edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Veteen piirretty viiva

Arvostelu: Asta Tenhunen


Terrence Malick oli pitkään poissa julkisuudesta. Kun hän tuli takaisin, hänellä oli mukanaan idea elokuvasta "The Thin Red Line" James Jonesin romaanin mukaan. Leffa valmistui viime vuonna suurten odotusten varjossa, mutta elokuva ei petä odotuksia. Kaikki suuret toiveet, mitä Malickiin kohdistettiin, saavat vastauksensa: The Thin Red Line on koskettava, häkellyttävä, kaunis ja kertomuksensa arvoinen elokuva.

The Thin Red Linesta odotettiin sotaelokuvaa Pelastakaa Sotamies Ryanin pariksi. Leffa ei kuitenkaan muistuta sota-elokuvaa sen paremmin kuin amerikkalaista elokuvaa ylipäätänsäkään. Tarina kertoo kyllä sodasta, mutta harvinaisella tavalla: elokuva osoittaa sotimisen katkonaiseksi, epäloogiseksi ja tappavaksi väkivaltatilanteeksi, joka ei ole kellään kontrollissa ja jota ei loppujen lopuksi kukaan edes ymmärrä. Ihmiset pelkäävät, uskovat, kuolevat ja tappavat toisiaan, mutta ehkä jossain toisaalla ihmisten toiveissa on maailma, jossa elämä jatkuu.

Kaiken kaikkiaan Malickin lähes kolmetuntinen elokuva on tunteiden raastinrauta, joka jättää ajateltavaa pitkäksi aikaa elokuvankin jälkeen. Kyynelehtimisen tauottua elokuvasta voi jäädä jäljelle olemisen sietämätön keveys, jolla Malick leyhyttelee tarinaansa eteenpäin.

Elokuvan nimi on suomennettu Veteen piirretyksi viivaksi, joka on ihan onnistunut nimi, vaikka loppujen lopuksi viittaakin muualle kuin leffan alkuperäisnimi. Pääosissa häärii joukko näyttelijämiesten parhaimmistoa, vaikka innokkaimmin mukaan pyrkineet ovatkin saaneet täysien kusipäiden roolit. Elokuvan arvoisiin suorituksiin yltävät surusilmäinen Elias Koteas ja tarinaa kuljettava Jim Caviezel, jotka eivät ole suuria nimiä, vaikka ovatkin tuttuja kasvoja monista aiemmista amerikkalaisista sota-aiheista elokuvista. Hyvät työt tekevät myös odotetusti Nick Nolte, George Clooney ja ennen kaikkea Woody Harrelson. Parhaiten onnistuu kuitenkin riipivän ristiriitaisen roolin läpi taiteileva Sean Penn, johon loppujen lopuksi kiteytyy elokuvan moniaineksisuus ja häkeltävän koskettava tarina.

Herkkä kuvaus on James Tollin käsialaa ja enkelimäisestä musiikista vastasi Hans Zimmer. Ilman heitä elokuva olisi ollut torso; nyt katsojille tarjottiin kaksi tuntia ja 50 minuuttia elämystä itse elämästä.

* * *

Elokuvan nähneet ovat tervetulleita jakamaan tuntemuksiaan
Astan kanssa.
   
edellinen
etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava