|
Arvosteltu versio: englanninkielinen, 460 sivua ISBN 0-552-14616-1 Gorgi books, UK 1999 Terry Pratchettin luomasta Kiekkomaailmasta löytyy vaikka minkälaista kummaa. Siksipä ei olekaan aivan tavatonta, että syrjäisessaä Uberwaldisa kääpiöt louhivat (jos tätä termiä voi tässä tilanteessa käyttää) aivan erinomaisen hyvälaatuista rasvaa. Ei siis mitään öljyliusketta, vaan täyttä eläinperäistä fossiloitunutta ihraa, josta tehdyt kynttilät ja muut tarpeet ovat erityisen haluttuja. Kääpiöiden yhteiskunta joutuu käymistilaan kuninkaanvaihdoksen jälkeen, ja muut Kiekkomaailman valtiot näkevät oivan tilaisuuden tavoitella edullisempia kauppasuhteita Uberwaldin ykköslaatuisesta laardista. Ankh-Morporkin patriarkka päättää jostakin syystä nimittää paremmin kaupungin vartiokaartin johtajana tunnetun Sam Vimesin (sattumuksen kautta herttuan) johtamaan omaa edustustoaan. Ykkösluokan kyttää ei tällaiseen hommaan lähetetä ihan noin vain, joten omituisia on tekeillä. Vimesin työtä ei ainakaan helpota kääpiöiden ja peikkojen vanhat vihamielisyydet, jotka ovat hyvinkin pinnassa näillä molempien kansojen alkuperäisillä kotiseuduilla. Kaiken lisäksi muualla varjoissa lymyävät vampyyrit ja ihmissudet ovat hyvinkin päivänvalossa (niin sanoakseni), jopa varsin tiukasti valtakunnan vallankahvassa. |
|
| Samaa vanhaa |
Tuskin tarvinnee edes todeta, että The Fifth Elephant on hauska ja
nokkela, täynnä viihdyttävää sanailua ja vinkeitä käänteitä. Lyhyesti
sanoen: taattua Pratchettia. Ja siinä piileekin kirjan suurin
puute. Parikymmentä kirjaa aikaisemmin kuoliaaksi naurattanut tyyli on
jo hieman liian tuttua. Kirjan hahmot toimivat täsmälleen samalla
tavalla kuin aina ennenkin, mikä tietysti on myös tavallaan hyvin
tuttua ja turvallista.
Viidennnen ronsun kunniaksi on sanottava, että se ole ihan niin väsynyt kuin sarjan kaksi edellistä osaa. Olen antanut kertoa itselleni seuraavan osan (The Truth) olevan jo kummasti pirteämmän tuotoksen. |