|
Arvosteltu versio:
englanninkielinen, 460 sivua
ISBN 0-552-14616-1
Gorgi books, UK 1999
Terry Pratchettin luomasta Kiekkomaailmasta löytyy vaikka minkälaista
kummaa. Siksipä ei olekaan aivan tavatonta, että syrjäisessaä
Uberwaldisa kääpiöt louhivat (jos tätä termiä voi tässä tilanteessa
käyttää) aivan erinomaisen hyvälaatuista rasvaa. Ei siis mitään
öljyliusketta, vaan täyttä eläinperäistä fossiloitunutta ihraa, josta
tehdyt kynttilät ja muut tarpeet ovat erityisen haluttuja.
Kääpiöiden yhteiskunta joutuu käymistilaan kuninkaanvaihdoksen
jälkeen, ja muut Kiekkomaailman valtiot näkevät oivan tilaisuuden
tavoitella edullisempia kauppasuhteita Uberwaldin ykköslaatuisesta
laardista. Ankh-Morporkin patriarkka päättää jostakin syystä nimittää
paremmin kaupungin vartiokaartin johtajana tunnetun Sam Vimesin
(sattumuksen kautta herttuan) johtamaan omaa edustustoaan. Ykkösluokan
kyttää ei tällaiseen hommaan lähetetä ihan noin vain, joten omituisia
on tekeillä.
Vimesin työtä ei ainakaan helpota kääpiöiden ja peikkojen vanhat
vihamielisyydet, jotka ovat hyvinkin pinnassa näillä molempien
kansojen alkuperäisillä kotiseuduilla. Kaiken lisäksi muualla
varjoissa lymyävät vampyyrit ja ihmissudet ovat hyvinkin päivänvalossa
(niin sanoakseni), jopa varsin tiukasti valtakunnan vallankahvassa.
|
|
Samaa vanhaa
|
Tuskin tarvinnee edes todeta, että The Fifth Elephant on hauska ja
nokkela, täynnä viihdyttävää sanailua ja vinkeitä käänteitä. Lyhyesti
sanoen: taattua Pratchettia. Ja siinä piileekin kirjan suurin
puute. Parikymmentä kirjaa aikaisemmin kuoliaaksi naurattanut tyyli on
jo hieman liian tuttua. Kirjan hahmot toimivat täsmälleen samalla
tavalla kuin aina ennenkin, mikä tietysti on myös tavallaan hyvin
tuttua ja turvallista.
Viidennnen ronsun kunniaksi on sanottava, että se ole ihan niin
väsynyt kuin sarjan kaksi edellistä osaa. Olen antanut kertoa
itselleni seuraavan osan (The Truth) olevan jo kummasti pirteämmän
tuotoksen.
|
|