|
Eräs Babylon 5:n mielenkiintoisimmista ideoista on teknomaagit,
edistyneen teknologian avulla mystiikkaa harjoittava
veljeskunta. Ilmeisesti Crusadessa olisi palattu tarkemmin häiskien
saloihin, mutta valitettavasti sarjalle kävi niin kuin kävi. Nyt
B5-kirjan The Shadow Within tekaissut Jeanne Cavelos on päästetty
aiheen kimppuun oikein trilogian voimin.
Casting Shadows keskittyy Crusadesta tutun Galenin varhaisiin vuosiin.
Opettajansa Elricin johdolla hän ponnistelee edetäkseen
opinnoissaan. Näissä pyrinnöissä hän törmää salaisuuteen, joka on
ennestään tuntematon jopa maageista mahtavimmille. Lisäksi
ulkopuolisen universumin menossa tuntuu jokin olevan pahasti pielessä.
|
|
Hyvin alkoi, mutta metsään meni
|
The Shadow Within ei ollut erikoisen hyvä kirja, joten odotukseni
Caveloksen tämänkään tuotoksen suhteen eivät olleet kovin
korkealla. Siksipä olinkin iloisesti yllättynyt, kun kirjan alkupuoli
vaikutti jopa kohtuullisen mielenkiintoiselta. Cavelos ehkä yrittää
hieman liikaa päähenkilön mielenliikkeiden kuvauksessa, mutta sitä
vastoin teknomaagien yhteisö toimii varsin
hyvin. Valitettavasti kirjan loppupuoli menee aika pahasti plörinäksi.
Cavelos pyrkii sinikkäästi välttämään fantasian helmasynnin,
kaikkivoipaiset maagit, joille mikään ihmeteko ei ole
mahdoton. Alkupuolella kirjaa esitellään rajattu valikoima temppuja,
joihin teknomaagit pystyvät. Kerronta pysyy kieltämättä hyvin näissä
asetetuissa rajoissa, mikä valitettavasti kääntyy loppua kohti
rasitteeksi: joka tilanteessa revitään hihasta ne vanhat tutut
temput. Lisäksi kirjoittaja muistaa joka siunatun kerran kertoa,
millaisella henkisellä prosesilla Galen magiansa tuottaa. Hokema
"tulipallon yhtälö - liikkeen yhtälö...tulipallon yhtälö - liikkeen
yhtälö..." on aika puuduttavaa lukemista pitkän päälle.
Kirjan kliimaksi ei ole kenellekään Crusadensa katsoneelle mikään
yllätys, joten sitä on yritetty tehostaa muutamalla ylimääräisellä
juonenkäänteellä. Jännityksen kohottamisen sijaan tämä temppu
pikemminkin latistaa lukijan mielenkiintoa. Kirjan huipppukohta, jonka
pitäisi olla kova ja särmikäs kuin veitsen terä, onkin nyt vetelää
velliä.
Ehkä minä olen tarpeettoman ankara tälle kirjalle. Ehkä ei olisi
kannattanut juuri samaan aikaan lukea Philip Pullmanin Sally
Lockhard-trilogian ensimmäistä osaa, jolloin Cavelosin tekele
väistämättä vertautuu todella lahjakkaan kertojen
hengentuotteeseen. Tai ehkä Casting Shadows on hyvin keskinkertainen
scifisarjan oheistuote.
|
|