|
On joitakin aamuja, jolloin ei kannattaisi nousta sängystä ylös. Carolyn Fryn
herätys syväunesta ei ole parhaita mahdollisia: sireenit vinkuvat, aluksen
runko vuotaa, kapteeni on kuollut ja kaiken muun hyvän lisäksi koko
avaruusalus on syöksymässä päätä pahkaa kohti lähintä planeettaa.
Vähemmästäkin menee päivä pilalle. Yhteen nukkumakammioon kahlittu Riddick
taas ei ole nukkunut syväunessa lainkaan. Mutta hän onkin hullu murhaaja ja
muutenkin vähän omituinen heppu.
Varsin ikävännäköisen pakkolaskurytäkän jälkeen aluksen henkinjääneet huomaavat olevansa haaksirikkoutuneina autiolla planeetalla. Kolme aurinkoa porottaa armotta jatkuvasti, ja murhamies Riddick on päässyt kaaoksessa pakoon. Siis aina vaan paranee. Auringonpaahde sentään loppuu lyhyeen oudossa pimennyksessä, mutta pimeyden mukana ilmoille nousevat lentoliskon, alienin, lepakon ja kirveen välisen sekasikiön näköiset ikävät hirviöt, jotka ovat luonnollisesti persoja ihmislihalle. Olisikohan sittenkin kannattanut jäädä kotiin nukkumaan? |
|
| Hirviöhippaa |
Hirviöelokuvat hiihtävät usein perinteisiä latuja. Henkilöt juoksentelevat
kiljuen pitkähampaisia hirvioitä karkuun, ja katsojan tehtäväksi jää lähinnä
arvailla, kuka henkilöistä seuraavaksi heittää hanskat tiskiin, ja kuinka
monena palasena hän sen toteuttaa. Pitch Black ei onnistu myöskään täysin
väistämään tätä kaavaa. Juonta elokuvassa ei sanottavasti olekaan, mutta
muuten kokonaisuus on varsin onnistunut.
Sekalainen henkilögalleria jää odotettavasti hieman ohkaiseksi lukuunottamatta Fryta ja Riddickiä. Fry haparoi inhimillisesti ponnistellessan pelastaakseen vastuullaan olevat eloonjääneet, kun taas Vin Dieselin tehokkaasti esittämä Riddick kiilusilmineen on aivan hervottoman, ei kuitenkaan keinotekoisen, cool hahmo, joka tahtookin varastaa koko shown niin ihmisiltä kuin hirvöiltäkin. Aika yllättävästi pimeässä vaanivat oliot jäävät muutenkin jotenkin statistin asemaan. |
|
| Häikäisyä ja säkkipimeätä |
Kuvaukseltaan elokuva on oikein komea. Tyyliteltyä kuvaa käytetään sopivasti
tunnelmaa luomaan, ja kolmen auringon kirkkauden ja täydellisen pimeyden
kontrasti on melkoinen. Tietääkseni elokuvan budjettikin oli nykystandardeilla
varsin pieni, mutta hyvin on rahat käytetty. Henkilöiden suuhun on kirjoitettu
toimivaa dialogia, ja oikeasti vaikuttaviakin kohtauksia löytyy.
Vin Diesel oli Riddickinä niin vakuuttava, että allekirjoittanut nimeää hänet kunkuksi ja odottaa mielenkiinnolla, mitä mies seuraavaksi tekee. Aikaisemmin hän kunnostautui mainion Iron Giantin äänenä. Odottaessa taidan mennä hankkimaan yönäön, mustat lasit, kaljun ja lisää lihaksia. |