnekään. Olisi yhden kerran mukava nähdä toimintaelokuva,
jossa pahikset (tai edes sankarit) ihan *oikeasti* kuolevat, kun niiden
sisuskalut levittää
Silpoja-klovni on sentään kaikessa törkeydessään
varsin piristävä:
|