|
50-luvun Yhdysvallat. Ydinsodan pelko leijuu ilmassa, ja televisiossa
pyörii "Duck and cover"-tietoiskuja. Neuvostoliitto voittaa kilpa-ajon
avaruuteen ja Sputnik kiertää maapalloa. Tämä saakin amerikkalaisen
katsomaan taivaalle ja miettimään, mitä muuta kauheaa kommunistit
voivatkaan sinne lähettää. Silloin onkin juuri sopiva aika
monikymmenmetrisen metallirobotin syöksyä avaruudesta mereen erään
pikkukaupungin rannikolla.
Hogarth Hughes on pikkupoika, joka myöskin katselee taivaalle. Mutta hän ei odota kommunistien maahanlaskua, vaan ulkoavaruuden olioita. Ja Hogarthin unelmat täyttyvätkin, kun hän löytää metsästä valtavan rautajätin, jolla on kuhmu päässä, halu syödä kaikki vastaantuleva metalli ja yksinkertainen, mutta lempeä luonne. Tai siltä ainakin vaikuttaa... Hogarth on onnensa kukkuloilla ja alkaa opettaa jättiläiselle, mitä se elämä (ja kuolema) oikeastaan on. Jättiä on vain piiloteltava, koska muut ihmiset varmasti saisivat hepulin sen nähdessään. Ehkä romuvaraston beatnik-taiteilija voi auttaa. Hallituksen agentti Kent Mansley taas on ajan hengen ansiosta mennyt hieman paranoidiksi ja näkee punaisen vaaran väijyvän joka nurkassa. Ja kun hän kuulee huhuja "Sputnikin" putoamisesta maahan, onkin aika pelätä pahinta. Maahan pudonnut esine ei ole amerikkalainen, joten sen on pakko olla vaarallinen. Mansleyn vain pitäisi saada armeija uskomaan, että uhka on tosi. Mutta eihän kerrostalon kokoista robottia voi piilotella loputtomiin... Rautajätti itse on loistavasti tehty hahmo. Robotin kasvojen liikkuvat osat koostuvat lähinnä leuasta ja kahdesta silmästä, mutta se ei estä sitä olemaan ilmeikäs ja osoittamaan tunteita. Robotin alkuperä ja tarkoitus jää mysteeriksi, mikä sekin vain parantaa sen salaperäistä olemusta. The Iron Giant on luultavasti paras koskaan näkemäni kokopitkä piirretty. Elokuva on hauska, liikuttava ja vauhdikas, ja onnistuu kertomaan ennakkoluuloista, elämän arvostamisesta ja unelmien toteuttamisesta. Eikä elokuva sisällä ainuttakaan noloa laulu- ja tanssinumeroa, megapahaa pääroistoa, lihavaa ja laihaa koomista sivuhenkilöä tai muuta Disney-tyylin kammotusta. Huutava vääryys onkin, että Warnerin surkean markkinoinnin takia elokuva ei saavuttanut menestystä, jonka se olisi varmasti ansainnut. Jos haluat katsoa hyvän piirretyn, joka sopii sekä lapsille että aikuisillekin, vältä Disney-mössö ja katso The Iron Giant. |