| Kirjoittajat: Margaret Weiss & Tracy Hickman
ISBN: 951-1-14865-6 Dragonlance:lla mainetta niittäneet kirjailijat
ovat jälleen laittaneet viisaat ja luovat päänsä yhteen
tehdäkseen fantasiaa. Ainakin itselläni odotukset olivat kovat
tämän Kuolemanportti-sarjan ensimmäisen osan suhteen. Olivathan
Dragonlance-kirjat kolahtaneet niin hyvin makuuni.
|
||
| Maailma | Kirjan tapahtumat sijoittuvat hyvin eriskummalliseen
ja meidän fysiikan lakejamme rikkovaan Arianuksen maailmaan. Taikuus
ja esim. lohikäärmeet ovat yleisiä, sillä ilman niitä
matkaaminen saarelta toiselle olisi mahdotonta. Nämä saaret nimittäin
leijuvat ilmassa kiertäen omia kehiään eri korkeuksilla.
Yön ja pimeyden aiheuttavat kaukana korkeuksissa leijailevat valtavat
Yöherrat, jotka peittävät valon heijastumisen alas saarille.
Arianuksessa eli ilman valtakunnassa vesi on äärimmäisen
kallisarvoista ja sitä on ihmisillä vain vähän. Veden
hallinnasta kiistelevät haltiat ja ihmiset keskenään. Kekit
eli kääpiöt elävät orjuudessa ja antavat raadannallaan
vettä haltioille.
|
|
| Päähenkilöt | Salamurhaaja "Käsi" Hugh: Kammottavan
lapsuuden kokenut kylmä ja julma mies, jonka synkän komeat piirteet
herättävät pelkoa. Hugh on mestari ammatissaan ja kuolettavan
vaarallinen. Niin haltiat kuin ihmisetkin käyttävät häntä
kuoleman välikappaleenaan. Käsi on ahne, mutta hyvin rohkea.
Ystäviä hänellä ei ole, eikä hän omasta mielestään
niitä kaipaakaan.
KVYP:n johtaja Limbeck: Kekki eli kääpiö, joka on elänyt koko ikänsä orjuudessa. Limbeck on likinäköinen kuin siili ja joutuu pitämään paksuja rillejä. Hän on hajamielinen ja varsin epäkäytännöllinen, mutta älykäs ja hyvä puhumaan. Limbeck on kekkien vastarintaliikkeen rauhantahtoinen johtaja. Ihmisten prinssi Mana: Todella suloinen ja kaunis vaaleahiuksinen kuningas Stephenin ainoa poika. Mana on n. 12-vuotias, mutta pieni ikäisekseen. Hän vaikuttaa viattomalta ja tavalliselta kultalusikka perseessään syntyneeltä tulevalta kuninkaalta, mutta jotain outoa hänessä on... Kamariherra Alfred: Kömpelö ja meluisa palvelija, joka seuraa prinssi Manaa kaikkialle. Hän on jo iäkkäämmän puoleinen harmaatukkainen mies, jolla on paha tapa pyörtyä väkivallan edessä. Haplo: Kuolettavan vaarallinen hiljainen mies, jolla on suunnattomia
maagisia voimia. Valpas, nopeaälyinen ja ketterä patryni. Yksi
harvoja tappavasta Labyrintista hengissä selvinnyt. Velho Xar lähettää
hänet Arianukseen tutkimaan ja valmistelemaan Xarin maailman herruutta.
|
|
| Hyvin pieni
osa juonesta |
Käsi Hugh palkataan surmaamaan pikkuprinssi.
Palkkaaja ei ole kukaan muu kuin prinssin isä Stephen. Surma pitää
lavastaa, kuin se olisi haltioiden tekemä. Hugh lähtee pahaa
aavistamattoman Manan kanssa matkalle sopivaan murhapaikkaan. Alfred tuppautuu
väkisin mukaan.
Matkalla tulee kaikenlaisia ongelmia. Esim. Hugh alkaa saada omantunnon pistoksia ja kolmikko joutuu ilmataisteluun haltioiden kanssa. Käden ilmalaiva vaurioituu ja he mätkähtävät alas kekkien maahan. Limbeck joutuu syytteeseen kapinan lietsomisesta ja hänet viskataan eräänlaisen riippuliitimen varassa saarelta toiselle lähes varmaan kuolemaan. Täällä hän törmää myös haaksirikkoutuneeseen Haploon, jonka kekki nappaa mukaansa. Juonessa on mukavan yllättäviä juonenkäänteitä,
joten ei siitä enempää.
|
|
| Armotonta
arvostelua |
Aluksi kirjassa iskee paha kulttuurishokki oudon
maailman johdosta. Lisäksi ainakin aluksi ärsyttää
kaikenmaailman ihmeilmausten käyttö, jotka selviävät
vain sivutäsmennysten avulla. Esim. mittayksiköt ovat vallan
eriskummallisia, kuten ilmansuunnat ym. Kaikkeen tähän outoon
käsitteistöön,kuten myös flooraan ja faunaan tottuu
lopulta.
Tarina on mukavan yllätyksellinen ja omaperäinenkin. Pari juonenkäännettä oli kuitenkin arvattavissa. Henkilötkin ovat ihan kivoja, tosin mega voimakkaita olioita on liikaa. Huumoria löytyy riittävästi. Se ei tosin ole mitään loistavaa, mutta piristää silti kivasti välillä synkkääkin tarinaa. Tässä ensimmäisessä osassa jää vielä moni asia auki ja odottamaan selviämistään. Nyt ne kummastuttivat ja tuntuivat todella oudoilta, mutta toivottavasti tuleva selitys niille on hyvä. Muuten se onkin sitten huonompi juttu. Elikkä ihan kiehtova kirja ja fantasiasta pitäville ehdottomasti
suositeltavan arvoinen teos. Ei tämä kuitenkaan ollut esim. Syyshämärän
lohikäärmeitten veroinen kirja. Toivottavasti sarja vielä
paranee, muuten siitä ei ole riittävää vastusta Dragonlancelle.
|