edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

Kosuke Fujishima: Oh My Goddess!

Esittely: Marko Ikäheimo


Arvosteltu Dark Horsen julkaisemat kokoelmat:

1-555-Goddess
ISBN 1-56971-207-7 

Love potion No. 9
ISBN 1-56971-252-2 

Sympathy for the Devil
ISBN 1-56971-329-4 

Terrible Master Urd
ISBN 1-56971-369-3 

The Queen of Vengeance
ISBN 1-56971-431-2 

(kuudes kokoelma: 
Mara Strikes Back
ilmestyy lähiaikoina)

(Psst! Jos alan slangi ei aukene, tässä vähän sananselitystä:
Manga=japanilainen sarjakuva
Anime=japanilainen piirroselokuva
Molemmilla on oma, helposti tunnistettava piirrostyylinsä ja kerrontatapansa.
Länsimaisesta nykysarjakuvasta löytyy paljon vaikutteita mangasta.)

Keiichi Morisato on ihan tavallinen japanilainen opiskelijapoika, jolla ei lyhyehkön vartensa vuoksi käy kovin hyvä flaksi naismaailmassa. Eräänä iltana hän joutuu vahtimaan asuntolansa puhelinta. Vartoominen on pitkästyttävää touhua, joten Keiichi päättää tilata pizzan. Sattumalta hän valitsee kuitenkin väärän numeron, josta vastaa "jumalattaren tekninen avustuslinja". Sattuuhan noita, vääriä numeroita. Mutta mitenpä toimia salaperäisen kaunottaren kanssa joka näyttää tupsahtavan tyhjästä huoneeseen ja lupaa täyttää yhden toiveen? Keiichi haistaa tietysti jekun, joten hän päättää pyytää hulluinta mieleen juolahtavaa asiaa. Hän toivoo, että joku "jumalattaren" kaltainen olisi ikuisesti hänen luonaan. 

Ja sen jälkeen elämä ei enää ollut entisensä. 

Sillä salaperäinen vieras sattuu olemaan ihan oikea jumalatar, Belldandy. Eikä kerran esitettyä toivetta voi enää perua. Miesten opiskelija-asuntolaan ei naisia kelpuuteta (edes jumalattaria), joten pariskunta lentää pellolle. Onneksi Belldandyn kykyjen avulla he löytävät vanhan temppelin asunnokseen. 

Keiichin elämä ei vaikuta ensialkuun aivan mahdottomalta. Hieman nikkarointia (ja taikavoimia), ja temppelistä tulee oikein mukiinmenevä asunto. Ja Belldandy ei ole kovinkaan epämiellyttävä asuinkumppani. Hän on kaunis ja lempeä, eikä ajoittaisesta yliluonnollisten apukeinojen käytöstäkään ole ainakaan haittaa. 

Eihän tällainen voi tietenkään jatkua pitkään. 

Sexy sister  Päivänä eräänä posti tuo omituisen videokasetin nimeltään "Sexy Sister". Keiichin kokeilleissa sitä televisiosta putkahtaa ilmoille (aivan oikein) toinen jumalatar: Urd, Belldandyn isosisko. Voimiltaan hän on Belldandyä mahtavampi, mutta samalla niin kovin ailahtelevainen. Urdin mielestä kahden nuoren suhde ei kehity riittävän nopeasti, joten hän yrittää jokaisessa sopivassa välissä vähän vauhdittaa sitä lemmenjuomien ja muiden kepulikonstien avulla. Tarvitseeko edes sanoa, että nämä apukeinot menevät yleensä (tai itse asiassa aina) hirvittävällä tavalla pieleen? Säännönmukaisesti Keiichi-rukka joutuu vielä kärsimään niistä. 
Muistinko jo mainita, että Urd on myös melkoinen seksipommi? 

Myöhemmin joukkoon liittyy myös kolmas jumalar, Belldandyn ja Urdin pikkusisko Skuld. Hänellä ei ole vielä hallussa sanottavasti taikavoimia, mutta niiden puutteen hän korvaa teknisellä taituruudellaan. Skuld osaa rakentaa mitä tahansa mistä tahansa, kuten vaikkapa kätevän bugiansan jokaisesta kodista löytyvistä tarvikkeista. Nämä bugit ovat muuten virheitä ulottuvuuksia säätelevän tietokoneen, Yggdrasilissa, ohjelmistossa. Ulkoisesti ne näyttävät lähinnä kaneilta, joilla on hämähäkin jalat. Hankalia pirulaisia hävittää. 

Sarjan edetessä juoneen tulee mukaan myös muita hahmoja, kuten Keiichin pikkusisko Megumi ja hänen oppilaitoksensa moottorikerhon iloiset veikot. Yhdessä he saavat melkoisen mylläkän aikaan. Eikä asioita ainakaan yksikertaista vaikkapa mahtavan demoni Maran ajoittaiset vierailut. 

Täydellistä  Yleensä suurillakin sarjakuvapiirtäjillä on joku heikko kohta. Esimerkiksi kovin ihailemani John Byrne ei osaa piirtää autoja, jotka ovatkin yleensä hänen jäljiltään aika kulmikkaita hökötyksiä. Tai sitten joillakin piirtäjillä ei riitä mielikuvitus vaatteisiin, joten hänen naishahmonsa kulkevat aina samoissa kledjuissa. 

Kosuke Fujishimalla ei tällaisia rajoituksia ole. Hän on suorastaan pelottavan taitava. Piirrosjälki on veitsenterävää ja vilisee yksityiskohtia. Lisäksi varsinkin naishahmoille on jaksettu suunnitella aina uusia kauniita vaatteita. Garderoobin uusiminenhan ei ole jumalattarille temppu eikä mikään. Ja mitä siihen tekniikkapuoleen tulee, Fujishiman autot ja moottoripyörät ovat suorastaan fotorealistisia. Niitä katsellessa ei ihmettele yhtään, että piirtäjä omisti ensimmäisen kokoelman ilmestymisen aikoihin jo seitsemän moottoripyörää ja kolme autoa. 

Jotkut mangat näyttävät vähän omituisilta länsimaisesta lukijasta. Oh My Goddessin kuvasto ei kuitenkaan vaadi kovin paljon totuttelua, ehkä lievähköä hahmojen isosilmäisyyttä lukuunottamatta. Mutta sekään ei ole siitä pahimmasta päästä. 

Hyväkään piirrosjälki ei sarjakuvaa pelasta, jos juonet ovat silkkaa höttöä. Oh My Goddess loistaa kuitenkin tälläkin osastolla. Heti ensilukemalta rakastuin mangan kaheliin huumoriin. Jouluateria ravintolassa muuttuu kahden kiistelevän jumalattaren ristitulituksessa henkiinherätetyistä kalkkunapaisteista ja muista ruokatarpeista koostuvien hirviöiden kaksintaisteluksi. Skuld ja Urd ratkaisevat puolestaan puhelimeen vastausvuorot melko erikoisella tavalla: erikoisrakenteisesta kranaatista nypitään sokkia, hävinnyt kyllä huomaa erheensä. Niin, ja kaikkihan toki tietävät, että polttomoottorin saavat itse asiassa toimimaan ne pikku peikot, jotka työntävät mäntää ylös ja alas? 

Mutta sarjalla on myös herkätkin puolensa. Esimerkiksi tarina, jossa vahingossa lapseksi muuttunut Urd tutustuu naapuriston yksinäiseen pikkupoikaan, on suorastaan sydäntäraastavan riipaiseva. Myöskin Belldandyn ja Keiichin suhteen kehittyminen on kuvattu suurella tunteella ja myötätunnolla. 

Rakkautta ensi silmäyksellä  Henkilökohtaisesti en pidä yhtään siitä mangan lajista, jossa on hirveästi toimintaa mutta vähän dialogia. Monia sivuja peräkkäin saatetaan uhrata sille, että päähenkilö juoksee huoneen päästä päähän. Niinpä esimerkiksi palvottu Akira ei nappaa minua yhtään. Oh My Goddess ei sorru edelliseen syntiin. Sen jokaisessa kuvassa tapahtuu jotakin ja dialogia riittää. Olkoonkin, että se on jokus vähän höpsähtänyttä. Esimerkiksi erään sukellusveneen ajaessa karille satelee ilmoituksia: 
- Flooding in aft torpedo room!
- Starboard trim tanks damaged, sir!
- Missile hatches jammed!
- Captains coffee mug cracked!
Oh My Goddessista on tehty myös anime, joka itse asiassa sai minut mangaan tutustumaankin. Vaikka piirrosjäljeltään se onkin kohtuullisen hyvää, anime painostaa mangaa enemmän romantiikkaan ihanan sekopäisen huumorin ja kahjojen juonenkäänteiden kustannuksella. 

Jos tikusta pitää asiaa vääntää, yksi pikkuinen juttu minua Oh My Goddessissa ihan vähän häiritsee. Mangaahan luetaan japanissa meikäläisittäin katsottuna "lopusta alkuun". Niinpä länsimaiselle lukijalle täytyy piirrokset kääntää nurin, mikä luonnollisesti muuttaa hieman sommittelua. Saattaisi joskus olla hauskaa nähdä tämä manga alkuperäisessä muodossaan. 

Silti Oh My Goddess on kaikkien kokoelmiin tuhlaamieni ruokarahojen arvoinen. Kaurapuuro maistuu niin hyvältä, kun sen kyytipoikana voi lukea näin loistavaa sarjakuvaa. 

* * *

Seuraava laatikko on suora linja esittelyn kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava