edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava

 

X-Men

Arvostelu: Marko Ikäheimo


Kuten toisaalta Kalaksikukosta löytyvästä artikkelista hyvin ilmenee, arvostelijaa voisi parhaiten kuvata uskostaan luopuneeksi Marvelin mutanttisarjakuvien faniksi. Vanhojen aikojen kunniaksi päätin vielä antaa mahdollisuuden tuoreelle filmatisoinnille aiheesta, ehkä siitä sentään jotakin positiivista löytyisi. Ja löytyihän siitä. Yllättävänkin paljon.
Evolutiivista edistystä?

Tarkemmin määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa ihmiskunta on ottanut seuraavan askeleen evoluution askelmilla. Kuin tyhjästä alkaa ilmaantua mutantteja, joilla on mitä ihmeellisempiä superkykyjä luonnonvoimen hallinnasta ihmisten mieliin vaikuttamiseen. Sanomattakin on selvää, että tällainen aiheuttaa levottomuutta suuressa yleisössä.

Tällä huolestumisen aallolla ratsastaa senaattori Robert Kelly, joka vaatii erityisen mutanttilain säätämistä. Sen avulla mutantit voidaan riistää ihmisoikeudettomiksi ja alistaa täysin hallituksen valvontaan.

Mutta jotkut eivät suostu toimettomina odottamaan tätä kohtaloa. Erik Magnus Lehnsherr joutui nuoruudessaan miehitetyssä Puolassa keskitysleirille juutalaisuutensa vuoksi. Siellä hän huomasi hallitsevansa magneettisuutta ja metalleja. Vainot veivät luottamuksen ihmisiin, ja hän päättää iskeä ensin. Magnetoksi itsensä kutsuvan Lehnsherrin vastapainona toimii telepaatti Charles Xavier, joka kokoaa nuoria mutantteja kouluttaakseen heitä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Xavierin ydinjoukko, koodinimeltään X-miehet, puolestaan pistää kovan kovaa vastaan maailmanherruutta havitteleville mutanteille.

Ja jossakin Kanadan pohjoisosissa harhailee päämäärättömästi Logan (myös Wolverinena tunnettu), joka ei pysty muistamaan menneisyyttään. Seurakseen hän saa nuoren mutanttityttö Roguen, jonka pelkkä paljaan ihon kosketus voi vahingoittaa.

Mitä suunnitelmia Magnetolla on näiden harhailijoiden varalle?

Hahmovalinnat toimivat. Tietoverkoista on kaikunut joidenkin nysv...fanien parkua siitä, miten Jean Greyn tukka on väärän värinen ja Wolverine on liian pitkä. Pöh, näyttelijävalinnat ovat onnistuneet mielestäni oikein hyvin.

Scott Summers (James Marsden) on tosin tosin aika valju, mutta niinpä on sarjakuvienkin esikuvakin melkoisen väritön ilmestys.

Klikkaamalla saat isomman kuvan.

Eniten näyttelijävalinnoista näytti netissä herättävän keskustelua Wolverinen hahmo, joka loppujen lopuksi meni australialaiselle Hugh Jackmanille. Eikä parempaa valintaa voi leffan nähtyään kuvitella. Pituutta lukuunottamatta jo ulkonäkö on hämmästyttävän lähellä esikuvaa. Mutta mikä tärkeintä, Wolverinen ihastuttava luonne on saatu vangittua kiitettävällä tavalla. IMDB:n mukaan Jackman otti jääkylmiä suihkuja saadakseen itsestään esille Wolverinen tavaramerkiksi muodostuneen huonosti pidätellyn raivopäisyyden esille. Hyvin näyttää toimineen.

Toinen täydellinen valinta on Patrick Stewart Charles Xavierina. Hän vain yksinkertaisesti on Professori X, ja sillä sileä.

Naishahmoista Famke Janssen Jean Greynä ja Hale Berry Stormina tekevät hyvää työtä, vaikka jäävätkin Anna Paquinin roolin varjoon. Eihän sille mitään voi, kun Roguelle on kerta kaikkiaan kirjoitettu mielenkiintoisin osa. Stormin sarjakuvistakin tuttu voimienkäytön yhteydessä ilmenevä silmiensamenemisefekti toimii muuten aika hyvin, kauan eläköön kehittyneet efektitekniikat.

Konnagalleriasta on tietysti mainittava Ian McKellenin Magneto, joka välittää loistavasti tekojensa oikeutuksesta vuorenvarman mutanttien vapaustaistelijan olemuksen. Pimeän uhkan Darth Maulin, eli Ray Parkin esittämä Toad (käännetty mielenkiintoisesti Sammakoksi, vaikka perinteinen Rupikonna olisi pienestä epätarkkuudestaan huolimatta minusta tehokkaampi) on muunnettu huomattavasti vaarallisemmaksi. Ja hyvä niin, sarjakuvissa hahmo onkin lähinnä koominen kevennys. Rebecca Romijn-Stamosin mystikko on melkoisen niukasti puettu sininen otus ja osaa muodonmuutoskykyjensä lisäksi mm. pätkiä aika näppärästi Wolverinea lättyyn. Iso ja ilkeä Sapelihammas (Tyler Mane) vaikuttaa lähinnä amerikkalaiselta showpainijalta (syystä että hahmon esittäjä on siivilissä juuri kyseisen jalon lajin edustaja), mutta eipä ole sarjakuvissakaan hahmo mikään hengenlahjojen Herkules.

Ei hullumpaa. Elokuva kirjoittaa aika tavalla mutanttisupersankarien taustat uusiksi. Toisaalta Marvelin sarjakuvatkin ovat pistäneet kaiken uusiksi niin monta kertaa, että muutosta ei oikeastaan huomaa. Elokuvantekijöiden velvollisuutena on kertoa tarina niin, että sen ymmärtää sisäpiiriin kuulumatonkin, ja tässä onnistutaan erittäin hyvin.

Elokuvassa on myös muutama huomattava parannus sarjakuviin verrattuna. Ensinnäkin (luojan kiitos) värikkäitä supersankaritrikoita ei ole edes yritetty ottaa käyttöön. Itse asiassa niistä heitetään yhdessä vaiheessa jopa hieman herjaakin. Toiseksi lapsellinen "sankarit eivät satuta edes superroistoja"-mentaliteetti on autuaasti unohdettu. Mitään verilöylyjä ei näytetä, mutta toisaalta armottomassa taistelussa ei paukkuja säästellä.

Marvelin mutanttisarjakuvien tunnusmerkiksi muodostui vuosien mittaan angstivetoiset sankarit. Maailma potki päähän oikealta ja vasemmalta ja muutenkin kaikki oli niin kamalaa, että nyyh sentään. Onneksi elokuvan hahmot eivät vello surkeudessan yhtä paljon (kiitos, kiitos KIITOS!), vaan keskittyvät ulkoapäin tulevista uhkista selviämiseen. Missä siinäkin on enemmän kuin tarpeeksi.

Yhdeksi elokuvaksi X-menissä tuntuu olevan aika vähän juonta. Toisaalta se ei edes yritä peitellä pyrkimystään jatko-osiin, jolloin tämä ensimmäinen osa esittelee hahmot, ja jatkossa odottavat vasta todelliset mytinät. Aineksia ainakin löytyy vaikka mihin: The Days of Future Pastin apokalypsistä Dark Phoenix-saagan kosmisiin visioihin. Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevaa.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files  seuraava