| Tuli pistetty heikkona hetkenä kymppi Mortal
Kombat 1:n vuokraan. Yllättäen se
oli jopa melkein siedettävä päähänpotkimisleffa.
Näyttelijät olivat tosin aivan
avuttomia (mm. Christopher Lambert veti pokkana vanhan Highlander -
roolinsa)
ja käsikirjoituskin tökki paikoitellen. Mutta tarjolla oli
myös suhteellisen hienoja lavasteita ja melko näyttäviä
(joskin vähän kankeanpuoleisia) taistelukohtauksia. Ylivoimaisesti
huvittavin oli kuitenkin kasetin lopussa ollut "making of" - dokumentti,
jossa kaikki vastuulliset yrittivät kovasti vakuutella tekeleensä
olevan vähintään Citizen Kane - tasoa.
Sitten vuokraamossa käteen sattui Mortal Kombat 2. Ei kun markat
jonoon ja
tsekkaamaan, onko jatko-osasta mihinkään...
|
||
| "Juoni" tähän
mennessä ... |
Ulkomaailmojen paha keisari haluaisi kovasti mieluusti
liittää maan valtapiiriinsä. Huonoksi onneksi keisari ei
ole oikein ympäristötietoinen, vaan tuppaa hävittämään
kaiken elämän (orjia lukuunottamatta) hallitsemistaan valtakunnista.
Jotenkin tämä ei tunnu hyvältä ajatukselta maanpiirin
kaitsijasta, ukkosenjumala Raydenistä. Hän kerää joukon
suuria taistelijoita turnaukseen Ulkomaailman mestareita vastaan. Jostakin
käsittämättömästä syystä nimittäin
Keisari ei voi siirtää sotajoukkojaan ulottuvuuksien välisen
kuilun yli ennen kuin hänen mestarinsa voittavat Mortal Kombat - nimisen
kaaliinmonotuskisan kymmenen kertaa peräkkäin. Yllättäen
sankarit voittavat (Tättärää!!), ja maa on turvassa
taas yhden sukupolven ajan.
Mutta eihän se niin yksinkertaista voi olla. Mortal Kombat 2:n alussa ykkösen Suuri Taistelu paljastuukin aprillipilaksi. Tappiostaan huolimatta Keisari marssittaa sotajoukkonsa kuitenkin maapallolle. Mitä pirua, eikö vanhat säännöt enää pidäkään paikkaansa? Raydenin johdolla sankeat sankarit suihkivat ympäriinsä arvoistusta ratkaisemaan. Ja hankkimaan uusia kykyjä Suurempaa Uhkaa vastaan. Valitettavasti en voi kertoa juonesta tämän enempää.
Lähinnä syystä että se jäi
minullekin tyystin hämäräksi. Ilmeisesti käsikirjoittajat
ovat tehneet työnsä urakkapalkalla. Muuten tällaista puolentekoista
tempoilua ei voi selittää. Tyhjästä ilmaantuvat hyödyttömät
henkilöhahmot eivät yleensä ole kunniaksi elokuvalle. Myös
äkkinäiset juonen täyskäännökset tuppaavat
olemaan hieman huononpuoleisia merkkejä.
|
|
| Monoa kaaliin? | Niin kaheli en sentään minäkään ole, että
odottaisin kamppailupelin pohjalta syntyvän Suurta Elokuvaa. Mutta
pitäisi sen olla vähintään jännittävä
ja näyttävä. Mortal Kombat 2 limboaa väkevästi
näissä molemmissa suhteissa. Leffan lavasteet ovat suurimmaksi
osaksi halvan ja keskentekoisen näköisiä. Juonen puutteet
(tai pikemminkin puuttuminen) taisi tulla jo mainittua. Pahin synti löytyy
kuitenkin koko
touhun tarkoituksessa, taistelukohtauksissa. Ne ovat kauhistuttavan
kankeita ja huonosti suunniteltuja.
Mortal Kombat 2 on pahemmanpuoleinen väliinputoaja. Se ei (todellakaan)
pahemmin viljele elokuvallisia arvoja. Kunnolliseksi kalkkunaksikaan siitä
ei ole, siihen se on liian totinen ja ... kökkö. Voi voi, sääliksi
käy niitä markkaparkoja,
jotka tähän tekeleeseen tuhlasin.
|