edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

"Jotakin vielä kummallisempaa tapahtuu minulle aivan kohta."

Roald Dahl:
Jaakko ja jättipersikka

Arvostelu: Sari Peltoniemi


(Art House 2000, 140 s.)
Suomentanut Kimmo Pietiläinen
ISBN 951-884-293-0

Moneen kertaan on toki jo todettu, että Roald Dahl on moderni satusetä vailla vertaa. Silti tekee taas mieli mainostaa ukkelia nimenomaan aikuisille, vaikkei Jaakko ja jättipersikka hänen kaikkein kutkuttavin teoksensa olekaan nimenomaan varttuneen lukijan kannalta. (Kannattaa ensin tsekata esim. Iso Kiltti Jätti tai Varokaa noitia.)

Jostakin syystä suomeksikin on ruvettu julkaisemaan tällaisia megapainoksia Dahlin vanhemmista teoksista. On kultapainatusta, kovaa kantta, iso koko – ja tietenkin korkeampi hinta. Lieneekö Dahlista Suomessakin tulossa supersuosikki? Joka tapauksessa Jaakko…on komea teos myös ulkoisesti varsinkin, kun Quentin Blaken kuvitus on jälleen jokseenkin hillitön.

Jaakko…on Dahlin ensimmäisiä lastenkirjoja. Jo tässä vaiheessa Dahl aloittaa teoksensa tavalla, joka on tuleva tutuksi myöhemmissäkin kirjoissa: päähenkilölapsella menee todella huonosti. Usein hän on orpo ja yksinäinen tai ainakin hirveän köyhä. Jaakon tapauksessa vanhemmat ovat kuolleet ja Jaakko on joutunut asumaan tätiensä luo. Tätejä luonnehditaan suorasukaisesti "todella kammottaviksi ihmisiksi". Heidän loputon ilkeytensä onkin sitä luokkaa, että Potter-kirjojen Dursleyt rupeavat tuntumaan varsin sympaattiselta perheeltä.

Kun tilanne on kärjistynyt kammottavimmilleen, tapaa löytyä ratkaisu, yllättävä pakotie inhimillisiin oloihin ja ystävien pariin. Jaakon kohdalla se on pussillinen pieniä vihreitä esineitä, joissa on taikavoimaa. Tätien puutarhaan kasvaa jättimäinen persikka, jonka avulla Jaakko pääsee pakoon.

Sana "seikkailu" tuntuu jotenkin vähättelevältä, kun tarkastellaan Jaakon seuraavia vaiheita. Juuri Dahlin tapa kehitellä kiperiä tilanteita ja ratkaista ongelmia on yksi niistä seikoista, jotka viehättävät aikuistakin lukijaa – yllätyksellisyys on taattu. Jaakon matkaseura ei kuulu aivan söpöimpään lastenkirjakuvastoon puhumattakaan esimerkiksi Pilvenveikoista, jotka persikan väki kohtaa matkallaan.

Yllättävistä vedoista kumpuaa myös Dahlin hauskuus. Hetkittäin Jaakko ja jättipersikkakin on kuin tilannekomediaa sekä dialoginsa että tapahtumiensa puolesta. Riimilliset runot ovat tyypillinen Dahl-mauste, joskin niitten kääntäminen näyttää olevan vaikeaa.

Monissa Roald Dahlin kirjoissa on samaa hillittömyyttä kuin Timo Parvelan Ansassa ja Oivassa, jotka ovat tuttuja television lastenohjelmista. Ansaa ja Oivaa katsoessaan on moni aikuinen ihmetellyt, miten lastenohjelma voi olla niin paljon hauskempi kuin mikään aikuisille tarkoitettu huumoriyritelmä.

Jaakko ja jättipersikka ei ole Dahlin huipputeoksia, mutta mainio satu kumminkin. Opettavaisuuttakin siitä voi repiä, jos haluaa – esimerkiksi: älä ole ilkeä sukulaislapsellesi tai voit liiskaantua persikan alle.

* * *

Ja tähän lootaaan voi jättää suoraan yhteydenotot arvostelijalle.
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava