edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

Risto Isomäki: Herääminen

(Tammi 2000, 290 s.)

ISBN 951-31-1776-6

Arvostelu: Sari Peltoniemi


Risto Isomäen uusimmassa romaanissa on paljon hyvää. Isomäki on kotimaisessa scifissä ihan omanlaisensa visionääri, joka kykenee vakuuttavasti esittämään aivan häkellyttävän mykistäviä tulevaisuuskuvia. Tuskinpa kenelläkään toisella scifistillämme on samaa asiantuntemusta ja ajatuksen lentoa, mitä tulee nimenomaan tällaiseen tieteisfiktioon (paino sanalla tieteis-).

Toisaalta Herääminen on varsin ekologis-sävytteinen teos, jonka tulevaisuusnäkymät ovat varsin mahdollisia, ehkä jopa todennäköisiä. Toisaalta mukana on myös vallaton alien-osasto sekä vahvaa trilleriainesta. Kirjaa tulee siis luettua sekä ahdistuksen että viihtymyksen vallassa: niin kuin Pentti Linkola vierailisi Babylon viitosella. Tämä toki pätee monen muunkin scifi-teoksen kohdalla, mutta Isomäen visiot ovat erityisen hätkähdyttäviä, uskottavuudessaan kammottavia. Kasvihuoneilmiö pääsee peruuttamattomasti karkuun – tämähän on ollut odotettavissa ja tästä on puhuttu loputtomiin, mutta mihinkään suurempiin toimenpiteisiin ei ole ryhdytty. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ennennäkemättömiä tuhoja: ikiroudasta ja merenpohjalta alkaa kuplia tappavaa metaanikaasua, kun maaperä lämpiää; ilmaston lämpeneminen ei enää pysähdy, vaan alkaa ruokkia itse itseään – seurauksina ovat kammottava kuivuus, kuumuus ja veden puute.

Tämän katastrofin rinnakkaisjuonena kulkee outo avunanto, jonka tutkijat vähitellen havaitsevat ja oivaltavat. Kuka apua antaa ja miksi? Tämänkin puolen kehittelijänä Isomäki osoittaa hurmaavaa nokkeluutta ja omaperäisyyttä; ei häneltä sense of wonderiakaan puutu. Silti myös tämä fantastisempi osuus perustuu vankkaan tietämykseen ympäristö- ja ilmastokysymyksistä.

Romaanin puutteita ovat latteahkot henkilöt ja monin paikoin kankea dialogi. Sosiaaliset kotvaset ovat vaivautuneen oloisia. Ne ovat kuin välttämätön paha, jota on ollut pakko lisätä sinne tänne. Ylimääräistä väkeä tungetaan mukaan väläyttelemällä tilanteita eri puolilta maapalloa ("samaan aikaan Etelä-Amerikassa…"). Ehkä näissä asioissa kannattaisi kunnioittaa mieluummin kotimaista perusproosaa kuin angloamerikkalaisen viihteen malleja – ei se kirjan kansainvälisyyttä söisi.

Loppupuoli tuntuu venyvän yli varsinaisen päätöspisteen, jos kohta ihan loppuun on säästetty oikea jymypaukku. Itse asiassa tämä jymypaukku ei sitten oikein enää tehoakaan vaan vaikuttaa jossain määrin liioittelulta.

Heräämisen lukee kumminkin mielellään ja antaumuksella. Herättelijänä se toimii ainakin yhtä väkevästi kuin Pentti Linkolan Johdatus 1990-luvun ajatteluun ja viihdyttäjänäkin se on ykkösketjua. Jospa vielä kävisi niin mukavasti, että Isomäkikin saisi scifi-leimansa anteeksi, kun kerran eletään tätä suurenmoista Finlandia-hurmosta.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava