edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Guy Gavriel Kay:
A Song For Arbonne

Arvostelu: Marko Ikäheimo


alkuteos 1992
arvosteltu versio:
ISBN 0-541-45332-8
pehmeäkantinen, 511 s., $6.99
Roc Fantasy

klikkaamalla saat vähän isomman kuvan Arbonnen valtakunta ja sitä hallitseva leskiherttuatar ovat suurissa vaikeuksissa. Pohjoinen naapuri, sotaisa Gorhaut on toisen valtakunnan kanssa solmitun epäedullisen rauhan jälkeen pyrkimässä levittäytymään etelään. Maskuliinista Corannosia palvovat gorhautilaiset pitävät myös feminiinin Rianin tunnustavia arbonnelaisia taistelukyvyttöminä nahjuksina. Ei riitä, että arbonnelaiset miehet antavat naisten hallita itseään, he vieläpä tuhlaavat aikaansa trubaduurien tyhjänpäiväisiin lemmenlurituksiin.

Arbonnessa riittää kotoperäisiäkin ongelmia. Kaksi mahtavinta herttuaa on juuttunut vuosikymmeniä kestäneesen vihan kierteeseen. Ei ole edes varmaa, josko Gorhautin hyökätessä he edes suostuisivat samalle taistelukentälle.

Molemmat valtakunnat tunnustavat coranien veljeskunnan, jonka jäsenet tarjoavat asetaitojaan palkkiota vastaan. Nuori palkkasoturi, Blaise, saapuu pohjoisesta Arbonneen koettamaan onneaan paikallisten ylimysten palveluksessa. Blaisen menneisyys saattaa kuitenkin ratkaista kahden valtakunnan tulevaisuuden.

Hyvä kirja, mutta... Kuten suurin osa Kayn muustakin tuotannosta, Arbonne perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Tällä kertaa edes karttaa ei ole vaivauduttu muuttamaan: se on ilmiselvästi nykyisen Ranskan alue (kirjailijan oma esipuhekin kehoittaa ääntämään nimet ranskalaisittain). Tämä ei kuitenkaan pääse haittaamaan lukukokemusta, pikemminkin päin vastoin. Ripaus tuttuja elemettejä tuo tapahtumat lähemmäksi lukijaa. Vieraantumaan ei pääse myöskään ylenmääräisen taikuuden vuoksi: magiaa edustavat pelkästään Rianin papittaret rajoitettuine selvännäkö- ja parannuskykyineen.

A Song for Arbonne on paljon hitaanpi ja viipyilevämpi kuin Kayn tähänastinen mestariteos, Tigana. Suuria ja järisyttäviä tapahtumia koetaan, mutta ne menevät lukijan ohitse ihmeen pienin myllerryksin. Itse asiassa taistelukohtauksia suuremmaksi kliimaksiksi kirjassa muodostuu vanhan laulajan esitys majatalossa. Jos Tigana olisi isänmaallista henkeä nostattava laulu, A Song for Arbonnea voisi verrata trubaduurin haikeaan muisteloon jo kohta menneen maailman loistosta.

Kirjan suurin vika on sen pahikset. Ja nyt todellakin on kyse pahoista tyypeistä. Tiganan majesteettisen traagisen vastustajan sijasta gorthautilaisten johtajat ovat kuolaavia, testosteronissa rypeviä kusipäitä. Heille ei lukija voi toivoa mitään muuta kuin pikaista hengenmenoa. Ja meiluusti vielä jollakin mahdollisimman epämiellyttävällä tavalla.

Ensikertalainen pääsee Guy Gavriel Kayn tuotantoon sisälle ehkä Arbonnea helpommin Tiganan tai perinteisemmän Fionavar-trilogian kautta. Kirja on kaikesta huolimatta niin määrättömästi genren keskitasoa ylempänä, että sitä voi varauksetta suositella jokaiselle hyvän fantasian ystävälle.

* * *

Jos haluta jättää palautetta kirjoittajalle, tässä on suora linja.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava