edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Neil Gaiman: Tähtisumua

Arvostelu: Sari Peltoniemi


Otavan fantasiaromaanit 2000, 226 s.
Käännös: Mika Kivimäki
ISBN 951-1-16455-4

Määritelmää "aikuisten satu" on tullut huolettomasti heiteltyä eri yhteyksissä, mutta se olisi pitänyt säästää tähän. Tähtisumua on nimenomaan satu ja monesta syystä se on nimenomaan satu aikuisille.

Tarina alkaa Muurin kylästä. Kylää ympäröi muuri, joka on rajana haltiamaan ja Englannin välillä. Muurissa on aukko, jota kyläläiset vartioivat, jottei kukaan pääsisi haltioiden maille muulloin kuin määrättynä ajankohtana. Erinäisten sattumusten kautta syntyy Tristran Thorn, puoliksi ihminen ja puoliksi haltia. Hänen on mentävä äitinsä maahan noutamaan pudonnut tähti.

Tarina noudattelee kauniisti yhtä sadun formaattia: päähenkilö lähtee täyttämään vaikeaa tehtävää, hän saa käsiinsä tarpeellisia taikakaluja - ja lopulta, vaikeuksien kautta, poikareppanasta tulee valtias. Henkilökaarti vilisee noitia, haltioita ja muuta tuttua hämärän väkeä. Juoni solmiutuu valmiiksi niin kuin aikuisten sadussa hyvä onkin: lukijan odotuksiin vastataan, mutta silti tarjotaan myös yllättäviä ratkaisuja. Gaiman käsittelee aineksiaan tuoreesti ja käyttää sellaisia värityksiä, jotka eivät lastensatuihin kuulu.

Gaimanilaisista aikuisvärityksistä mainittakoon vaikka se, että henkilöt ulostavat ja jopa analysoivat sekä omiaan että muitten jätöksiä. (On siis syytä peittää kikkareensa, jos sattuu olemaan pakomatkalla tai haluaa muuten pysytellä tietymättömissä.) No, kakkajutut voisivat lapsia kiehtoakin, mutta Gaimanin haltiat ovat muutenkin verevää väkeä. Toisaalta on huomattava, ettei Gaiman kuitenkaan viljele seksiä, väkivaltaa ja muita paheellisia asioita mitenkään itseisarvoisen ylenmääräisesti.

Gaiman tavoittelee perinteisen sadun henkeä paitsi juonen myös detaljien kautta. Esineet, nimet, kasvit, miljööt, vaateparret ja muut pikkuseikat luovat kosolti jännittäviä ja romanttisia visioita. Jottei kokonaiskuvasta muodostuisi suorastaan tyrmäävän herkkä, tarjoaa Gaiman särmää myös huumorin voimin. Hän kykenee valamaan klisheisiin uutta voimaa nauramalla niille. Yksisarviset ja noita-akat ovat hiukan erilaisia kuin mihin olemme tottuneet; ne pystyy kyllä tunnistamaan, mutta silti ne ovat värikkäämpiä ja elinvoimaisempia kuin kuvakirjojen henkilöt. Perusvire on kuitenkin romanttinen, mitä toki Gaimanilta sopii odottaakin. Voisikohan kunnon satua edes kirjoittaa muuten kuin romanttisen näkemyksen pohjalta?

Jos olet lapsena halunnut muuttaa Narniaan, niin Tähtisumua voi hyvinkin viihdyttää sinua nyt, sillä sekin on tosi kiva kirja ja siinä on paljon samaa kuin Narnia-kirjoissa - katsokaa vaikka noitakuningatar Lilimiä, joka näyttää ja haisee Valkoiselta Velholta korotettuna kolmanteen potenssiin. Tähtisumua on vähän niin kuin täydellinen pikaruoka-ateria: näpsäkästi valmistettu ja maukas. Jotakin tuntuu kumminkin uupuvan. Ehkä se on se körttiläisen raskas arjen kouraisu, jonka voi aistia puuroa syödessä ja jota pohjalainen kaipaa hiukan fantasiansakin sekaan.

* * *

Tästä laatikosta saa lähtettyä palautetta suoraan arvostelun kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava