edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Weis & Hickman: Haltijoiden tähti
(Kuolemanportti-sarjan osa II)

Arvostelu: Heikki I. Kauma


ISBN: 951-1-14991-1
Kirjoittajat: Margaret Weis & Tracy Hickman
Sivumäärä: 478
Alkuperäinen nimi: Elven Star
Johdantoa:

Kirjailijoiden pitäisi olla tuttuja lähes kaikille fantasiakirjoja lukeville. Onhan Weissin ja Hickmanin Dragonlance-sarja aivan loistava ja maailmankuulu. Tämä heidän uusi sarjansa ei kuitenkaan mielestäni vedä vertoja heidän vanhoille kirjoilleen. Kenties syynä on oma ikääntymiseni, tai ehkä he ovat ruvenneet liian "kosmisiksi". Minusta ei vain ole kiva lukea tarinoita puolijumalista, joihin on hankala samaistua.

Haltioiden tähti on Kuolemanportti-sarjan toinen osa, ja siis jatkoa Lohikäärmeen siivelle. Kuolemanportti-kirjojen hyviä puolia on jokaisen kirjan erilaisuus toisistaan. Maailma on jokaisessa aivan uusi, kuten henkilötkin suurimmaksi osaksi. Päähenkilöiden vaihtuminen luo mukavasti jännitystä siitä, ketkä kuolevat ja ketkä selviävät. Yleensähän pitkässä kirjasarjassa lukija aina arvaa, että päähenkilöt kuitenkin selviävät, koska heitä tarvitaan vielä täyttämään parikin romaania.

Kuvaus maailmasta:

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pryanin tulimaailmaan, jossa neljä aurinkoa porottaa lakkaamatta. Ja me kun valitamme kasvihuoneilmiöstä...Pryanissa ei siis ole yötä ollenkaan. Runsaasta valosta johtuen kasvit ja puut ovat suunnattoman kokoisia. Ihmiset ja haltiat asuskelevat korkealla maanpinnan yläpuolella puiden latvoissa. Kääpiöt asuvat syvemmällä sammalen ja puiden sisässä, mutta hekään eivät asu maanpinnalla. Pryan vaikuttaa aluksi melko uskottavalta maailmalta, mutta kyllä sekin illuusio pian sortuu. Fysiikan lakeja siis uhmataan niin mallikkaasti, että Newton kieriskelee haudassaan. Toisaalta juuri uskomattomuus ja ihmeet ovat fantasiakirjojen suola. (jotkut ainakin sanovat näin) Syvällä viidakon uumenissa möyrii valtavia matomaisia lohikäärmeitä, jotka ainakin minun mielestäni muistuttavat enemmän kuin vähän MTG:n Craw Wurmeja.

Juoni varsin lyhyesti ja vähän henkilöistä:

Kovasti maailmojen herraksi hinkuva mahtivelho Xar lähettää uskollisen palvelijansa Haplon Pryaniin tutkimaan ja aiheuttamaan hajaannusta. Haplo on älykäs ja kovapintainen patryni, jonka voimat ovat aivan suunnattomat. Rakkaan koiransa kera Haplo siis lentää Kuolemanportin kautta Pryaniin, jossa asiat ovat aika mullinmallin.

Jokin kauhea ja pysäyttämätön voima uhkaa kaikkia viidakkomaailman asukkeja. Pelastajaksi saapuu Dragonlance-kirjoista tuttu henkilö, mutta empä viitsi paljastaa kuka. Kaksi salakuljettaja ihmistä: Roland ja hänen kurvikas siskonsa Rega, tekevät bisneksiä kääpiö Drugarin ja haltia Paithan Quindiniarin kanssa. Kääpiö Drugar siis tilaa ihmissisarusten kautta Paithanilta aseita. Regalla ja Rolandilla on myös muita hiukan katalampia suunnitelmia nuoren Paithanin rahojen menoksi.

Päähenkilöt ovat lähes kaikki joko uskomattoman komeita taikka kauniita. Sehän on tietysti itsestäänselvyys.

Aseiden kuljetuksen yhteydessä kääpiö, haltia ja kaksi ihmistä törmäävät yhteen. Asiat menevät pahasti pieleen ja maailmanloppu uhkaa. Siinä sivussa myös lempi roihuaa ja rotuvihat leimahtelevat. Rakkausjutut ovat ihan kivaa luettavaa, mutta kovin ennalta arvattavissa. Verikin roiskuaa kiitettävästi, mutta sillä ei mielestäni mässäillä tarpeeksi.

Lopulta Haplo joutuu osin tahtomattaan osallistumaan ihmisten, haltioiden ja kääpiön pelastamiseen.

Sitten sanoinkuvamattoman julmaa arvostelua:

Haltioiden tähti on hyvin ristiriitainen kirja, ja siksi siitä on aika hankala sanoa selkeää mielipidettä. Kirja yrittää selvästi olla vakava ja kenties jopa hätkähdyttävä, mutta välillä taas tuntuu että kirjoittajat parodioivat koko fantasiakirjallisuutta. Opus on täynnä lainauksia ja viittauksia sellaisista klassikoista kuin "Taru Sormusten Herrasta", "Star Wars", "Jedin Paluu", Dragonlance-kirjat ja meidän todellisuudestamme. Ette kuule uskokaan kuinka paljon häiritsee kun fantasia kirjassa aletaan puhumaan Errol Flynista taikka Apollo-projektista.

Nämä lainaukset ovat kuitenkin varsin hupaisia, mutta toisaalta ne sotkevat kirjan tunnelmaa. Jos Haltioiden tähti siis olisi Pratchett-tyylinen komedia, niin ne istuisivat hyvin tarinaan. Mutta kun se ei ole.

Juoni on välillä aivan tolkuton. Minua todella ihmetyttää miten sarja tästä jatkuu. Välillä taas juoni on varsin ennakoitavaa. Kuulostaako sekavalta? No sitä se on.

En pahemmin pitänyt kirjan henkilöistä. Ykkösosan Käsi-Hugh oli paljon mielenkiintoisempi kuin nämä hienostohaltiat ja rääsyläisihmiset. Mutta toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä nämäkin henkilöt hakkaavat kevyesti esim. Eddingsin paperinohuet persoonat. Elikkä kyllä sitä luonnetta ja eloa ihan riittävästi löytyy. Päähenkilöitä vain on niin paljon tässä kirjassa, että heihin ei kerkeä syventyä niin tarkkaan.

Haltioiden tähti on siis hyvin uskomatonta seikkailua ja ihan kelvollinen kirja. Sen pahin ongelma on kuitenkin se, että se ei osaa päättää onko komediaa vai vakavaa tarinaa. Pienoiselta pettymykseltä tämä Kuolemanportti-sarja alkaa tuntumaan. Se ei ole ollenkaan huono, mutta niin paljon parempiakin kirjoja on maailma pullollaan.

* * *

Jos kiinnostaa, niin voit viskata henkilökohtaisen
palautteen kirjoittajalle seuraavan tekstilaatikon kautta
   
edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava