edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Kapteenin katkera kaipuu

Norman Spinrad: Kapteenin tarina

(WSOY 1999, 300 s)

Suom. Kristiina Drews

Arvostelu: Sari Peltoniemi


Kalaksikukon lukijat valittavat, että allekirjoittanut kiroilee nykyään arvosteluissaan kuin meriroisto eikä vaivaudu kirjoittamaan sivistyneesti. Ja kyllä se niin on, että taas tekisi mieli sadatella tai ainakin jollain keinoin kätkeä hämmennyksensä.

Kapteenin tarina nimittäin jätti kiusallisen ambivalentin olotilan. Hetkittäin olin valmis jättämään kesken koko jaarituksen ja sitten taas oudosti lumouduin. Lieneekö kirjailijan ammattitaitoa, että osaa keskeyttää pitkällisen pohdintansa juuri sillä hetkellä, kun lukija havaitsee kaipaavansa viihdettä ja toimintaa. Saatuaan hiukan virvoitusta lukija taas kuin huomaamattaan lipuu mukaan kielellisestikin hiukan monimutkaisiin selvityksiin, jotka kuuluvat kapteeni Genro Kane Guptan tyyliin ja toimenkuvaan.

Minulta on jäänyt jokunen scifin perusteos väliin, mutta oletan, että Kapteenin tarina on juuri sitä itseään. Avaruudessa mennään merkillisellä laitoksella, jolla on myös tosi merkillinen moottori. (Kirjan takakansi manitsee tässä yhteydessä "naisen seksuaalienergian".) Kuvioissa ovat mukana Ne Jotka Menivät Edeltä eli olennot, jotka ovat poistuneet muualle tai kadonneet, mutta jättäneet perinnöksi ohjeet tämän omalaatuisen avaruuslaivan – tai pikemminkin sen käyttämän tekniikan – valmistamiseksi. Niin, tässä on jotakin, joka tuntuu tutulta, mutta on huomattava, että nämä ovat vain vähäisiä yksityiskohtia. Kaikkiaan Spinradin ideat ja tapa kirjoittaa tuntuvat hyvinkin omaperäisiltä.

Mitään Tähtien sotaa tämä kirjaa ei tokikaan tarjoile. Kapteeni joutuu ankarasti pohtimaan, mitä on mayan hunnun takana ja miten sinne pääsisi kurkistamaan. Onko kelluvan culturan (t.s. alukselle kulloinkin rakennettu miljöö ja sen matkustajat) hienostunut, mutta turhanpäiväinen elämä kiihkeimmilläänkin vain varjo; ovatko huimimmatkin nautinnot vain aavistus siitä, mikä Suuressa ja Ainoassa (tai Autiossa) odottaa. Nämä ikiaikaiset peruskysymykset saatetaan ikään kuin konkreettiselle tasolle varsinkin pilotti Dominique Alia Wun kautta.

Päähenkilöitten – joihin laskettakoon kapteenin ja pilotin lisäksi aluksen domo (eräänlainen taiteellinen johtaja) Lorenza Kareen Patali – triangeli virittyy kehykseksi sille, mitä tuleman pitää. Lorenza ja Dominique edustavat kahta äärilaitaa, joitten välillä kapteeniparka koettaa sukkuloida miehuutensa peitsen epäluotettavassa ohjauksessa. Lorenza on kelluvan culturan ruumiillistuma ja Dominique puolestaan houkuttaa sokkohyppyyn; hän haikailee tuonpuoleiseen, voimallisempaan ja täydellisempään maailmaan. Kaikille kolmelle on yhteistä pyrkimys yhä järisyttävämpiin kokemuksiin, joita kukin tavoittelee omalla ominaisella tavallaan.

Kirjan rakkaustarina on harvinaisen viiltävää luettavaa. Ehkä rakkaustarina ei edes ole sopivin sana luonnehtimaan tätä kipeää ottelua, vaikka siinä jotakin omalaatuista romantiikkaa ilmeneekin.

Varsin nautittavaa on henkilöiden käyttämä sekakieli. Kapteenin oma ilmaisu on polveilevaa ja koristeellista, ja varsinkin dialogissa vilisee sanoja monista eri kielistä. (Kääntäjä on tehnyt huiman työn erilaisten tyylien ja rönsyilevien virkkeiden ryteikössä.) Tässä yhteydessä pitää mainita vielä henkilöitten nimet, jotka sinänsä ovat kiehtova yksityiskohta ja pieniä tarinoita jo sinänsä.

Kapteenin tarina saattaa kärsiä monenkinlaisista antikliimakseista ja vaatii sitäpaitsi sulattelua, mutta kannattaa silti kokeilla sokkohyppyä Spinradin tapaan.

* * *

Kalaksikukko on kautta aikain tarjonnut
lukijoilleen ainutlaatuisen mahdollisuuden antaa palautetta
suoraan juttujen kirjoittajille. Siitä vain käyttämään tätä etuoikeutta.
Ja todella fiksut tyypit laittavat oman osoitteensakin mukaan.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava