edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

Scream 2

Marko Ikäheimo oli todistamassa jatko-osien kirousta...


Scream 1: Naamioitunut psyko jahtaa raivostuttavia amerikkalaisteinejä  metsästyspuukko kourassa. 

Scream 2: Naamioitunut psyko jahtaa vielä isompaa joukkoa vähän vanhempia (mutta yhtä ärsyttäviä) amerikkalaisnuoria metsästyspuukko kourassaan. 

Scream 1 jäi arvostelematta siitä yksinkertaisesta syystä, että en keksinyt mitään kirjoitettavaa aiheesta. Hyvin lähellä kävi, etteikö tämäkin leffa olisi painunut unohduksen suohon. Mutta kiitos vaihteeksi jotenkuten toimivan muistini (ja Internet Movie Databasen suosiollisen avustuksen), sain kirjoitettua siitä sentään joitain mietteitäni ylöskin. 
 

Uusi erä 
puukkohippaa
Sidney Prescott (Neve Campbell) on jotenkuten selvinnyt ykkösjakson tapahtumista, ja on aloittanut opintonsa Collegessa. Samoihin aikoihin saa ensi-iltansa ykkösestä tutun yli-innokkaan reportterin, Gale Weathersin (Courteney Cox), kirjan pohjalta tehty kauhuelokuva "Stab". Kuinka ollakaan, yksi nuori pariskunta saa ensi-illassa itseensä ylimääräisiä tuuletusreikiä. Suunnilleen samalla tekniikalla, millä ykkösosan murhat tehtiin. Ja tietenkin koko ryväs kaatuu Sydneyn niskaan. 

Paikalle ryykäävät niin Weathers, kuin vanha kunnon Pöhkö Pollari, Dewey Riley (David Arquette). Ja ettepä arvaakaan, mitä sitten  tapahtuu... 
 

Argh, ei taas! Scream 2:sta vaivaa sama kuin ykkösosaakin. Se on jo tehty aikaisemmin. Monta kertaa. Paljon paremmin. Ehkä joku teiniviiltelyleffojen fani voisi kutsua tätä kunnianosoitukseksi vanhoja mestariteoksia kohtaan. Minä sanon sitä mitä kamalimmaksi kliseiden kaatopaikaksi ja vanhojen ideoiden ryöstöviljelyksi. Yhden tai kaksi tämäntyyppistä elokuvaa nähnyt voi tahdittaa leffan murhat melkeimpä kelloa katsomalla. 

Mittasin huvikseni pulssini "jännittävimpien" paikkojen kohdalla. Ei paljonkaan kohonnut. Lienenkö sitten pahimman luokan sosiopaatti, mene ja tiedä. 

Näyttelijäsuoritukset ovat... no, ei niitä oikeastaan ole. Hupaisasti Campbell paljastaa näyttelijänkykyjensä ohuuden yrittämällä esiintyä draamaharjoituksissa kreikkalaisen murhenäytelmän päähenkilönä. Koko jengistä vain Cox väläyttää hetkittäin edes pientä lahjakkuuden kipinöintiä. Loput roolihahmoista ovat niin karmeita palikoita, että osan kohtaloksi lankeavaa puukotusta ei pysty oikein suremaan  vakuuttaavasti. 

Wes Craven ohjaajana ja Kevin Williamson käsikirjoittajana suorastaan rehvastelevat omaperäisten ideoiden puutteellaan. Jatko-osan  kunniaksi on kuitenkin sanottava, että empiirinen katsomon  naisjäsenten IIIK - mittari antoi parempia tuloksia kuin alkuperäisen aikoihin. Mutta nyt taisinkin sattua edelliskertaa keskimäärin  nuoremman sakin sekaan. 

Antaas nähdä, saavatko ne vielä tästä raadosta kolmannen elokuvan aikaiseksi. Antaisivat jo lahota rauhassa... 
 

* * *
Tekeekö mielesi palautella?
Tekstilaatikon kautta sekin onnistuu...
   

edellinen  etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava