|
Konstaapeli Icabod Crane on valistunut poliisi. Hän käyttää mielellään järkeään ja nykyaikaisia tieteellisiä instrumentteja rikosten ratkaisuun. Pahaksi onneksi hän sattuu työskentelemään New Yorkin poliisissa herran vuonna 1799. Tämä laitos ei ole vielä kovin valistunut, kaukana siitä. Kidutus on suosittu keino tunnustusten hankkimisessa, eikä syytetyn oikeuksista paljon välitetä, tuskin niitä ylipäätänsä edes tunnetaan.
Eipä ihme, että Crane hankkiutuu täydellisiin hakauksiin esimiestensä kanssa, ja lähetetään pois jaloista Sleepy Hollow'n pikkukylään tutkimaan omituisia murhia. Jokainen uhri on mestattu siististi, eikä haavat näytä vuotaneen verta kovinkaan paljon. Puhumattakaan pikku yksityiskohdasta, että yhdenkään uhrin päätä ei ole löydetty. Mutta mitä yhteistä näillä kalmoilla on, paitsi että he sattuvat olemaan kaikki jotakin kautta sukua toisilleen? |
|
| Burton on Burton on Burton |
Tim Burton ei petä tälläkään kertaa. Päättömän ratsumiehen visuaalinen puoli on aivan omaa luokkaansa. Ymmärtääkseni varsin omaperäisillä valaistus- ja kuvausratkaisuilla elokuvaan on saatu synkkä ja uhkaava pohjavire jokaiseen kuvaan mukaan. Sleepy Hollow'n kylän yllä leijuu aivan käsinkosketeltava kirous. Tarinakin on tuttuun tapaan synkkä ja karmivan hauska samaan aikaan. Edes viattomia ei säästetä tuholta. Toisaalta katsoja taas huomaa hämmästyksekseen nauravansa paikoissa, jotka eivät oikeastaan pitäisi olla hauskoja. Juoni itse häilyy salapoliisikertomuksen ja kummitusjutun välillä. Minua kovasti miellytti näiden molempien elementtien tasapaino, joka ei liikaa kumarrellut nykyään niin muodikkaan "yliluonnollisen voitto rationaalisuudesta"-teeman suuntaan. Jos jostakin täytyisi valittaa, joidenkin taistelukohtausten ninjaelkeet eivät oikein sovellu epookkiin, mutta se nyt on varsin pieni yksityiskohta. Burtonin luottonäyttelijä, Johnny Depp tekee roolihahmossaan taas yhden melkein ihmeenomaisista muuntautumistempuistaan. Hän on Icabod Crane, taipumaton järkeen ja rationaalisuuteen luottava jäykkis, jonka traumaattiset nuoruudenkokemukset ovat arpeuttaneet pysyvästi. Herkullisesti hän on myös eräs elokuvahistorian epätodennäköisimmistä sankareista. Ainakin harvemmin kauhuelokuvan heeros on pyörtynyt verta näydessään, tai noidan luolaan mennessään pitänyt mukanaan kulkevaa poikaa kilpenään. Christina Ricci on nuoresta iästään huolimatta jo ehtinyt leimautua pahojen tyttöjen rooleihin. Siitä huolimatta hän tekee kohtuullisen hyvän roolityön viattomana Katrina Van Tasselina. Muitakin oikein hyviä suorituksia löytyy, vaikkakin ne jäävät hieman Deppin bravuurin jalkoihin. |
|
| Mutta onko se pelottava? |
Päätön ratsumies on fantasiakauhua. Nykyslashereiden suurkuluttaja ei sitä ehkä edes oikein kauhuksi osaisi mieltääkään. Itsekin olen jo niin genren poispilaama, että en osannut pahemmin pelätä. Pikemminkin olin loistavan kuvauksen ja Burtomaisen juonen lumoama.
Olen kuitenkin erään läheiseni kommenteista päätellyt, että jotkut eivät ole vielä yhtä paatuneita kauhuelokuviin. Heille ratsumies voi hyvinkin olla aika hurja kokemus. Ja kyllähän siinä päitä lentelee ja hurme kangasta kastelee. Tosin sattuneesta syystä paljon vähemmän, kuin voisi olettaa... |
