Trilogiassaan Bilal pureutui väkivaltaan, vallanpitäjien juonitteluihin ja yhteiskunnalliseen sekasortoon. Samat teemat löytyvät myös Hirviön unesta, mutta kuten kaikissa aikaisemmissa bilaleissa, niin myös tässä teoksessa tärkeintä on rakkaus. 

Rakkauden ympärillä Bilalin henkilöt kiertävät kehää. Niinkuin Millenium- 
tv-sarjassa on kehänsä, niin myös Hirviön uni rakentuu ympyräksi. Tarinan rakkaussuhteet muodostavat kehän ja niin myös itse kertomuskin palaa siihen mistä alkaakin. Teos on itsessään täydellinen ympyrä jopa kirjan kansikuvaa myöten! 

Enki Bilalin tarinankertojataidot pääsevät Hirviön unessa oikeuksiinsa. Myös suomentaja Juhani Tolvanen on tehnyt alkuperäistekstille oikeutta ja suomentanut kirjan "oikein"... Kiitettävää on myös se nopeus, millä suomennos saatiin julkaistua, sillä alkuperäinen teos on ilmestynyt tänä samana vuonna. 

Ainoana negatiivisena seikkana Hirviön unessa silmään pistää henkilöiden ulkonäön samanlaisuus trilogiasarjisten päähenkilöiden kanssa. Toki Bilalilla on oma kaunis tyylinsä, mutta jos kirjan kertojan ulkonäön identtisyys trilogian pääseikkailijan kanssa ei ole suunniteltu, on se aikamoinen kömmähdys Bilalilta. Muuten henkilögalleria on yhtä ihana kuin ennenkin ja pienet yksityiskohdat ihmisten ulkomuodoissa antavat lukijalle katseltavaa vaikka kuinka moneksi katselukerraksi tahansa. Bilalin edessä 
on pakko myös tunnustaa, että kirja avautuu useilla lukemiskerroilla enemmän ja enemmän, mutta se ensimmäinen neitseellinen lukukokemus on silti koskettavin. 

Vaikka Hirviön uni on oma kokonainen kehänsä, se saa myös odottamaan jatko-osaa - toista risteävää kehää - tälle teokselle. Voi vain toivoa, että Bilal on ihastunut trilogia-ajatteluun ja viimeistelee tämänkin tarinan vielä hyvillä pätkillä jatkoympyröitä. 

Tarina on siis 10 miinuksen arvoinen ja kirjan kuvitus yhdeksikön tasoa. Tämä siis ankaralla Bilal-asteikolla. Normaalin sarjakuva-arvostelutaulukon numerot kun loppuisivat Bilalin kohdalla aina yläpäästään pahasti kesken.