edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

Gladiator

Arvostelu: Marko Ikäheimo


Rooman valtakunnassa eletään keisari Marcus Aurelius viimeisiä aikoja. Pohjoisen Germanian barbaarit lyödään elokuvan alussa taistelussa, jossa roomalaisia joukkoja johtaa kenraali Maximus. Kuolemanheikko Aurelius haluaisi hyvittää elinikäiset valloitussotansa tuhoja edes jollakin vähäisellä tavalla, ja aikoo palauttaa Rooman senaatille sille aikoinaan kuuluneen vallan. Maximuksen hän nimeäisi vallanvaihdon ajaksi käskynhaltijakseen keisarin valtuuksilla. Keisarin poika, moraaliltaan heikko Commodus ei tätä sulata, vaan murhaa isänsä. Maximuksenkin hän päättää surmauttaa, mutta kokenutta soturia ei niin helpolla tapeta.

Koska elokuvan nimi on mikä on ja julisteissa komeilee Russel Crowe, ei kenellekään tule kai yllätyksenä, että Maximus päätyy erinäisten juonenkäänteiden jälkeen gladiaattoriksi rooman Colosseumille. Samalla hän joutuu keskelle poliittista myllerrystä, jonka äskettäinen vallananastus on nostattanut.

Komeata on, mutta...

Visuaalisesti Gladiator toimii melko hyvin. Alun taistelukohtaus on erittäin hurjaa, suorastaan apokalyptista katsottavaa. Tosin Scott kikkailee taistelujen kuvauksen kanssa lievästi häiritsevällä tavalla. Lopputuolos on oudolla tavalla nykivä. CGI-tekniikalla tehty Rooma on tavallaan komea, mutta jää silti hieman kliinikseksi.

Crowe on hyvä näyttelijä, eikä hän petä nytkään. Tosin hänen kykyjään ei pahemmin hyödynnetä: suurimmaksi osaksi Maximuksen rooli koostuu kulmien rypistelystä ja mörkkinä ympäriinsä kuleksimisesta. Joaquin Phoenix on vakuuttava Commoduksena, vaikka aito historiallinen hahmo olikin kuulema vielä sekopäisempi. Connie Nielsen on siedettävä roolissaan keisarin sisarena jääden kuitenkin hieman etäiseksi.

Tappeluiden väkivaltaisuudestakin olen kuullut valituksia. Minua se ei pahemmin häiritse, gladiaattoritaistelut eivät kerta kaikkiaan olleet mikään ompelukerhoja. Kieltämättä veri lentää ja välillä päätkin, mutta se nyt vain kuuluu asiaan.

Pikemminkin harmistusta elokuvassa aiheuttaa tarinapuoli. Ehkä minulla on asteikot vähän pielessä, mutta en voi olla vertaamatta Gladiatoria Kubrikin klassiseen Spartacukseen. Vertailu ei ole ensimmäisen suhteen kovin suotuisa. Spartacus kertoi tarinan vapaudenkaipuusta ja oikeudenmukaisuudesta, mihin Gladiatorkin ilmeisesti pyrkii. Tarinasta puuttuu kuitenkin pointti ja kipinä, joka jaksaisi kantaa sitä loppuun asti.

Jos olisin kovin tyhmä ihminen, ihmettelisin tämän elokuvan tarkoitusta. Leffa repii kuitenkin tuohta kaksin käsin, ja siinä on syytä nykyaikana aivan tarpeeksi. Ja kyllähän sen parissa mukavasti kaksi ja puoli tuntia vietti.

Lopuksi vielä täytyy antaa raikuvat suosionosoitukset Finnkinon markkinointiosastolle, joka alitti itsensä elokuvan nimen kanssa. On se nyt kumma, että äidinkieli ei kelpaa, varsinkin kun jopa minäkin olisin varsin pienellä miettimisellä keksinyt nimelle täydellisen suomennoksen.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava