edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

Gene Roddenberry's Andromeda

Arvostelu: Harri Ohra-aho


Seuraava katsaus on tehty erittäin rajallisen, kahdesta alkujaksosta koostuvan lähdeaineiston perusteella ja on muutenkin tosi pinnallinen ja sekava. Mutta sinänsä täyttä asiaa.
Väkinäinen alkukevennys "Hei, miksi kutsutaan Andromedan käsikirjoituspalaveria?"
"En muuten tiiä."
"Spiritismi-istunnoksi."
"Niin onki!"

Gene Roddenberry, tuo scifi-viihteen tuotteliain kuollut mies, on taas vaihteeksi ouija-laudan kautta pukannut eetteriin uuden sarjan, Andromedan. Jonkin neronleimauksen takia pääosaan on hankittu poikamaista charmiaan levittämään Kevin 'Hercules' Sorbo. Mitähän tästä sitten sukeutui.

Siellä kaikilla oli niin mukavaa

Systems Commonwealth on mukava paikka. Vaatimattomat kolme galaksia kattava yhteisö vaikuttaa Star Trekin federaatiolta potenssiin kymmenen. Dylan Hunt on kapteenina Commonwealthin Andromeda Ascendant -aluksella, joka yllättävästi ei olekaan nimeltään Andromeda ja yleensä ottaen näyttää etäisesti avaruudessa lentävältä versiolta Cerebro-laitteesta, jota professori Xavier piti päässään X-men -elokuvassa. Nämä huomiot olivat omiaan pudottamaan katsojan hetkeksi kärryiltä.

Lapsena Aku Ankan sijasta yli-ihmiskirjallisuutta lukeneet nietzscheläiset ovat saaneet tarpeekseen pullamössö-Commonwealthista. Luultavasti scifi-sarjojen historian epätasaisimman avaruustaistelun ja oranssiin mustaan aukkoon tutustumisen jälkeen Hunt on yksin aluksensa kanssa ja jokunen sata vuotta on kulunut. Commonwealth on kaatunut ja universumi on muutenkin ihan mälsä. Tämä lievästi kismittää Huntia ja hän saakin vaatimattoman ajatuksen palauttaa Commonwealth entiseen loistoonsa yhden ainokaisen aluksen sekä loistavan persoonallisuutensa ja rotevan vartensa voimin. Innostavien palopuheiden esittäminen auttanee myös asiaa.

Hajahuomioita

Laivoista kun käytetään yleensä 'she'-muotoa, on ainakin Andromeda Ascendant- alus tällä kertaa varmasti naispuolinen. Aluksen tietokonetta esittävällä hologrammilla on sen verran syvä kaula-aukko, että luulisi kapteeninkin huomiokyvyn vähän herpaantuvan taistelutilanteissa. Käytävillä koikkelehtivilla androideillakin on syystä tai toisesta metallirinnat. Hauskasti tietokoneen avatarin pitää tuijottaa keskittyneesti katonrajaan kuin varusmies vahvuuslaskennassa aina saadessaan ruudunulkopuolista informaatiota.

Muutenkin Commonwealth käyttää selvästi uusinta ylivoimaista tekniikkaa. Sädeaseet ovat lyhyitä sauvoja, joilla tähtääminen näyttää siltä kuin yrittäisi osua vajaaparistoisella kaukosäätimellä liikkuvaan televisioon. Siksi kai ne tarvittaessa venähtävätkin parimetriseksi kepiksi (a la Babylon 5), jotta edessä tanssiva ja osumistarkkuudesta ivamukaelmia esittävä vastustaja voidaan pieksää tiedottomaksi. Muuten sauvat näyttäisivät siltä kuin kuuluisivat ennemmin isosiskon vaatelaatikkoon kuin scifi-sarjaan.

Nietzscheläisten vuosisataisen geneettisen kehittelyn edut ovat ilmeiset: huumorintajuttomuus, jäykkyys, täydellinen ilmeiden puuttuminen ja kyynärvarresta törröttävät kymmensenttiset kynnet, joilla voi varmaan avata vaikka kotona tonnikalasäilykkeitä. Ja suoraan lajimuistista voi välillä heittää Nietzschen pirteitä mietelauseita mundaaneille. Oletettavasti he ovat myös universumin ainoa kansa, joka osaa kokonaisuudessaan kirjoittaa kyseisen filosofin nimen joka kerta oikein.

Avaruusolentojen ulkoasuissa tehdään kamaluusennätyksiä. Yksi päähenkilöistä, magog-lajia, näyttää takkuiselta wookielta, jonka kasvoja lihansyöjäbakteeri on jäytänyt. Tarinan roisto taas on rottamainen hyypiö, jonka kultakäätyjen paino ei häviä katu-uskottavimmallekaan rap-artistille. Hänen myöskin rotankasvoinen apurinsa taas on tainnut ostaa nahka-asunsa Village Peoplen kierrätysmyynnistä. Kuvitteellinen pulla oli juuttua kurkkuuni, kun näin tämän niitatussa nahkatakissa ja koppalakissa komeilevan jyrsijän.

Tekijät ovat halunneet hypätä mukaan Matrix-kelkkaan, ja alkujaksoissa ollankin heti hyppimässä seinille kuin heikkopäiset ja tunkemassa vr-pistokkeita takaraivoon. Mustan aukon aiheuttamat omituiset aikahidastumat ovat heti kätevä tekosyy tehdä hassunnäköistä hidastettua kung-futa.

Mitä tästä nyt taas sanoisi

Kuten kirjoittajan ulkokohtaisesta kuvauksesta voi päätellä, alkujaksojen juoni, mikä se sitten olikaan, ei ollut lainkaan niin mielenkiintoinen kuin hassuihin yksityiskohtiin puuttuminen. Yleisenä ideana lienee harmiton avaruusseikkailu, jossa naiset ovat nättejä sekä tiukka- tai vähäpukeisia, miehet leveäleukaisia ja lihaksikkaita, (paitsi jos satut olemaan tietokone-ekspertti) ja avaruusolennot hassunnäköisiä. Jäyhän dramaattista poseerausta ja puheita piisaa. Roddenberryn jäämistöstä löytyneistä suunnitelmista on varmaan jokin hassu prosentti vielä mukana.

Mieluummin kyllä katsoisin elävistä ideoista tehtyä scifiä.

* * *

Mahdollinen palaute arvostelijalle hoituu näpsäkästi tämän lootan kautta.
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava