Hämärän vartija on scifi-kirja, mutta scifimäisiä piirteitä siinä on varsin vähän. Teknologia on jopa osittain epäkehittyneempää kuin nykyään. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1994 Kaliforniaan, mutta vaihtoehtoiseen maailmaan. 

Orange Countyn väestö jaetaan karkeasti kahtia. Kunnollisiin, rikkaisiin streitteihin, jotka elävät linnakemaisissa asunnoissaan vartijoidensa suojelemina ja köyhiin, joista lähes kaikki ovat huumeiden käyttäjiä. Köyhät asuvat ränsistyneillä slummialueilla, jotka on eristetty paremmista alueista valtavilla muureilla. Esim. hienot ostoskeskukset ovat muurien ympäröimiä. Vain luottokortilla onnistuu pääsemään muurien sähköporteista ja luottokortittomat köyhät voivat vain haaveilla siitä mitä muurin toisella puolella on. 

Huumepoliisit koittavat taistella valtavaksi paisunutta huumeteollisuutta ja huumekauppiaita vastaan, mutta huonolla menestyksellä. Kukaan ei tiedä mistä kaikkein suosituinta huumetta, D-ainetta, tulee. Sen valmistusmenetelmät ovat myös hyvin salaisia. Poliiseistakin suuri osa on huumebisneksen lahjomia, minkä vuoksi osa huumepoliiseista ei paljasta henkilöllisyyttään edes muille poliiseille. 

Amerikka on muuttunut fasistiseksi poliisivaltioksi, jossa köyhillä ei ole juurikaan oikeuksia ja korruptio rehoittaa. En sitten tiedä eroaako se niin kauheasti oikeasta USA:sta... 
 
 

Hän on rohkea ja aika älykäs miekkonen, mutta ei mikään komea. Bob säälii kovasti huumeiden orjia ja vihaa salaperäisiä huumeiden valmistajia. 

Arctor elää kaksoiselämää, josta ei tiedä kukaan muu kuin hän. Arctorina hän elää kimpassa narkkareiden kanssa ja on kuin muutkin käyttäjät, mutta välillä hän laittaa naamiointipuvun päälleen ja rupeaa poliisiksi. Tällöin hän raportoi esimiehillään kaikista asioista ja kerää todisteita. Bob siis pyörii narkkareiden parissa, ostaa huumeita, vetää kamaa ja yrittää pidättää isoja myyjiä. 

Charles Freck: Aika nuori ja aika tyhmä huumeiden orja. Charlesin pahin painajainen on, että kama loppuu samaan aikaan koko Kaliforniasta. Hän on yksi Arctorin ystävistä, eikä tietenkään tiedä, että Bob on poliisi eli "myrkky". Charlesilla on vilkas mielikuvitus ja hän pyörittelee päässään usein kummallisia ajatusfilmejä. 

Jim Barris: Toinen Arctorin kämppäkavereista. Hän on mielipuolinen nero, joka hautoo ihmeellisiä juonia. Jim on opiskellut paljon ja hän tietää runsaasti elektroniikasta, kemiasta, moottoreista, sienistä jne. Tai ainakin kuvittelee tietävänsä. Barris on häijy tyyppi. 

Ernie Luckman: Komea ja huumorintajuinen tyyppi, mutta ei mikään erityisen fiksu. Ernie on Bobin paras kaveri ja tämän toinen kämppis. Erniekin on tietysti narkkari, eikä tiedä mitään Bobin kaksoiselämästä. Hän on hyväkuntoinen ja ystävällinen henkilö. 

Donna Hawthorne: Kaunis pieni mustahiuksinen tyttö, joka myy D-ainetta. Hän ei itse kuitenkaan käytä muita huumeita kuin hasista. Arctor on rakastunut Donnaan, mutta tyttö ei tunne samoin tätä kohtaan. Donna on uhkarohkea ja äärimmäisen säästäväinen. Hänen suurta huviaan on Coka-Cola autojen ryöstäminen. Tyttö on paljon älykkäämpi, kuin mitä antaa ymmärtää. Hän on myös kova tyttö ja osaa pitää puolensa. 
 
 

Kukaan poliisissa ei tiedä, että Arctor on poliisi, paitsi tietysti Bob itse. Tämä johtuu siitä, että aina tavatessaan muita poliiseja hänellä on naamiointipuku päällään. 

Tarkkaillessaan omaa kotiaan ja ystäviään poliisina hän yrittää selvittää kuka hänen tutuistaan koittaa hoidella hänet. Tämän prosessin aikana hänestä tulee koko ajan vainoharhaisempi. 

Lisäksi kirjassa kerrotaan Bobin narkkariystävien ongelmista ja toilailuista. 
 
 

Miinusta tulee vain kirjan lyhyydestä. Lukijan täytyy itse miettiä miten kirjan loppumisen jälkeen sen henkilöille tapahtuu, mikä voi kyllä olla ihan hyväkin asia. Lisäksi kirjassa olisi saanut olla hieman enemmän toimintaa ja tapahtumista. 

Hämärän vartija eroaa edukseen muista Dickin kirjoista myös sillä, että siitä saa ihan hyvin tolkkua. Lisäksi se on todella julma, mutta samalla synkän kaunis tarina. Päähenkilöitä ei voi olla säälimättä. 

Philip K. Dick kertoo kirjassa selvästikin omista ja tuttujensa kokemuksista huumeista 60-luvulla. Kirjan viesti on selkeä: Huumeet tappavat ja tuhoavat onnen elämästä.