edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

Space Cowboys

Arvostelu: Riitta Niemistö

IMDb:n sivu


Pappaenergiaa

Vuonna 1958 perustettiin NASA ja mies, jonka piti olla ensimmäinen mies avaruudessa korvattiin apinalla. Kuluu nelisenkymmentä vuotta ja venäläinen kylmänsodanaikuinen tietoliikennesateliitti on pudota radaltaan. Kun mikään muu ei auta, täytyy satelliitin tietoliikennejärjestelmän suunnitellut insinööri kutsua apuun, sama mies, joka oli apinalla korvattu. Ja eikös kutsu tule siltä samalta mieheltä, joka oli tämän suuren vääryyden takana.

Naksauttamalla saat isomman kuvan nähdäksesi. Space Cowboys on pappaenergialla toimiva scifihulluttelu, joka toimii erinomaisten näyttelijäsuoritusten varassa. Clint Eastwood näemmä halusi avaruuteen vähintään yhtä paljon kuin hänen roolihahmonsa Francis D. Corwin. Ja mikäs siinä, vaikka näiltä papoilta (Eastwoodin lisäksi Team Daidaloksessa Tommy Lee Jones, Donald Sutherland ja James Garner) olisi näkö jo hiukan huonontunut niin muisti pelittää, naiset tykkäävät ja rautakin nousee (avustaja on kyllä sen jälkeen yhtä väsynyt kuin nostaja). Elokuvan alkupuoli onkin yhtä ilotulitusta, jossa hauskuus lähtee siitä, kuinka vanhat äijät yrittävät pystyä ja pystyvätkin siihen, mihin nuoremmat kaverit. Minä näin elokuvan siinä parhaassa mahdollisessa seurassa: ensin äidin ja sitten isän kanssa. Molemmat nauroivat juuri oikeissa kohdissa.

Ja sitten avaruuteen

On tarinassa vakavakin puolensa. Frank ei ole ollut mikään helppo alainen eikä ole sitä nytkään: tavattoman lahjakas ja omapäinen hän on. Hän ei tule esimiehensä Bob Gerson (James Cromwell) kanssa toimeen yhtään sen paremmin vanhana kuin tuli nuorena ja Hawkin (Jones) kanssa on aina ollut pientä kränää. Pappojen selän takana juonitellaan, mutta onneksi sentään operaatiosta vastaava insinööri Sara Holland (Marcia Gay Harden) fanittaa Team Daidalosta aivan täysillä. Vaan mitä tekee Frankin vuonna 1969 suunnittelema Skylab neuvostoajan tietoliikennesatelliitissa? Miten se sinne oli joutunut kesken kylmän sodan.

Lopulta sitten mennään sinne avaruuteen ja siihen se hauskuus loppuu. Loppupuoli onkin tavanomaista "Hei, me pelastetaan ihmiskunta" -rymistelyä. Ja tokihan nähdään nulikka, joka ajaa sankarimme ja maapallon tuhon partaalle. Tästäkin huolimatta elokuvasta jää oikein hyvä maku: alkupuoli oli hauska, keskivaihe jännittävä ja loppu koskettava. Vaan huolehtiiko kuun vetovoima lopusta, jos puolimatkaan pääsee?

* * *

Tästä laatikosta saa lähetettyä palautetta suoraan arvostelijalle.
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava