Scifitrilogian toinen osa.

Hyperion kirjan lukeminen on suositeltavaa ennen Hyperionin tuhoa koska käsitteistöjä ei juuri selvitellä uudelle lukijalle, välttämätöntä se ei ole. Kirja sisältää visioita joita on käytetty myöhemmin muissa SCI-FI teoksissa kuten Alien 4 mutta tämä on varsin ymmärrettävää. Kokonaan uusia tarinoita ei voi tehdä vieraannuttamatta lukijaa. Tässäkin tarinassa päähenkilö on eräänlainen klooni kaukaa menneisyydestä:
Runoilija John Keats (1795 - 1821) on kloonattu noin tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen jossa ihmislaji on levinnyt koko galaksiin (Säätiö ja imperiumi, Isaac Asimov).  Muutakin Asimovin kehittämää kirjasta löytyy kuten on odotettavissa ihmiset ovat saastuttaneet Maan asumiskelvottomaksi joka on pakottanut ihmiset etsimään uusia asuinsijoja galaksin muilta planeetoilta.

Tulevaisuudesta on saapunut tekno-orgaaninen olio (Lepinkäinen) jota palvotaan kautta galaksin (Hyperion). Kannen kuva (LIKE) esittää taiteilijan näkemystä Lepinkäisestä, eli kirjaa ei pidä luulla varsinaiseski sodaksi robotteja vastaan. Amerikkalaisessa versiossa on eri kansi.  

http://www.sci.fi/~spuck/shrike/covers.html   

Seuraa pyhä sota. Taistelu Hyperionista ja ihmiskunnan säilymisestä on alkanut. Kirja etenee kahdessa tasossa mutta poikkeuksellisesti päähenkilö Joseph Severn (Keats)  
näkee unia Pyhiinvaeltajista jotka etsivät Lepinkäistä. Hän yhdistää nämä kaksi tarinaa yhdeksi. Kaksoiskerronta ei onnistu yhtä hyvin Dan Simmonsilta kuin esimerkiksi Jean Giraudilta (Moebius) ja Frank Milleriltä jonka Ronin (suomeksikin julkaistu) on
malliesimerkki tehokkaasta kaksoiskerronnasta. Jotta lukija ei harhailisi on toista tarinaa painotettava ja Severnin seikkailujen puoli onkin erittäin mielenkiintoista luettavaa mutta Pyhiinvaeltajien tarina lähinnä vain sekoittaa varsinkin lukijaa joka ei ole lukenut Hyperion tarinan ensimmäistä osaa.  

Ajatuksia herättävä kirja:   

Jos hallitsija poistaisi kaiken polttomoottoritekniikkaan ja ydinenergiaan perustuvan liikenteen ja energiantuotannon: lentokoneet, laivat, sukellusveneet, junat, voimalaitokset, henkilöautot, kuorma-autot lyhyessä ajassa (esim viikko).  

Nousisiko kansa hallitsijaa vastaan vaikka ihmisille selitettöisiin että tehty oli pakko tehdä ihmislajin säilyttämiseksi?   

Olisiko lyhyen aikavälin mukavuuden riisto meille pahempi kuin tieto siitä että ihmislaji pelastuu meidän uhrauksemme vuoksi? Eli ovatko lapset ja lastenlastenlasten lapset meille todellakin niin tärkeitä että me emme kaikki ryntäisi  hallitusrakennuksiin ja tappaisi viimeiseen mieheen ja naiseen niitä ihmislajin pelastajia jotka ovat riistäneet meiltä mukavan elämän muutaksi vuosikymmeneksi ennen kuin muita
vaihtoehtoja alettaisiin kehittää? Sarjan kolmannen osan julkaisemisesta voi kysellä Likeltä joka on julkaissut suomeksi kaksi ensimmäistä osaa.   

Dan Simmonsista lisää tietoa haluaville linkki:  

http://www.sci.fi/~spuck/shrike/   
http://booknet.cultnet.fi/kustant/like/kirjat/5784484.htm