edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Neil Gaiman: Neverwhere

Arvostelu: Heikki Kauma


Sivumäärä: 315
ISBN: 951-1-14857-5

Neil Gaiman tunnetaan parhaiten mainetta niittäneen Sandmanin luojana. Hän on lisäksi puuhaillut paljon muutakin. Neil on mm. kirjoittanut novellikokoelman, jota en ole ikävä kyllä lukenut, ja romaanin Terry Pratchettin kanssa, joka oli oivallisen hauska. Tämän yhteistyön tuloksen nimi on muistaakseni Hyviä enteitä, mutta en mene vannomaan. Neverwhere on Gaimanin ensimmäinen ikioma romaani. Kirja on silkkaa fantasiaa, mutta onneksi tyystin erilainen kuin genren valtavirta.

Kirjan päähenkilö Richard Mayhew on nuori lontoolainen vakuutusvirkailija, jonka elämä on kaikinpuolin turvallisesti järjestyksessä. Hän menestyy kohtuullisesti urallaan, hänellä on kaunis tyttöystävä ja vaarallisinta hänen elämässään ovat kaahaavat taksikuskit. Ainoa outouden piirre Richardissa on pienten peikkojen keräileminen. Sitten eräänä kohtalokkaana päivänä kaikki muuttuu kertaheitolla, eikä Richardin elämä ole enää entisensä. Kiiruhtaessaan kihlattunsa kanssa ravintolaan mies miltei kompastuu maassa makaavaan haavoittuneeseen tyttöön. Tyttöystävänsä ja järkensä vastusteluista huolimatta Richard yrittää auttaa loukkaantunutta ja kantaa tämän asuntoonsa.

Mayhew saa selville, että kadulta kannetun tytön nimi on Door ja kaksi verenhimoista palkkatappajaa jahtaa häntä. Door on kotoisin maanalaisesta Lontoosta: ihmeellisestä maailmasta, jossa asuu kaikenkarvaista outoa sakkia. Alapuolisessa Lontoossa puhutaan rottien ja lintujen kanssa, käydään vaihtokauppaa viemäriväen kanssa, yritetään säilyä hengissä erilaisista karmeista hirviöistä huolimatta ja käydään Kelluvilla markkinoilla. Tähän mystiseen ja outoon maailmaan Richard joutuu vastoin tahtoaan. Doorin seurassa Mayhew kohtaa niin keskiaikaisissa haarniskoissa olevia ritareita, kuin monia vielä paljon, paljon oudompiakin olentoja.

Kaikkein parasta kirjassa ovat henkilöt. Gaimanin synnyttämät hahmot ovat mielenkiintoisia, omaperäisiä ja hyvin persoonallisia. Heistä ei myöskään paljasteta liikaa tietoja, joten he pysyvät jännittävän salaperäisinä. Door on nuori tummatukkainen nainen, jolla on ihmeellinen kyky avata ja jopa luoda ovia. Hän on urhea selviytyjä ja sympaattinen tyyppi.

Doorin avuksi pyytämä Carabasin markiisi on mystinen musta mies, joka elää palvelus palveluksesta periaatteen mukaan. Leveästi virnuilevasta markiisista ei oikein osaa sanoa onko hän hyvä vai paha olento, mutta kiinnostava hahmo hän ainakin on. De Carabasilla on joitakin ihmeellisiä kykyjä, mutta onneksi hänkin on kaukana puolijumaluudesta.

Herrat Croup ja Vandemar kutsuvat itseään aika-avaruuden parhaiksi kurkunleikkaajiksi, eivätkä he tunnu liioittelevan. Nämä kaksi kammottavaa, mutta myös runsaasti huvittavia piirteitä omaavaa 'miestä', jahtaavat Dooria työnantajansa käskystä. Suojaksi heitä ja muita Alapuolisen Lontoon vaaroja vastaan Door ja Carabasin markiisi palkkaavat Hunterin henkivartijaksi. Hunter näyttää huippumallilta tiukoissa nahkavaatteissa, mutta nainen todellakin osaa taistella. Kuten hänen nimensäkin vihjaa, hänen pakkomielteensä on legendaaristen hirmujen metsästäminen.

Neverwhere loistaa omaperäisyydellään muutenkin kuin vain henkilöiden kohdalla. Tavallisen ja tutun Lontoon maanalaisissa tunneleissa oleva maaginen maailma ei ole ainakaan niitä kaikkien tavallisimpia fantasiamiljöitä. Kerronta eroaa myös edukseen esim. Eddingsin kirjoista. Henkilöiden ja paikkojen kuvailua on sopivan niukasti. Gaiman käyttää hyödykseen kirjan parasta puolta televisioon nähden. Hän antaa lukijan oman mielikuvituksen laukata ja muodostaa kuva näistä ihmeellisistä näkymistä. Muutamalla tarkoin harkitulla kuvauksella ja yksityiskohdalla hän loihtii lukijan sielun silmien eteen fantastisia näkymiä.

Tarina soljuu jouhevasti eteen päin, eikä tylsiä suvantokohtia ole. Juoni on ihan hyvä ja siinä on muutamia oikeastikin yllättäviä käänteitä. Kirja on hauska ja se tempaa mukaansa. Huonoja puolia kirjasta ei tahdo löytyä. Jotain pientä siitä kuitenkin voi napista, jos oikein haluaa.

Muutamissa harvoissa paikoissa kirjan kieli tuntuu hieman tökeröltä. En tiedä kuinka paljon tämä on suomentajan virhe ja kuinka paljon itse kirjailijan. Tyypilliseen seikkailukirjojen tyyliin sankarit tuntuvat selviävän turhan helposti karmeistakin pinteistä. Kirjan pääpahis kukistetaan myös oudon kevyesti. Hänestä olisi odottanut enemmän vaaraa. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä miinuksia, eivätkä paljoa paina vaa'assa verrattuna kirjan hyviin puoliin.

Suosittelen kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville ja erityisesti sellaisille, jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä stereotyyppisiä sarjoja, jotka koostuvat monesta tiiliskiven paksuisesta romaanista, ja joiden omaperäiset ideat voi laskea yhden käden sormilla.

* * *

Palautteen voit jättä suoraan tähän laatikkoon.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava