edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

Ursula Le Guin: Sisämeren Kalastaja

Arvostelu: Petra Suntila


Kansikuva. Portti-kirjojen jo muutenkin laadukkaassa valikoimassa julkaistiin tänä syksynä todellinen helmi, novellikokoelma science fictionin mestarilta. Ja ei, tällä kertaa ei puhutakaan Pasi Jääskeläisestä, vaan Ursula K. Le Guinista. Sisämeren kalastaja on minulle Se syksyn kirjatapaus, onhan dellisestä suomennoksesta jo aivan liikaa aikaa (Taivaan työkalu, Book Studio 1991).

Kokoelman aloittaa Le Guinin erinomainen johdanto Olla lukematta tieteiskirjallisuutta, jossa kirjailija pohdiskelee tieteiskirjallisuuden olemusta ja erilaisten ihmisten näkemyksiä siitä. Sen jälkeen on pieni katsaus kokoelman kahdeksaan novelliin. Yksi Le Guinin kirjoissa toistuvia teemoja on maanpakolaisuus, hylkiö, joka on joutunut jostain syystä yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta joka on kuitenkin osa sitä, ja miten tästä osittain ulkopuolisen tarkkailijan asemasta voi tarkastella tuttuja asioita uudella tavalla. Ylipäänsä ihmisten väliset suhteet, ja yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutus ovat pääasiassa, eivätkä niinkään avaruusalukset ja sädepyssyt.

Ensimmäinen tapaaminen gorgonidien kanssa ja Nousu pohjoista harjannetta ovat epätyypillisintä Le Guinia kokoelmassa, ja kuten kirjailija itse toteaa alkupuheessaan, hauskat ja hieman typerät tarinat ovat lahjoja sielun pimeältä puolelta, eikä mikään ole kuolettavampaa kuin että joku selittää vitsin. Joten eipä niistä sen enempää.

Newtonin uni on kertomus saastuneelta ja ongelmalliselta maapallolta avaruussiirtokuntaan paenneesta ryhmästä, valitusta eliitistä, joille teknologia on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Vai onko? Novellin päähenkilö Ike on yksinäinen uneksija, jonka maailma on aina ennen mahtunut tiettyihin lokeroihin, eikä sen yhtäkkistä irrationaalisuutta ole ollenkaan helppo hyväksyä. Verenhimoisen feminismin uhria en hänessä nähnyt, vaan taas yhden traagisen maanpakolaisen, joka yrittää ymmärtää maailmaa ja luoda kommunikaatioyhteyden toisen kanssa. Kerastiini on tuokiokuvaus maailmasta, joka on erittäin erilainen kuin omamme, ja silti hyvin samanlainen. Yhteiskunnasta, jossa on erittäin tarkat rajat, ja ihmisestä joka astuu niiden yli, ja niistä jotka eivät astu.

Kivi joka muutti asiat on omalla tavallaan raskaan vertauskuvallinen, mutta silti yksi suosikkinovellejani kokoelmasta. Jälleen meille tuntematon yhteiskunta, jota ei sen enempiä selitellä, miksi tai miten moinen on syntynyt. Hitaasti lukija johdatellaan ymmärtämään kaksijakoisen yhteiskunnan järjestystä ja tapoja, kuten novellin henkilöt alkavat nähdä kuvioita kivissä. Le Guininille tyypillisesti päähenkilöt maalataan muutamalla taitavalla siveltimen vedolla kokonaisiksi, syvästi tunteviksi olennoiksi. Maailmasta ja sen asukkaista jää janoamaan lisää, ja Oblingin kiviterassit jäävät ajatuksiin asumaan.

Sitten päästäänkin kolmeen pisimpään novelliin, jotka vievätkin yhteensä yli puolet kirjasta. Vaikka nämä kolme, Shobilaisten tarina, Tanssien Ganamiin ja Toinen tarina eli Sisämeren kalastaja ovatkin erillisiä novelleja, ovat ne kuitenkin myös yhteen nivoutuneita sijoittuen kaikki Hainilaismaailmaan ja käsitellen jurttausta. Ansiibeli on Le Guinin keksimä idea, laite, jolla pystytään kommunikoimaan tähtien välillä, ja joka on myöhemmin levinnyt muidenkin kirjailijoiden tuotoksiin ja yleiseen kieleen, ainakin tieteiskirjallisuuden harrastajien välillä. Jurttaus on samaan periaatteeseen perustuvaa matkustusta, samanaikaisuutta siellä ja täällä, mikä mahdollistaisi tähtien välisen matkustuksen ilman aikavääristymää.

Shobi (joka kahdessa ensimmäisessä novellissa on käännetty Shobiksi, mutta viimeisessä, jo aiemmin suomennetussa, on edelleen alkuperäisessä asussa Shoby) on ensimmäinen jurttausta yrittävä miehitetty avaruusalus. Miten ihmismieli kestää samanaikaisuuden, olemassaolon kahdessa paikassa yhtäaikaa, ja miten eri ihmiset havaitsevat sen. Jurtatessa maailmankaikkeus hajoaa, ja perille saapuessa mieli rakentaa irtonaisista palasista uuden kokonaisuuden. Mikä silloin on totta ja mikä ei, vai onko mitään totuutta vai vain aistiemme luoma todellisuus? Erityisesti tässä novellissa Le Guinin kielen ja kuvauksen kauneus tulivat hyvin esiin. Tanssien Ganamiin on toinen miehistö joka yrittää jurttausta, saapuen paratiisimaiselle barbaariplaneetalle, jossa kaikki on melkein liian hyvää ollakseen totta. Samanaikaisuuden vaikutuksia käsitellään nyt hieman eri näkökulmasta, samalla tutustuen vieraan planeetan kulttuuriin miehistön jäsenistön eri näkökulmista. Novellista henkivä surumielinen kauneus, ja tietynlainen kohtalonomaisuus valloittivat minut, tämänkin novellin tulen lukemaan vielä monta kertaa uudestaan.

Viimeinen, kokoelman niminovelli on eräänlainen aikamatkustustarina, kertoen eräästä valinnan hetkestä, ja paluusta takaisin alkuun. Erittäin mielenkiintoinen puoli novellissa on planeetta O:n monimutkainen avioliittojärjestely ja elämäntapa, idyllinen muuttumaton maalaisyhteiskunta, kaikki kuvattuna vastustamattoman houkuttelevana. Pienet kylät ja niiden yhteisöt ovat koti ja turvapaikka, kaikille paitsi päähenkilö Hideolle, joka haaveilee avaruusmatkustuksesta ja vieraista, jännittävistä planeetoista. Novellin rakkaustarina, onnistuen olemaan sortumatta melodramaattiseen romanttisuuteen kertoo tarinan ihmisistä jotka oman sokeutensa ja kunnianhimonsa vuoksi ohittavan sen tilaisuutensa, vain herätäkseen yöllä kipeään kaipaukseen. Myöskään nykyisin niin yleiseen onnettomaan angstiin ja elämäntuskaan ei langeta.

Kaikenkaikkiaan Sisämeren kalastaja lunastaa kaikki sille asettamani odotukset, kun luin sitä hitaasti nautiskellen joka novellista, haluttomana laskemaan kirjaa käsistäni ennen novellin loppua, unohtamatta pieniä hiljaisia hetkiä jokaisen tarinan jälkeen, maistellen jälkimakuja ja novellin herättämiä ajatuksia. Suomennos oli varsin kelvollinen, muutamia kirjoitus ja käännösvirheitähän aina mahtuu mukaan. Ainoa kohta missä oikeastaan kiinnitin huomiota suomennokseen oli Newtonin unessa Sonny Wigtreen puheenvuoro, joka alkuperäistekstissä oli erittäin vahvalla murteella kirjoitettu, mutta suomeksi tavanomaista kirjakieltä. Erityisesti kiitosta novellien huiman tunnelman ja latauksen säilyttämisen onnistumisesta, mikä varmastikaan ei ollut helppo tehtävä. Toivottavasti novellikokoelma menestyy ja tulevaisuudessa käännetään lisää Le Guinia, erinomaisia kirjoja ja novellikokoelmia nimittäin riittää.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja arvostelun kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava