|
Arvosteltu versio:
Pehmeäkantinen, 280 s., $6.5 ISBN 0-345-42718-X USA 1999 Trilogian toisen osan arvostelu. Babylon 5:n kahden viimeisen jakson väliin jäi tarkoituksella parinkymmenen vuoden aukko. Tähän väliin sijoittunut lupaava Crusade jäi surullisella tavalla torsoksi, joten ajanjakson tapahtumissa jäämme kirjojen varaan. Peter Davidin teos keskittyy centaurien valtakunnan mullistuksiin.
|
||
|
Kirjan päähenkilöksi nousee itseoikeutetusti Londo, joka keisariudestaan
huolimatta tuntee itsensä hyvin voimattomaksi ajauduttuaan kansaansa
kohdistuvan kiristyksen alla drakhien marionetiksi. Aivan kuin varjoissa
lymyävissä hirviöissä ei olisi tarpeeksi, sivullisilta näkymättömissä
kyyhöttävä kaitsija vahtii jokaista tekoa. Tottelemattomuudesta
rangaistaan sietämättömällä tuskalla.
Drakhit alkavat hiljalleen voimistaa vaikutustaan myös muuten centaurien valtakunnan muussa johdossa. Entisen valtaapitävät korvataan "sopivammilla", jotka eivät aina itsekään tiedä nousunsa todellisia vaikutteita. Useimmat kuvittelevat uudistusten olevan omia ideoitaan. Mutta Londo ei olisi Londo, jos hän ei löytäisi jopa näin toivottomalta näyttävästä tilanteesta mahdollisuutta juonitteluun. Suora toiminta ei tule kyseeseen, mutta oikeassa paikassa pienillä vihjailuilla ja sopivasti ajoitetulla lausahduksella voi saada paljon aikaan. Eikä Londo sentään tyystin yksin ole. Liittolaisia löytyy joskus hyvin omituisista paikoista. London käydessä pääkaupungin pommituksista pahiten kärsineistä alueista nuori tyttö heittää häntä kivellä. Viskoja paljastuu Lordi Refan tyttäreksi, ja Londo päättää ottaa hänet suojatikseen nähdessään tässä potentiaalia (ja ehkä osaksi huonosta omatunnosta entisistä teoistaan). Ja tietysti on jäljellä myös Vir, nykyiseltä arvoltaan Babylon 5:lle sijoitettu suurlähettiläs. Rehellinen ja puhdassydäminen Vir, jonka sielu on kieltämättä saanut joitakin kolhuja sarjassakin nähtyjen tapahtumien vuoksi. Virin itseluottamuskaan ei ole parhaassa mahdollisessa terässä kirjan alussa: muille B5:n diplomaateille hän tuntuu olevan lähinnä vitsi. Mutta sitten tapahtuu jotakin yllättävää. |
|
| Ihan ok, sinällään. |
Peter Davidin on omimmillaan juuri centaurien kuvaamisessa, kuten B5:n Soul Mates -jaksokin todisti. London äänen voi suorastaan kuulla korvissaan hänen ripotellessa näennäisesti viattomien lauseiden sekaan vihjeitä ja viitteitä niiden nähdä, joilla ymmärrys asioista on. Joskus nämä vinkkaukset osuvat melkeinpä taianomaisesti oikeaan paikkaan, mutta ei aivan mahdottoman häiritsevällä tavalla. Suurempi ongelma on kirjan lopetus, jossa ei tuntunut olevan kovin paljon tolkkua. Tosin olin mahdollisesti sitä lukiessani hieman herkistyneessä mielentilassa (B5:n päätösjuhlat juuri takana), mutta silti jotkut juonenkäänteet eivät oikein sopineet kokonaiskuvaan. Myös Virin hahmo on hieman toisenlainen kuin Babylon 5-sarjan perusteella voisi odottaa. Kronologisesti ennen kirjaa sijoittuneet tapahtumat antavat ymmärtää Virin jämäköitymisen alkaneen huomattavasti aikaisemmin kuin kirjan perusteella voisi päätellä. The Long Night of Centauri Prime on tv-sarjan oheistuote, ei siitä mihinkään pääse, B5:ttä tuntemattomille se ei oikein avaudu. Pienistä kömmähdyksistä huolimatta kirja on ihan lupaava aloitus trilogialle. Harmi vain, että seuraava osa ei ole samaa tasoa. Mutta siitä enemmän lähiaikoina. |