edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Robert Holdstock:
Norsunluuportti

Arvostelu: Heikki Kauma


ISBN: 951-23-3863-7

Norsunluuportti on omalaatuinen ja kiehtova fantasiakirja. Se eroaa nykyään muodissa olevasta fantasiakirjallisuudesta, eikä siinä ole tyypillisiä kliseitä. Weisin, Hickmanin ja Eddingsin kirjat ovat tyyliltään ja hahmoiltaan tyystin eri perimää. Tolkienin teoksissa on sen sijaan jotain samaa kuin Holdstockin, koska molemmat hyödyntävät 'oikeaa' mytologiaa tarinoidensa pohjana. Holdstock vielä paljon selvemmin ja suoremmin kuin Tolkien, niin että Väinämöinen, Orfeus ym. esiintyvät omilla nimillään. Norsunluuportissa ei esiinny haltioita, örkkejä, puolituisia tai kääpiöitä, mutta monenlaisia muita myyttisiä hahmoja kylläkin.

Norsunluuportti on neljäs osa Alkumetsän tarinoita. Kirjan ymmärtäminen helpottuu suuresti, jos on lukenut ainakin sarjan ensimmäisen osan. Ilman sarjan aiempien osien tuntemusta mytagot ym. Ryhopen metsään liittyvät seikat tuntuvat varmasti kummallisilta, mutta kirjasta voi silti nauttia.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 1900-luvun alkupuoliskolle, mutta Ryhopen metsän sisällä aika ei virtaa tuttuja uomia pitkin. Siellä eri aikakausien sankarihahmot elävät yhdessä, vaikka ajallisesti heidän tarujensa välillä saattaa olla useita satoja vuosia.

Englannin maaseudulla sijaitseva mystinen Ryhopen metsä riivaa George Huxleyn mieltä, joka asuu perheineen tämän metsän vieressä. Hän on omistanut koko elämänsä metsän salaisuuksien ja muinaisesta mytologiasta tulevien asukkien tutkimiseen. George ei välitä vaimostaan, eikä hänen mielenkiintonsa riitä kunnolla edes poikiensa huomioimiseen. Georgen vanhempi poika Christian joutuu todistamaan äitinsä väkivaltaista kuolemaa ollessaan vielä pieni lapsi. Rakkaan äidin julma kohtalo askarruttaa ja vaivaa Christianin mieltä vuosien ajan.

Monta vuotta myöhemmin Christian lähtee seuraamaan isänsä jalanjälkiä Ryhopen metsään, joka on osa ikiaikaista Alkumetsää. Metsässä nuori mies ja sotasankari huomaa joutuneensa toiseen maailmaan, jossa normaalit luonnonlait eivät päde. Christian kohtaa kelttisotureita, velhottaria, kivikauden metsästäjiä ja keskiaikaisia ritareita. Hän päätyy suuren ja lihavan kelttisankari Kylhukin legioonaan, joka suorittaa johtajansa vaarallisia tehtäviä. Legioonan jäsenenä Christian joutuu uskomattomiin seikkailuihin, joissa vilisee jättiläisiä, alkuhenkiä ja kreikkalaisia sotureita.

Kirjan henkilöt ovat enimmäkseen upeita, mutta siitä Holdstock ei ansaitse kaikkea kiitosta. Hahmot nimittäin ovat enimmäkseen otettu eri maiden ja kansojen myyteistä. Tietysti kirjailija on elävöittänyt ja muokannut hahmoja suuresti, samoin kuin luonut muutamia aivan uusiakin. Jotkut henkilöt tuntuvat kuitenkin hiukan psykologisesti epäjohdonmukaisilta, mutta sekin on hyväksyttävissä mytagojen olemuksen takia. Enimmäkseen henkilöissä on kuitenkin sellaista syvyyttä ja elävyyttä, että esim. Eddingsin kirjojen henkilöt tuntuvat vertailtaessa paperinukeilta.

Kerronnassa Holdstock käyttää runsaasti piristäviä kielikuvia ja vertauksia. Kylhukin legioona esimerkiksi kuvataan usein valtavaksi eläimeksi. Kirjan kielen suurin heikkous on ylipitkät ja sekavat virkkeet. Onneksi niitä ei ole kammottavan usein, mutta silti ne ärsyttävät. Esimerkiksi yksi virke, jossa Christian kuvailee Kylhukin legioonaa, sisältää 61 sanaa ja 6 lausetta. Välillä lauseissa on puuduttavan pitkiä luetteloja ja läkähdyttävä määrä adjektiiveja. Enimmäkseen kieli on kuitenkin ihan sujuvaa ja tarinaan sopivaa.

Norsunluuportti on melko jännittävä, hyvin tapahtumarikas, melko hauska ja kaikenkaikkiaan hyvää lukemista. Alkumetsän tarinoista ainoastaan ensimmäinen osa on yhtä hyvä kuin tämä neljäs, ja tämän jälkeen jää innolla odottamaan jatkoa.

* * *

Tästä laatikosta menee palaute suoraan kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava