edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

(Tammi 2000, 456 s.)
Suomentanut Jaana Kapari
ISBN 951-31-1737-5

Arvostelu: Sari Peltoniemi


Tiesittekö, että Englannissa lapset lintsaavat koulusta, jotta pääsevät ostamaan uuden Harry Potterin heti sen ilmestyttyä? No sitä ette ainakaan tienneet, etten ole ikinä saanut minkään juttuni vuoksi niin paljon sähköpostia kuin edellisen HP-arvostelun. Jos tuo arvostelu olisi ollut sävyltään negatiivisempi, niin olisin luultavasti pahassa pulassa samoin kuin päätoimittaja Ikäheimo – luultavasti lojuisimme Azkabanin selleissä ankeuttajien armoilla. Joka tapauksessa hukkuisimme kiukkuiseen postiin. Ihan tosi, ellen olisi sattunut pitämään myös tästä uudesta Potterista, niin jättäisin koko arvostelun kirjoittamatta. Tämä saattaa tuntua raukkamaiselta, mutta ymmärtäkää ihmistä, joka on saanut tuta Harry Potterin ystävien kiihkeyden ja runsaslukuisuuden.

Mutta eipä tässä hätää, sillä uusinkin Harry Potter on oikea namipala. Harry aloittaa Tylypahkan velhokoulussa kolmannen luokan. Uusi oppiaine on ennustaminen, jota opettaa mystinen Sibylla Punurmio. Toinen uusi opettaja on Remus Lupin; hänen alaansa on pimeyden voimilta suojautuminen. Hermione rakentaa itselleen ennätysmäisen opinto-ohjelman ja joutuu suorastaan repeytymään kahtaalle siitä selvitäkseen. Kolmasluokkalaiset saavat myös tehdä viikonloppuretkiä Tylyahon velhokylään, mikäli vain onnistuvat saamaan huoltajaltaan allekirjoituksen lupalappuunsa. Hagrid on päässyt uuteen tehtävään ja esittelee jälleen jokusen suloisen lemmikkinsä. Ja kaiken yllä leijuu Sirius Mustan uhkaava hahmo, joskin melkein yhtä kauheita ovat ankeuttajat, Azkabanin vanginvartijat, jotka parveilevat koulun ympärillä.

Ehkä vielä entistäkin vahvemmin ja selkeämmin ovat mukana ne elementit, jotka HP-kirjoista tekevät niin mainiota viihdettä. Toki kerrataan vanhoja hyviksi havaittuja aineksia: Dursleyn perheen loputonta julmuutta Harrya kohtaan, Suurta Uhkaa, rakkaita ystäviä ja Tylypahkan velhokoulun lumovoimaa. Tähän kaikkeen ei jostakin syystä kyllästy, pikemminkin siihen jää koukkuun.

Tarina säilyttää raikkautensa, kun Rowling kauhoo mukaan aina jotakin uutta ja yllättävää, josta usein kuitenkin löytyy lopulta myös kytkös aiemmin kerrottuun. Lukija tuntee pikkuhiljaa saavansa hahmotettua jonkin suuremman kokonaisuuden.

Uusimman Harry Potterin juoni noudattaa kaavaa, joka on aiemmista osista tuttu: alussa ilmenee suuri uhka, josta muistutellaan pitkin matkaa. Matkan varrella käsitellään pienimuotoisempia ongelmia, mutta loppuun säästyy huipennus; tämä tapahtuu perinteisesti luolassa, maanalaisessa käytävässä tai muussa vaikeapääsyisessä paikassa. Jokunenkin lukija on jo varmasti oppinut tunnistamaan Rowlingin metkut ja harhautukset ja arvaamaan kulloisenkin lopputuloksen. Silti tuntuu aina olevan jokin asia, joka on pakko selvittää ja jonka vuoksi täytyy posotella kirja läpi (ja mieluiten heti). Myöskään jo mainittujen yksistyiskohtien tenho ei ole vähäinen: esimerkiksi huispausottelut välittyvät ihmeen jännittävinä. Henkilötkin ovat jo tuttuja ja rakkaita, joten heidän vaiheensa on pakko saada tietää mahdollisimman tarkkaan. Täkyjä on siis (edelleen) yhdelle lastenkirjalle aivan riittävästi.

Harry Potter –romaani on niin kuin syntymäpäivä. Tutut peruskuviot, mutta myös yllätyksiä. Ja ennen muuta se lahjapaketti.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja arvostelun kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava